13. ja 14.10.2023
Aamulla heräsin lehmien
aamulauluun. Ihan auton nokan edestä näyttäisi aamuisin marssivan jokin
erikoislehmien kolonna laitumelta toiselle. Vaan mikäs se on lehmänlauluun
herätä, jonkun toisen laulu voisi olla pahempi kokemus.
Henkilökohtainen oppaamme oli
suunnitellut meille ohjelman täyteisen päivän, jonka aloitimme tutustumalla
weespiläiseen kotiin ja vaihtamalla kuulumisia. Sen jälkeen kävelimme Weespin
keskustaan, josta vuokrasimme pyörät ja hurautimme naapurikaupunkiin katsomaan
keskiaikaista linnaa ja nauttimaan paikallisen kulmakuppilan antimia.
Paluumatkalla oli, tietenkin, vastatuuli ja vettäkin satoi, joten takaisin
Weespiin saavuttaessa piti pysähtyä kirkkoon. Kyseinen kirkko toimi tosin
nykyään panimona ja ravintolana, ja saipa kirkon tornista vuokrata itselleen
myös huonemajoituksen.
Vaatteiden kuivuttua uskaltauduimme palauttamaan pyörät ja suunnistimme syömään napolilaista pizzaa. La Base Pizza on sertifioitu napolilainen pizzeria ja kyllä vain olikin hyvää pizzaa. Itsehän en ole mikään asiantuntija saati, että tietäisin mikä on napolilainen ja mikä jonkin muun alueen pizza mutta osaan kyllä erottaa mielestäni hyvän ja keskiverron toisistaan ja tämä oli hyvää. Suosittelen lämpimästi jos olette joskus huudeilla.
Seuraavana aamuna oli vuorossa Amsterdam. Hurautimme kaupunkiin kavereiden kyydillä ja saimme henkilökohtaisen opastuskierroksen johon historian lisäksi kuului käynti lauantaitorilla, kahvit kulmakuppilassa ja tarinat alueen kasvusta ja kehityksestä, kalaa kioskista, nähtävyyksiä ilman muita turisteja ja vähän myös niitä kansoitetumpia turistikohteita, sillä kierroksen päätti oluet pienessä baarissa joka sattui sijaitsemaan ihan ytimessä, niin sanoakseni.
Oppaamme poistuivat omiin rientoihinsa ja me jäimme harhailemaan Amsterdamin kaduille. Ihmisvilinän väsyttäminä päätimme kuitenkin siirtyä rauhallisempaan Weespiin ilta-aterialle. Hetken kiertelyn jälkeen siis suunnistimme juna-asemalla ja ihan näppärästi sieltä löytyi oikea juna ja lipun ostokin oli oikein helppoa puuhaa automaatista. Kunnon tukevan päivällisen jälkeen kävelimme vielä Weespin keskustasta sen nelisen kilometriä autolle. Matkahan ei ollut pitkä, mutta alan ymmärtää, miksi ihmiset roudaa niitä polkupyöriä autoissaan ympäri Eurooppaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti