Dyyneillä

 8.10.2023

Edellisenä iltana huomasin ensimmäisen kerran kuinka paljon yötaivaalla onkaan tähtiä. Valosaastetta ei juurikaan ole ja vessareissulla kipeytyy niska kun pitää toljotella taivaalle. Täytyy muistaa kaivaa planisfääri kaapista ja ruveta tunnistamaan tähtikuvioita.

Aamu oli aurinkoinen ja lähes tuuleton, oikein mainio sää kiipeillä dyynillä. Råbjerg Mile on Tanskan ainoa vaeltava dyyni (ja pohjois- Euroopan suurin). Se liikkuu noin 18m vuodessa lännestä idän suuntaan. Vaeltavat dyynit aiheuttivat aikanaan pohjois- Tanskassa hankaluuksia, kun ne pirulaiset tulla puskivat talojen ja teiden yli miten tahtoivat, niinpä suurin osa on mm. ruohoa ja muuta kasvillisuutta istuttamalla sidottu paikoilleen, mutta tämä yksi on jätetty vaeltamaan mielensä mukaan. Valtavan kokoinenhan tuo hiekkakasa oli ja en epäile sen valtavaa voimaa jyrätä alleen tielle tulevat esteet.

Luontevasti seuraava nähtävyys olikin sitten hiekkaan hautautunut kirkko. Todellisuudessa kirkko ei hiekkaan hautautunut, vaan kun porukka kyllästyi taistelemaan hiekan vääjäämätöntä kulkua vastaan, he purkivat kirkon hiekan alta pois. Kirkon torni kuitenkin jätettiin ikään kuin muistomerkiksi ja tuonne torniin pääsee kiipeämään julmetun kapeita portaita pitkin. Onneksi matka oli lyhyt, kun suurin osa tornista oli jo maan alla. Näkymät oli kuitenkin ihan kivat.

Ja sitten matka vei meidät Greneen, eli ihan pohjoisimpaan kärkeen ihmettelemään rannalla lojuvia bunkkereita, hylkeitä ja kahden meren myllertävää kohtaamista niemen nokassa. Ja olihan sinne mentävä kastelemaan kenkänsä. Ne kaksi merta ovat muuten Pohjanmeri ja Itämeri. Tanskan pohjoisin kohta taas on hiukan tuosta kärjestä itään. Alueella on myös majakka, jonne tietysti kiipesimme. Raput olivat kapeat, niitä oli yllättävän paljon ja rannalla käyskentelyn jälkeen kiipeäminen kävi ihan kohtuullisesta porrastreenistä. Lisäksi tasanne ylhäällä vietti vähän ulospäin, joten tuli todettua, ettei korkealla olekaan aina kivaa ja kuviakin oli vaikea ottaa, kun toisella kädellä piti koko ajan pitää jostain kiinteästä rakennelmasta kovasti kiinni. Mutta olihan se maisema sielläkin oikein kiva.

Koko päivähän siinä vierähti luontoa ihmettelemässä. Samaan paikkaan ei kuitenkaan huvittanut mennä toiseksi yöksi, mutta ei myöskään ajaa kovin kauas. Onneksi lähistöltä löytyi useampikin paikka valittavaksi ja meidän valinta kohdistui tällä kertaa sellaiseen alueeseen jossa on kiitelty suihkumahdollisuus.