Rajamailla

 30.9.2023

Ihmisen mieli on jännittävä.

Nukuimme kuin pienet porsaat yhtä soittoa kymmenen tuntia. Asiaan vaikuttaa tulkintamme mukaan se, että olimme luvallisella (ja maksetulla) parkkipaikalla. Ei me toki missään luvattomissa paikoissa olla ennenkään yövytty, mutta ilmeisesti rahan vaihtaminen parkkiluvasta tuo ihmiselle sellaisen (osittain myös valheellisen) tunteen, että on turvassa hirviöilta ja ryöstömurhaajilta. Luultavasti mieli asettuu tämänkin asian suhteen, jahka kokemusta karttuu enemmän.

Koska viimeinen aikataulumme toistaiseksi oli tänään Oulussa klo 13.00 ei aamutoimissakaan tarvinnut pitää kiirettä. R ehti asentaa myös viime hetkellä ostetun kojelautakameran, jos vaikka konepellin edessä tapahtuisi jotain sellaista jännittävää, joka vaatii videotallenteen tutkimista jälkeenpäin. Suoritettiin myös ensimmäinen virallinen harmaaveden tyhjennys ja raikasveden täyttö. Ko. paikassa vessan tyhjennys reikä oli sopivasti raikasvesihanan vieressä, tämä tarkoittanee sitä, että jos joku on sinne vessansa tyhjentänyt, on olemassa mahdollisuus, että se raikasveden letku on uiteltu siellä omassa vessassa huuhtelun merkeissä. Olimme kaukaa viisaita, ja hankimme oman vesiletkun. Niinpä hyvillä mielin laskimme hanasta omaa letkua pitkin vedet tankkiin ja ainakin allekirjoittanut uskaltautui sitä vettä myös juomaan.

Tästä on ilmeisesti olemassa harrastepiireissä kahta koulukuntaa; joko vesisäiliön vettä juodaan tai sitten ei. Ymmärrän molemmat näkökulmat. Itse olen myös sitä mieltä, että kotomaan hanavettä voi huoletta pistellä menemään, mutta kuten jotkut huomauttavat, seisova vesi limoittuu ja siellä tankissa ei ehkä kannata sitä vettä sitten kovin kauaa seisottaa, jos sitä mielii janoonsa juoda. Ja tietysti pitää vähän katsoa, mistä sen veden ottaa. Jos vesipiste on sillä lailla sopivasti, että kemssan tyhjentäjä saattaa hairahtua käyttämään sitä oman vessansa huuhtelussa, niin aika varmasti samaisesta letkusta juomavettä ottavaa saa itselleen mukavan pikku ripaskan aikaiseksi. Keittämällä tosin vedestä saa eliminoitua kaiken muun paitsi raskasmetallit, että sinänsä pienellä vaivalla vettä voi juoda, vaikka se jonkun paskasankkossa olisikin käynyt. Haluaako sitten, on toinen asia.

Oulusta ajoimme Tornioon. R halusi pestä auton ja täällä se onnistui, kiitos Motonetin itsepalvelupesulan. Auto mahtui halliin hyvin, vaikka kassalla sanoivat, että maksimi korkeus on 2,8m ja meidän kaveri on 2,86 tarkalleen (ihan itse mitattiin). Yöksi jäimme Tornion ABCn pihalle, huomenna sitten vasta rajan yli Ruotsiin.

Ensimmäinen yö autossa

29.9.2023

Aamulla 7.45 heräsin johonkin, en tiedä mihin. Satamassa kun ollaan, niin tuuli tuiversi auton ulkopuolella mutta ei juurikaan heilutellut asumustamme. Ikkunasta näkyi harmaa ja tuhnuinen maisema, mutta ei se oikeastaan vaikuttanut tunnelmaan millään tavalla. Kiirettä ei ole ja siihen täytynee myös koittaa totutella. Männävuosien trendikäs mindfulness tulee käyttöön, kun keittää aamukahvia: samalla ei voi puuhata kaikkea muuta, ettei kahvi salakavalasti kiehu hellalle (kerran kävi niin, kauhee sotku). On siis keskityttävä kahvin keittoon. Autossa ei muutenkaan sätätä samaan malliin kuin 74,5 neliön asunnossa, tilaa on vähän vähemmän. Joltakin Youtube- videolta opittu ”kun toinen liikkuu, toinen istuu”- sääntö on aika hyvä, vaikka ei täällä kaksi liikkumaan mahtuisikaan samaan aikaan, että sinänsä se tulee ihan pakon sanelemana.

Jos aikaa haluaa mitata, niin ei asioiden tekoon ihan rauhassa omaan tahtiinsa kauaa silti mene. Retkeilyautossa homma toimii aika samalla tavalla kuin luonnossa retkeillessä; herätään, valmistetaan aamiainen, syödään se, kerätään kamat kasaan ja lähdetään liikkumaan. Aikaa kuluu yleensä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Saman se näköjään ottaa autoillessakin.

Olin edellisenä iltana varannut meille kivalta vaikuttaneen caravan- paikan Kempeleestä, Black Sauna nimiseltä yritykseltä. Vaikka autoa onkin tullut etukäteen vähän kokeiltua, sähköjohto on edelleen myyntipakkauksessa. Toisin sanoen, olemme yöpyneet puskissa ja aurinkopaneelin voimin. Sähköjen toiminta johdon päässä lienee kuitenkin ihan järkevää tarkistaa ennen maasta poistumista, ettei tule yllätyksiä silloin, kun sitä sähkö oikeesti tarvitsee. Ja samallahan siinä tulee tutustuttua muihin ihmeellisyyksiin, kuten ajokaivoihin ja veden täyttöihin. Sikäli mikäli niissä nyt mitään ihmeellistä tutustumista on.

Kempeleessä odotti tyhjä parkkipaikka josta saatiin vapaasti valita omamme. Paikkahan maksoi 35€ ja siihen sisältyi sähköt (meidän auton max 10 ampeeria ja sen se antoi), vessat, suihkut, sauna sekä tietty vesien ja vessojen tyhjennykset. Matkaparkiksi tämä oli Park4night- sovelluksessa luokiteltu ja näin minäkin sen luokittelisin. Ja kun kerran maksettu on, niin tottahan se sauna oli käytävä kokeilemassa ja porealtaassa kellumassa. Oli hyvä.

Lähdön hetki on koittanut

28.9.2023

Lähdön hetki on koittanut. Ei tosin sellaisena kuin kumpikaan meistä oli sen kuvitellut..

R oli ajatellut, että torstaiaamuna nostetaan auton kyytiin matkalaukullinen vaatteita ja ajetaan kohti pohjoista. Minä olin kuvitellut, että torstaina auton kyytiin nousee kaksi ihmistä ja matka kohti pohjoista alkaa. Todellisuudessa torstaiaamuna vielä imuri hurisi ja luuttu suhisi kun viimeisiä siivouksia koitettiin apinanraivolla saada valmiiksi. Autoon nostettiin aika monta kassia, laukkua, patjaa, laatikkoa ja lopulta sinne ahtautui tosiaan myös kaksi ihmistä, mutta lähtötilanteessa sinne ei ihmiset mahtuneet kuin istumaan etupenkeillä. Ja meidän pitäisi vielä asua tässä autossa.

Matka alkoikin sitten vasta Kauklahden Kuusakosken pihalta, kun olimme dumpanneet sinne muutamat elektroniikka-, ongelma- ja rakennusjätteet (pari patjaa). Seuraava pysähdys olikin Rn vanhempien luona,  mihin jätettiin vielä matkalaukullinen säilytettäviä asioita. Ja pari kassia. Ja joulukuusi. Alkuperäinen ajatus oli ollut, että mitään ei säästetä mitä ei ole pakko säästää, mutta kohtuuden nimissä sanottakoon, että oli minunkin vanhemmille ja siskolle viety seitsemän laatikollista kirjoja ja muutamat taulut. Kirjoista sen verran, että jotenkin niitä kulkeutui tänne autoonkin kolme kassillista. En yhtään tiedä miten. Se tarkoittaa armotonta lukemista, että saadaan auto pysymään painorajoissa.

Kun suurin osa ylimääräisistä tavaroista oli siis jätetty matkan varrelle ja todennäköisyydet oli sen puolella, että kaksi ihmistä mahtuu nukkumaan tässä autossa seuraavana yönä, oli seuraava osoite Pohjanmaalla. Tässä kun nyt ajellaan, niin samallahan sitä käy morjestamassa kavereita, joita harvoin näkee. Etäisyydellä sinänsä ei ole osuutta asiaan, on monia kavereita, jotka on vuosia asuneet samassa kaupungissa ja niitäkin näkee harvoin. Syynä on ehkä ennemminkin oma laiskuuteni pitää ihmisiin yhteyttä.

Lopulta päädyimme yöksi Fagerön venesatamaan. Rauhallinen paikka, koska on jo melkein lokakuu ja seuraavallekin päivälle oli luvattu tuulta ja sadetta. Meidän lisäksi siellä oli pari venettä, ja äänistä päätellen jossain joutsenia lähdössä ehkä etelään. Lähes täysi kuukin näyttäytyi illalla ja sai minut kaivamaan järkkärin naftaliinista. Vielä kun ne kuvaustaidot löytäisi sieltä minne ne onkaan jääneet, niin tulee varmaan ihan hyvä.

Tämä ei ole minun ottama kuva. Eikä täysikuu.