Saksaan

 11.10.2023

Maatilan pihalla tammenterhosateessa oli ihan rauhallista nukkua, kun sai unenpäästä kiinni.

Tänään ajettiin Saksaan. Sateessa. Koska ilmeisesti meidän aiotulla reitillä sataa koko loppu viikon. Mutta ilmoillehan ei oikein muuta voi, kun mennä johonkin, jossa ne on miellyttävämmät. Rajan ylitys oli jälleen aika koruton, kaipaan edelleen leimoja passiin, vaikka kankeita rajamuodollisuuksia ei ole ikävä (eipä sillä, että niistä mitään erityisiä kokemuksia olisikaan, kunhan kuvittelen, että ne ei olleet mukavia). Maisemallisesti valtion vaihtumista ei heti juurikaan huomannut, mutta toki liikennemerkit ja tienviitat olivat erilaisia. Ja liikennettä oli heti enemmän Saksan puolella.

Ehkä on hyvä pikkuhiljaa asennoitua siihen, että pohjola on jäänyt taakse ja vilkas ja kansoitettu keski- Eurooppa on edessä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun törmättiin ensimmäiseen ruuhkaan (josta ilmeisesti radiossa kovasti oltiin varoiteltu, mutta kun eihän me reppanat osata saksaa), muistui mieleen, että ollaan maassa, jossa asuu vähän enemmän ihmisiä kuin kotiseudulla. Ja lähes samaan hengenvetoon sitä alkoi ihmetellä, että miten se autoilu Suomessa on niin hankalaa, kun saksalaisetkin onnistuu siinä ihan suvereenisti. Ja täällä nyt autojakin on miljoonia enemmän.

No, menihän sitä ruuhkaa kiertäessä mukavasti tunti ja tuli nähtyä Hampurin esikaupunkialuetta. Ehkä paras aika ohittaa isoa kaupunkia ei ole siinä neljän aikaan iltapäivällä. Vaan mikäs meillä ajellessa, kun ei varsinaisesti ole aikatauluja. Epävirallisena tosin on se, että olisi kiva päästä leiripaikalle valoisan aikaan. Ja niin vaan päästiin tänäänkin. Saksassa kun ollaan ja lain puitteissakin uinua saa melkein missä vaan (kunhan ei kenenkään kotipihaan sentään mene leireilemään), niin tokihan napattiin sopiva puskaparkki riittävän kaukana suurkaupungista ja näppärästi motarin lähettyvillä. Ainakin vielä on ollut rauhallista.