Huomioita Tanskasta lokakuussa 2023

Ensin ajateltiin, etta ajellaan Tanskastakin vain läpi suoraan Saksaan, mutta jäätiinkin sitten vähän kiertelemään valtakuntaa. Tanska oli oikeinkin kiva, maisemallisesti jo vähän eri meno kuin kotomaassa ja Ruotsissa, kasvillisuudesta ensimmäiseksi erotti, että on tultu uuteen maahan.

Häpeäkseni tunnusta, ettei minulla ollut Tanskasta oikeen mitään mielikuvia. Tiesin, että siellä on se pieni merenneito (jota ei käyty katsomassa) ja Legolandi. Muuten ei ollut varsinaisesti tiedossa Tanskan nähtävyydet. Ehkä siksi luonto ja etenkin dyynit ja hiekkarannat pääsi vähän yllättämään. Oikein olivat hienoja ja jännittäviä elementtejä ne. Lisäksi tanskalaisilla pelloilla kasvatetaan, ilmeisesti tuotantokasvien välissä, jotakin kasvia josta en päässyt selvyyteen, mikä se oli. Jäipähän siis selvitettävää seuraavaankin kertaan.

Autoilijalle Tanska on unelma. Tieto ovat niin hyvässä kunnossa, että ei ole koskaan niin hyvä kuntoista tietä vielä vastaan tullut. Ihan ilokseen ajelisi ympyrää, kun ei ole kuin tasaista maantietä renkaiden alla. Myös pienet kylätiet on hyvässä kunnossa ja varmaan korjaavat heti, kun pienikin halkeama ilmaantuu. Myös polttoaine oli kohtuu hintaista, diesel oli tämän päivän kurssilla sellaiset 1,77€. Kovasti olivat myös kohteliaita ja mukavia autoilijoita nuo tanskalaiset, ärsyttävästi vaan jarruttavat kameratolpan kohdalla, niin kuin kotomaassakin on tapana tehdä.

Tanskassahan ruokakaupassa saa myydä viiniä ja viinaa. Tykkään. Erikoista on tosin se, että alkoholi ja tupakka on aika edullista, mutta kun ostat ihan tavan ruokaa, niin kauppalaskun hinta kohoaakin aika nopsaan yli kahden kympin (vertailuna viinipullo ja aski tupakkaa hinta noin 14€ yhteensä). Ja sitten se panttipullojen palautus: en käsitä, missä niissä muissa kaupoissa se palautusautomaatti voi olla, vai oliko sitä ollenkaan. Mutta onhan se vähän kummallista, jos palauttaa saa mutta automaatteja ei löydy mistään. Paitsi Lidlistä. Jossa muuten kaupan omista pulloista ei saanut (eikä veloitettu) panttia, mutta muista pulloista kyllä sai. On erikoista. Luultavasti en vain ymmärtänyt jotain hyvinkin yksinkertaista toimintalogiikkaa.

Yövyttiin parilla leirintäalueella ja muutamassa puskassa. Taso leirintäalueiden välillä oli aika maltillinen, mutta korkeampi hinta ei aina taannut parempaa palvelua. Keski- Euroopalle tyypillinen hinnoittelu, jossa jokainen palvelu on hinnoiteltu erikseen, oli aika tavanomaista. Sinänsä tämä on ihan järjellinen systeemi; miksi maksaa pesukoneesta, jos ei tarvitse sitä käyttää, mutta ongelmaksi muodostui se, että monet vempaimet toimivat paikallisella rahalla, jota meillä ei tietenkään ollut. Jos onnistui saapumaan sellaiseen aikaan, tai sellaiseen paikkaan, jossa on henkilökuntaa, niin rahanvaihto onnistui toki ihan näppärästi. Mutta monet paikat olivat myös ns. miehittämättömiä ja niissä ei rahan vaihto onnistunut. Lisäksi olen vähän sitä mieltä, että jos parkkipaikka maksaa yli neljäkymppiä, niin kyllä siihen hintaan voisi jo jotain palveluja saada ilman erillisveloitusta. Vaikka nyt edes sähkön.

Ennakkoon lukemani kirjallisuuden mukaan puskaparkkeilu on Tanskassa kielletty, ellei maanomistaja anna lupaa olla omalla maallaan parkissa. Valtion mailla ei saa olla. Eikä parkkipaikoilla. Ja siitä huolimatta moni näyttää näillä paikoilla yönsä viettävän myös Tanskassa. Oman näkemykseni mukaan, jos parkki on kaukana asutuksesta eikä näin ollen häiritse ketään, sinne voi mennä. Mitään leirinuotiotahan ei tietystikään silloin laiteta auton viereen eikä lauleta nuotiolauluja, vaan ollaan siivosti omassa autossa omassa rauhassa. Kukaan ei tullut meitä häätämään niistä paikoista joissa oltiin, joten ihan mukavasti sekin siis sujui.

Paras paikka oli kuitenkin viimeisen yön maatilamajoitus. Helppoa ja yksinkertaista, ei mitään krumeluureja ja selkeä hinnoittelu. Kymppi maksettiin, kun ei sähköä tarvittu ja kaupan päälle sai paijata kissanpentuja.