torstai 25. toukokuuta 2017

Yhteenveto reissusta, ettei totuus unohtuisi.


Auton mittari näytti 2926 mailia (4681,6km) kun lähdimme vuokraamon pihasta Dallasissa. Aika pränäri peli siis. Kun palautimme auton, mittarissa oli 7616 mailia (12185,6km). Yhteensä tuli siis ajettua 4690 mailia (7504km).

Yövyimme seuraavissa paikoissa:
Dallas 3 yötä
Canyon (Palo Duro Canyon State Park ) 2 yötä
Albuquerque 2 yötä
Chinle (Canyon de Chelly National Monument) 1 yö
Cortez (Mesa Verde, San Juan Skyway) 3 yötä
Bluff (Monument Valley) 1 yö
Mesquite (Valley of Fire) 3 yötä
Tonopah (Extraterrestrial Highway) 1 yö
Las Vegas 3 yötä
Holbrook (Petrified Forrest National Park) 2 yötä
Socorro 1 yö
Artesia (Carlsbad Caverns) 3 yötä
Sonora 1 yö
Corpus Christi Padre Island 3 yötä
Waco 1 yö
Dallas 4 yötä

Bensaan meni rahaa noin $400 (eli pyöreesti sama summa euroissa, ero on aika pieni meidän eduksi). Lisäksi bensan hinta näyttäisi olevan edullisempi kuin 2014, jolloin gallona oli suurin piirtein $3,49. Kun se nyt oli keskimäärin $2,29. Ajelimme Coloradoa lukuunottamatta samoissa osavaltioissa kuin vuonna 2014 joten vertailu lienee validi.

Hotellit imaisi noin $3300. Koska olemme jostain syystä mieltyneet Best Western hotelleihin, käytimme tällä kertaa heidän omaa varaussysteemiään. Siellä kertyy pisteitä joilla voi sitten lunastaa ilmaisia öitä. Koska kyseessä ei ole varsinainen ketju, vaan jokainen hotelli on yksityisesti omistettu ja johdettu, vaihtelee ilmaisen yön "hinta" hotellin mukaan. Näin ollen saimme lunastettua vain yhden ilmaisen yön. Esimerkiksi Hotels.com tarjoaa jokaisesta kymmenestä varatusta yöstä yhden ilmaisen yön, joten sitä kautta olisimme saaneet käytettyä niitä kolme. Koska luultavasti olisimme kuitenkin yöpyneet samoissa hotelleissa varausjärjestelmästä huolimatta, tulos lienee tasan, sillä Best Westernin omilla sivuilla varattuna monet hotellit olivat selvästi edullisempia.
Summa summarum: verrattuna vuoteen 2014 hotelliasuminen tuli nyt noin $1000 kalliimmaksi (toki, vietimme silloin maassa pari yötä vähemmän, mutta se tuskin vaikuttanee). Joten jos on bensan hinta laskenut niin asumiskustannukset hotelleissa ovat kyllä nousseet. Vaikka tähän vaikuttaa kyllä suoraan myös se, että dollarin kurssi on nyt vahvempi kuin 2014 jolloin se muistaakseni oli 1,26 kun se nyt on 1,06.

Syömät, juomat ja muut mukavuudet otti sitten pyöreesti $2500. Me ei olla mitään tavaran shoppaajia joten suurimmat hankinnat taisi olla mun kaksi (!) stetsonia ja R:n bootsit. Pari paitaa ja sandaalit ja siinäpä se. Lopput on syöty ja juotu! No ei sentään, tähän sisältyy myös kaikki sisäänpääsyt luonnonpuistoihin tai museoihin, mutta niistä taisi yhteensä kertyä sellainen reilu $100. Tänä vuonna ei otettu vuoden voimassa olevaa luonnonpuistopassia, sillä se ei olisi käynyt kuin kahdessa tai kolmessa kohteessa ja näin ollen ei olisi tullut yhtään edullisemmaksi (hintaa sillä on $80 ja on voimassa vuoden yhdelle autolliselle).
Joten kyllä se suurin osa, varmaan $2000 on mennyt kurkusta alas. Mutta mikäs siinä, syöminen on kivaa! Alkuun käytiin tietysti enemmän ravintoloissa ja loppuakohden sitten syötiin mitä huoneessa mikrossa pytyi lämmittämään. Ruoka ei ole kallista, mutta tippeineen se nousee sellaisen halvan suomalaisen ravintolan hintoihin (noin $50 kahdelta ihmiseltä).
Olutta on juotu silloin kun ei olla ajettu ja aika maltillisesti. En muutenkaan näe mitään syytä matkustaa maailman toiselle puolelle olemaan tuhannen päissäni kun ei se huvita enää oikein kotimaassakaan. Muutamalta hyvältä paikalliselta oluelta ei kuitenkaan voi keiltäytyä.


Lentoliput: 1700€
ESTA: 28€
Passit: 120€
Ajokortit: 28€
Auto: 1000€
Bensa: 400€
Asuminen: 3300€
Syömät, juomat ja muut mukavuudet: 2500€
Yhteensä: 9076€ eli noin 4500€ per nassu.
Ihan edullinen reissu mielestäni, vaikka kurssi ei ollut meidän puolella tällä kertaa.

Sanonpa vielä uudestaan senkin, ettei me mitään rikkaita olla. Ihan tavallisia duunareita joilla on asuntolaina ja muitakin menoja. Miten nämä rahasummat sitten tehdään, palataan siihen myöhemmin kotimaasta käsin, sillä täytyyhän se seuraavan matkan rahoittaminen aloittaa jo heti kun kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle..

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Corpus Christi Padre Island 16-19.5.2017 kolmas päivä

Kolmantena päivänä sitten Padre Island National Seashore. Kympin maksaa autokunnalta sisäänpääsy ja on voimassa seitsemän päivän ajan. Sisältää myös luvan ajella rannalla mielin määrin.
Kuten sanottua, minä en sinne hiekkaan lähde ajamaan joten me menimme perinteisellä apostolin kyydillä. Ja rantaahan riittää; 60 mailia etelää kohti, että ei muuta kun tassua toisen eteen.

Ja tuosta rannalle.
Tuolta me tultiin..

Ja tonne me mennään.
Padre Island on pisin luonnonmuodostama "aallonmurtaja saari" maailmassa. Saari erottaa Mexicon lahden Laguna Madresta, joka on yksi niistä harvoista laguuneista maailmassa, jotka ovat suolaisempia kuin valtameri itse.
Saarella on runsas eläimistö. Niistä tärkeimpänä Bastardikilpikonna, joka on pienin ja harvinaisin merikilpikonnista. Tänne se kuitenkin joka kevät matkaa pesimään. Mikäli tällaisen pesän rannalla kävellessään löytää, tulee se merkitä rojulla ja ilmoittaa heti annettuun numeroon (tai ensimmäiselle vastaan tulevalle puiston työntekijälle). Rannoilla kurvailee myös ihan virallinen kilpikonnapartio, joka etsii ja suojelee näitä pesiä.
Lisäksi saarella pesii yli 380 lintulajia. Me näimme tietysti vain murto-osan, mutta kyllä näin kolmantena päivänä niissä viipeltäjissä alkoi nähdä myös eroja. Lintukirjasta yritin sitten hotellilla, huonolla menestyksellä, selvittää että mitä lintuja tuli nähtyä.

Epäonninen meduusa.



Pelikaanit ylilennolla.

Hän on meripapu. Puun siemen joka on ajatunut ties mistä tänne rannalle toiveena kasvaa isona puuksi.
Mutta kyllähän rannalla riittää vaikka mitä katseltavaa, vaikka ei heti uskoisi. Merestä huuhtoutuu rannalle vaikka ja mitä, eikä pelkästään roskaa. Meripapu on kuvassakin, mutta lisäksi näimme rantavedessä pienen rauskun. Tämä yksilö oli hyvin elossa ja pääsi onneksi jatkamaan matkaa hetkellisestä rantaan huuhtoutumisesta huolimatta. Pienen pienet kotilot kaivautuvat kiireesti hiekkaan etteivät pikkulinnut pääsisi niitä syömään. Isompia kotiloiden kuoria ja simpukoita saa kerätä mielin määrin. Illemmalla selvisi myös hiekassa olevien, paikoitellen suurtenkin onkaloiden syy: niissä asui rapuja. Hiekan värisiä ja todella arkoja veijareita.





Roskista vielä. Pinnan alla lymyää oikea jätevuori, josta saa pienen ymmärryksen seuraavaa kuvaa tarkemmin syynätessä. Hurrikaanin jäljiltä rantaan on huuhtoutunut tavallista enemmän roskaa. Ei siis riitä, että puistoon tulijat vievät tuomansa roskat mennessään, niitä tulee aina vaan lisää aaltojen mukana. Puiston sisäänkäynnistä saa ottaa pusseja joihin kerätä roskat. Se on enemmän kuin tervetullutta apua työntekijöille, joilla ei yksinkertaisesti ole aikaa kerätä kaikkea roskaa mikä merestä maalle huuhtoutuu. Erittäin suositeltavaa ajanvietettä, mikäli aikoo viettää puistossa pidemmän aikaa tai kävellä rantaa pitkin kilometrikaupalla. Pussin voi jättää toki rannalle tienviereen, ne kerätään siitä pois, mutta onhan se ystävällistä tuoda ne myös tullessaan takaisin ja roska-astiaan asti (varsinkin, kun ei voi tietää tuleeko yöllä myrsky ja huolella kerätyt roskat leviävät uudestaan pitkin maita ja mantuja).


tiistai 23. toukokuuta 2017

Corpus Christi 16-19.5.2017 toinen päivä

Aamu alkoi sateisena ja kävimme kaupassa hakemassa hieman evästä jos kävisi niin, että pitää nököttää huoneessa koko päivä.
Antaaksemme siivoojille vähän aikaa tehdä työnsä huoneessamme, kävimme ajelemassa etelän suuntaan. Siellä tulee vastaan Padre Island National Seashore. Tämä on luonnonpuisto meren rannalla ja sinne tietysti halusimme mennä, mutta ei sateella (lähinnä siksi, että emme olleet varautuneet sadevaatteilla. Muutenhan ei ole huonoa säätä olemassakaan, on vain vääriä varusteita..).

Kävimme puiston portilla kääntymässä ja jatkoimme takaisin kohti saaren kaupallista ydintä. Koska ei kuitenkaan huvittanut vielä mennä takaisin hotelliin ja sade näytti ainakin hetkeksi laantumisen merkkejä, jäimme ajelemaan kaupungille. Ja löysimme tiemme yleiselle rannalle.




Rannalla ei paljon porukkaa ollut, johtuen varmaan säästä. Kävelimme vähän hiekalla ja horisontissa häämöttävä silta alkoi kiinnostaa. Kurvailimme siis autolla siihen suuntaan ja löysimmekin parin väärän käännöksen ja yhden peruutusepisodin jälkeen oikealla parkkipaikalle. Kyseessä oli aallon murtaja josta muodostui väylä sisemmällä saareen, erään laiseksi lahdeksi jossa voi laskea veneen vesille. Myös täällä oli paljon kalastajia ja sitäkin enemmän lintuja. Ilmeisesti kalaa oli siinä väylällä riittävästi kaikille.
Kävelimme vähän matkaa aallonmurtajaa pitkin ja ihmettelin välillä veden pinnalle nousevia möykkyjä. Oliko se levää vai mitä? Ei, se oli kilpikonnan pää. Monta monituista kilpikonnaa uiskenteli siinä sulassa sovussa lintujen kanssa ja kävivät välillä haukkaamassa happea pinnalla. Olivat epelit kuitenkin nopeampia kuin minun kameran liipaisinsormeni.



Iltaa kohden alkoi sää selkenemään, joten läksimme uudestaan tälle rannalle. Halusimme kävellä aallonmurtajan toista reunaa ja käydä katsomassa kartasta bongattua laituria. Löysimmekin laiturin, mutta sinne oli sisäänpääsymaksu. Ymmärrän toki, että kalastajilta otetaan jokin pieni nimellinen lupamaksu, mutta että laiturilla kävelemisen ilostako pitäisi maksaa? Ei. Otimme siis vain kuvan ja päätimme palata takaisin sinne aallonmurtajalle. Jos vaikka saisi kilpikonnan tähtäimeen.



En saanut. Mutta kyllä tuota merta ihan ilokseen katseli muutenkin.
Pidän merestä. Voisin tuijotella sitä päiväkaudet. Ehkä se vetoaa luonteeni seikkailullisempaan puoleen, mene ja tiedä, mutta on se vain mahtava voima ja rauhoittava katsella.

varpaat tasaisella hiekalla.

Poliisi vartioi rantaa. Ei pöllömpi työkeikka.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Corpus Christi Padre Island 16-19.5.2017 ensimmäinen päivä

Viimeksi ajoimme Corpus Christistä vain läpi ja kävimme tutkimassa USS Lexington lentotukialuksen ( tästä ). Nyt päätimme jäädä rantalomalle.
Corpus Christi on ihan Mexikonlahden pohjukassa ja rantakaupunki siis, mutta me halusimme vielä enemmän rannalle, joten otimme hotellin Padre Islandilta, joka on pitkän omainen saari ihan siinä kaupungin edustalla. Saaren eteläkärki ulottuu Mexicon rajalle asti ja pituutta itse saarella on 113 mailia.

Texasin rannat ovat yleisiä teitä ja niillä pätee samat liikennesäännöt kuin varsinaisilla autoteilläkin. Nopeusrajoitus näytti ainakin täällä olevan 15mph. Suositellaan, että ihan millä tahansa autolla ei sinne rannalle kurvailla, koska hiekka voi yllättäen olla pehmoisempaa kuin asfaltti ja neliveto on parempi kuin ei nelivetoa. Itse en lähtisi myöskään tuollaisella pikkuautolla, vaan ihan kunnon pickup:illa. Toki, muutamille yleisille ranoille pääsi ihan kaikenlaisilla autoilla, tai ainakin paikalliset kalastajat sinne näyttivät ajelevan eivätkä jääneet jumiin.




Tässä ruokasuositus. Oli jo tosi kova nälkä ja hotellikortissa luki ajo-ohjeet ravintolaan Doc's. Oli hyvät merelliset pöperöt, maistelimme katkarapuja. Tuli mieleen, että pitäiskö sitä muutenkin enemmän syödä noita mereneläviä, kun tuntui olevan taas hyvän makuista.

Saarella kulkee yksi iso päätie jonka varrella suurin piirtein kaikki on. Sivuteillä sitten asutusta. Kävelytietä ei tietenkää ole, joten jos mielii lähteä läheiselle rannalle kävelemään, niin sitten on mentävä tienpiennarta tai nurmikolla. Koska päätiellä vauhti oli melkoinen, valitsimme nurmikkoalueen.

Kävelytiemme.

Hotelli rannan suunnalta kuvattuna.

Yksinäinen kalastaja ja hänen lentävä kaverinsa.

Maisemaa mantereen suuntaan.
Saapumisiltana oli aika kova tuuli, vaikka se ei tässä aaltoina näykkään. Tämä ensimmäinen ranta ei ollut suoraan valtameren rannalla, hiukan suojaisempi lahti. Ei se silti suojannut ihmispäitä tuulelta. Tämä rantakaistale oli lähinnä kalastajia varten, tai ei sillä ainakaan uimareita näkynyt.
Sen sijaan näkyi paljon roskaa ja rojua. Ajattelin että se johtuu siitä, ettei tämä ole mikään yleinen uimaranta, mutta ei se kyllä siitäkään johtunut, kuten myöhemmin huomasimme. Toki, kaikki roina ei ole ihmisten sinne jättämään, vaan yllättävän paljon sitä huuhtoutuu merestä. Mikä on itse paikanpäällä nähtynä jotenkin käsittämätöntä. Miksi sinne mereen on pakko nakella niin paljon roskaa?!

Alla kuva suurimmista roskista jotka rannalle oli huuhtoutunut, tai ehkä myös hieman avitetttu nostamalla vedestä. En toki väheksy niitä pienempiäkään roskia, tai vähemmän paheksu.

Tämä on jo hetken ollut vedessä, kun on saanut kotiloita pintaan.

Oikeesti!? Onko auton paikka merenpohjassa? No ei ole.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Carlsbad Caverns 14.5.2017 osa 3

Luolan pohjalle päästyämme, oli mahdollista kiertää vähän tätä suurta huonetta. Ja mehän kiersimme! Koko reitin eikä mitään oikomisia.

Tähän kohtaan haluan sanoa sen, että monissa paikoissa, joissa olemme käyneet, on esteettömyys otettu hyvin huomioon. Tännekin luolan pohjalle pääsi hissillä (nyt kun ne viimein oli korjattu) ja suurimman osan pohjan reitistä pystyi kiertämään pyörätuolilla, vain muutama pätkä oli estetty haasteellisen polun takia.

Keskellä kuvaa on pieni sinertävä piste. Se on ihminen.

Syvemmälle luolaan vaan!


Onneksi ovat kovasti kiinni katossa.. ehkä..
Jos oli matka alas huikea, niin oli myös kierros tässä luolassa. Tämä oli oikeasti valtava ja kuinka paljon erilaisia muodostelmia, tippukiviä ja muita mötkäleitä! Käsittämättömän upeaa eikä pysty sanoin kuvaamaan kuinka upeaa!!



Luolan katto on jotain uskomatonta!

Vertailukohtaa: tuo suippo kivi oikealla on noin 11 metriä korkea.


Alaspäin menijöitä? Ei ehkä näillä tikkailla enää..


Luolan perältä löytyy myös Bottomless Pit eli pohjaton kuoppa. Mitä se ei tietenkään ollut, mutta on siltä näyttänyt alkuaikojen luolatutkijoille, syystä että heillä ei ole ollut yhtä tehokkaita valoja ja vehkeitä joilla pohjaa tutkia.
Luolassa oli muuten noin 13 astetta lämmintä. Villapaita oli repussa (koska venäjällä jääluolassa vilustuin), mutta sitä ei sitten kuitenkaan tarvittu. Repussa oli myös eväät, joita ei saa luolassa nautiskella. Vain vettä voi maanalaisen matkan aikana nauttia ja sanomattakin lienee selvää, että mitään ei saa jälkeensä jättää (eikä mukaansa ottaa).



Tämä näyttää minusta ihan meduusalta.

Luolan kattoa.

Löytyi myös vettä!
Olipa huikee kokemus, hyvä että mentiin. Ja lopusksi vielä hissillä ylös.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Carlsbad Caverns 14.5.2017 osa 2

Koska en ollut odottanut suuria, oli ihmetys tietysti valtaisa kun läksimme laskeutumaan luolaan. Omia taskulamppuja ei tarvitse, reitti on riittävästi valaistu, mutta paikoitellen aika jyrkkäkin ja tietysti mitä alemmas mennään niin kosteus alkaa tiivistyä ja vettä tippua katosta kävelyreitille. Liukas se ei ollut, mutta saattaisi olla.

Sanonpa nyt tähänkin heti alkuun: en ole mikään kokenut luolakuvaaja, tämä oli kolmas kertani luolassa ja taas oli uusi kamera käytössä. Kuvat ei vastaa todellisuutta, joka oli mahtava ja upea ja älytön kokemus ja en pysty ehkä myöskään kuvaamaan sitä ihmettelyn määrää mitä pieni ihminen luonnonmuodostelmien edessä tuntee.

Ja muuten; jos on käynyt kymmenen vuoden sisällä jossain toisessa luolassa, siitä pitää mainita. Ja jos on samoja varusteita mukana ne pyyhitään desinfiointiaineella. Tarkoitus on estää erään bakteerin leviäminen tähän luolaan koska se saattaisi olla vahingollinen siellä pesiville lepakoille.

Sinne vain, kohti pimeyttä.


Nopea kuvakooste siitä, kuinka tällaiset luolat oikeen syntyy.



Samaan aikaan, kun ihastelee luolan ihmeitä, erilaisia kivimuodostelmia ja ihmettelee koko ihmeen kokoa tulee miettineeksi, että jos ei olisi valoja ei näkisi näistä mitään. Aika veikeetä varmaan löytää tällainen luola ekaa kertaa. Varsinkin aikana kun valaistus ei ollut ihan niin tehokasta kuin nykyään.

Matka pohjalle on noin pari mailia ja siihen menee keskimäärin 1,5 tuntia. Riippuu tietysti ihan siitä, kuinka paljon matkalla ihastelee nähtävyyksiä ja lueskelee opastauluja. Tai räplää kameraa..



Tuolta kaukaa ylhäältä me tultiin, oikeesti!

Huomatkaa kuvan keskellä oleva pilari; minusta sillä on kasvot!!

Erikoista kivimuodostelmaa. Näihin ei sitten kosketa vaikka mieli tekisi.
Kun päästiin kerran pohjalle asti, voidaan samantien kiertää koko luola. Eikö?

Me olemme tuo punainen piste ja läksimme tuonne oikealle kierrokselle.