Lähdön hetki on koittanut

28.9.2023

Lähdön hetki on koittanut. Ei tosin sellaisena kuin kumpikaan meistä oli sen kuvitellut..

R oli ajatellut, että torstaiaamuna nostetaan auton kyytiin matkalaukullinen vaatteita ja ajetaan kohti pohjoista. Minä olin kuvitellut, että torstaina auton kyytiin nousee kaksi ihmistä ja matka kohti pohjoista alkaa. Todellisuudessa torstaiaamuna vielä imuri hurisi ja luuttu suhisi kun viimeisiä siivouksia koitettiin apinanraivolla saada valmiiksi. Autoon nostettiin aika monta kassia, laukkua, patjaa, laatikkoa ja lopulta sinne ahtautui tosiaan myös kaksi ihmistä, mutta lähtötilanteessa sinne ei ihmiset mahtuneet kuin istumaan etupenkeillä. Ja meidän pitäisi vielä asua tässä autossa.

Matka alkoikin sitten vasta Kauklahden Kuusakosken pihalta, kun olimme dumpanneet sinne muutamat elektroniikka-, ongelma- ja rakennusjätteet (pari patjaa). Seuraava pysähdys olikin Rn vanhempien luona,  mihin jätettiin vielä matkalaukullinen säilytettäviä asioita. Ja pari kassia. Ja joulukuusi. Alkuperäinen ajatus oli ollut, että mitään ei säästetä mitä ei ole pakko säästää, mutta kohtuuden nimissä sanottakoon, että oli minunkin vanhemmille ja siskolle viety seitsemän laatikollista kirjoja ja muutamat taulut. Kirjoista sen verran, että jotenkin niitä kulkeutui tänne autoonkin kolme kassillista. En yhtään tiedä miten. Se tarkoittaa armotonta lukemista, että saadaan auto pysymään painorajoissa.

Kun suurin osa ylimääräisistä tavaroista oli siis jätetty matkan varrelle ja todennäköisyydet oli sen puolella, että kaksi ihmistä mahtuu nukkumaan tässä autossa seuraavana yönä, oli seuraava osoite Pohjanmaalla. Tässä kun nyt ajellaan, niin samallahan sitä käy morjestamassa kavereita, joita harvoin näkee. Etäisyydellä sinänsä ei ole osuutta asiaan, on monia kavereita, jotka on vuosia asuneet samassa kaupungissa ja niitäkin näkee harvoin. Syynä on ehkä ennemminkin oma laiskuuteni pitää ihmisiin yhteyttä.

Lopulta päädyimme yöksi Fagerön venesatamaan. Rauhallinen paikka, koska on jo melkein lokakuu ja seuraavallekin päivälle oli luvattu tuulta ja sadetta. Meidän lisäksi siellä oli pari venettä, ja äänistä päätellen jossain joutsenia lähdössä ehkä etelään. Lähes täysi kuukin näyttäytyi illalla ja sai minut kaivamaan järkkärin naftaliinista. Vielä kun ne kuvaustaidot löytäisi sieltä minne ne onkaan jääneet, niin tulee varmaan ihan hyvä.

Tämä ei ole minun ottama kuva. Eikä täysikuu.