Totuttelua puskaparkkeiluun

 20.10.2023

Ei se sitten niin rauhallinen puskaparkki ollutkaan. Tai no, oli, mutta omassa päässä ei ollut. Viereen tuli kymmenen aikaan joku omituinen pakettiauto. Ja kun puolilta öin muistui mieleen, että ikkuna oli jätetty auki ja sieltähän helposti joku tulee sisään, niin oli tuo unenpäästä kiinni saaminen vähän hankalaa, vaikka ikkuna laitettiinkin kiinni.

Kun nukkuu huonosti, on kaikki vähän huonosti: tie on liian kuoppainen, autosta alkaa kuulua jotain outoa natinaa, vettä sataa ja muut ihmiset on perseestä. Asiaan auttaa aika, aurinko ja autopesu. Tiekin muuttui heti paremmaksi ja huoltoasemalla oli mahtava systeemi, jossa kahviautomaattiin maksettiin suoraan, eikä tarvinnut olla sosiaalinen henkilökunnan kanssa (paitsi sen verran, että sai muut ostokset maksettua, mutta noin niin kuin teoriassa).

Eikä haitannut enää iltapäivästä kohdalle osunut rankkasadekaan. Enpä muista, milloin viimeksi taivaalta on tullut noin paljon vettä kerralla! Ranskassa isommilla teillä vesi kertyy tienpinnalle eritavalla kuin kotimaassa, en tiedä, mistä se johtuu. Kallistuksien puutteesta, materiaalin eroista vai mistä, mutta näin se nyt kuitenkin tuntuu olevan. Rankkasateen lisäksi, meitä nauratti liikenneruuhkassa viereisellä kaistalla ollut pariskunta pakettiautossaan. Vänkärillä oli selkeästi mennyt ruuhka tunteisiin ja hetken näytti siltä, että hän ottaa laukkunsa ja lähtee jatkamaan matkaa kävellen. Huvitimme ruuhkassa itseämme keksimällä heille vuoropuhelun, joka perustui käsien heilutteluun ja muuhun elekieleen, jonka salakavalasti kurkkimalla havaitsimme. (Mainittakoon, että seistiin ruuhkassa ehkä 15min, ei mitään Saksan ruuhkiin verrattavaa siis.)

Yöksi ajoimme jälleen maatilalle. Todella hieno parkki, johon mahtui yli 40 autoa (nyt toki vain vähän toistakymmentä), ja jälleen täysin ilmainen. No, palveluista piti maksaa, eli vessan tyhjennyksestä ja harmaiden vesien tyhjennyksestä huimat 3€. Kirkonkellojen etäiseen kumuun on hyvä nukahtaa, ehkä tänä yönä nukuttaakin vähän paremmin.