Venäjä 2012, Jekaterinburgista kotia kohti

Edellinen teksti on viimeinen minkä olen matkasta kirjoittanut. Nyt koitan siis muistella miten kotimatka meni.

Junalla Jekaterinburgista Pietariin kestää reilusti toista vuorokautta. Se on pitkä aika junassa jos ei ole mitään tekemistä. Jouduin taas yläpedille, mutta nyt röyhkeästi istahdin tyhjälle käytävänvarsipaikalle katselemaan ikkunasta ulos, syömään ja lukemaan. Tosin Permin jälkeen nekin paikat alkoivat täyttyä, joten jouduin takaisin yläpedille kyhjöttämään.
Muistan käyneeni ravintolavaunussa ja jotain siellä syöneeni, mutta muuten muistot tästä ovat kadonneet.
Lähinnä matka oli siis istuskelua ja ikkunasta ulos tuijottelua.

Nykyään olen sitä mieltä, ja taisin olla jo tuolloin, että junamatkailu on parasta matkailua. Bussissa on liian vähän liikkumatilaa ja lentokoneet on kyllä vieläkin ahtaampia. Sen mitä ikkunapaikalla pääsin istumaan, niin mikäs siinä oli tuijotellessa syksyistä luontoa. No ei mikään!

Pietariin juna tuli aamuvarhain. Alunperin oli tarkoitus mennä bussilla myös takaisin Helsinkiin, mutta väsyneenä vähän kaikkeen, en enää jaksanut metsästää bussien lähtöpaikkaa. Saati mennä kyselemään tarkempia kordinaatteja.
Otin siis metron Suomen asemalle ja sieltä tarkoituksena hypätä Allegroon.
Budjettimatkalla kun olin, olin imenyt tilin aika tehokkaasti tyhjäksi. Lipun hinnasta puuttui joku kymppi. Kyllä varsin ärsytti. Mietin pitkään vaihotehtoa, että ostan lipun niin pitkälle kuin pääsen ja liftaan sitten kotimaan puolella lopunmatkaa jonkun rahtarin kyydissä Helsinkiin. Toinen vaihtoehto oli laittaa viestiä kotijoukoille ja pyytää siirtämään se raha mun tilille.
Vihaan rahan lainaamista, ja siksi juuri jahkasin tätä asiaa siellä asemalla varmaan tunnin. Lopulta laitoiin viestin, sain rahan, ostin lipun ja hyppäsin seuraavaan junaan kohti kotia.

Allegro on hieno ja nopea juna. Matkalla tuli mieleen, että joskus pitäisi tulla käymään Viipurissa, kun näin näppärästi sinne pääsee, vielä ei ole tullut mentyä.

Kotiin oli tältä reissulta kiva tulla.
Mieleen on jäänyt Kampin bussiterminaalissa tapaus, kun rinkkani kanssa seisoin jo bussissa lastenvaunujen paikalla ja kyytiin nousi herra joka ei osannut kuin englantia. Johonkin Espoossa hän oli menossa, en enää muista mihin, mutta sen muista että sillä bussilla ei sinne päässyt. Tämän osasi huitoa myös bussikuski, mutta muuta apua herra ei saanut. Tunsin sympatiaa ja heti perään harmistusta, että en älynnyt itse reagoida ja auttaa tuota herraa, kun olisin osannut kerran kertoa mihin bussiin mennä. Laitan tämän tapauksen reissu-uupumuksen piikkiin, ja kun vieläkin sitä jaksan muistella seitsemän vuoden jälkeen, niin todettakoon että se on toiminut ohjenuorana tuntemattomien auttamisessa tuosta hetkestä eteenpäin.

Venäjä 2012, Jekaterinburg toinen päivä

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

22.9.2012

HINKUYSKÄ TAI KEUHKOPÖHÖ

Yleensä nuhaa seuraa yskä.. ja niin teki nytkin. Päätin siis yllättävässä järjellisyyden puuskassa olla lähtemättä samoilemaan mihinkään metsiin, koska vaarana on hengenahdistuskuolema, eikä muutenkaan kai oikein puolikuntoisena kannata kiipeillä missään mäkien päällä. Söin siis vaan aamiaisen (nam, majoneesia) ja pohdin jatko suunnitelmia.

Päätin, että pidän kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja menen käymään siellä mafiahautausmaalla ja sitten voin mennä vähän shoppailemaan(paitsi että en ikinä osta mitään, koska kaikki on aina mun mielestä liian kallista. Aivan sama ollaanko suomessa vai venäjällä.. pihi mikä pihi, mutta voihan sitä katsella). Katson hautuumaalle menevien bussien numerot ja läksin kävelemään kohti pelipaikkaa.

Hyppäsin bussiin numero 014. Kävi ilmi että se ei ole sama kuin 14.. ei ollut hautuumaata sen reitin varrella (tai en ainakaan nähnyt sitä pysäkkiä millä piti jäädä pois). Menin sitten päättärille asti; eli keskelle ei mitään. Junan rata oli siinä vieressä ja kaukana siinsi joku hökkelikylä mihin ne ihmiset sitten lähtivät suunnistamaan. Paitsi yksi äiti ja tytär jotka menivät metsään. No, jos mun joskus tarvii päästä Jekaterinburgissa sieneen, niin tiedän että bussin numero 014 päättäriltä alkaa hyvät maastot. tulin sitten seuraavalla takasinpäin..

Pääteasema/Terminus

Päätin käydä välissä ostoksilla. Löysin maailmanhistorian käytännöllisimmän ostoskeskuksen: jokaisessa kerroksessa myytiin vain yhtä tuotetta: ekassa kerroksessa oli vähän kaikkea tosin, tokassa pelkkiä kenkäkauppoja!!! Kolmannessa miesten vaatteita, ja neljännessä naisten vaatteita ja lasten lelukauppa. Kätevää. Kaikkia ihania kenkiä siellä oli, mutta en kyllä yhtään ottanut mukaan, rinkka on muutenkin niin pinkee, ettei sinne mahdu yhtään ylimääräistä kenkää.. harmi..

Sitten kävin kirjakaupassa, ei taaskaan kortteja. Ja ostin kahvin todella tympääntyneeltä kioskitytöltä. Ja katselin vähän maatuskojen hintoja(vertailun vuoksi kävelin vielä mutkan museolle, jonka kaupassa olin niitä myös nähnyt, että missä nyt on halvin..=) Kävelin vähän ympäriinsä ja kävin joenrannan puistossa istuksimassa. Ja sitten tulin takaisin siihen liikkeeseen jossa olin niitä maatuskoja nähnyt ja sijoitin yhteen sellaiseen, ostin myös itselleni viuhkan, koska kesät voi joskus vielä olla kuumia suomessakin ja en kuitenkaan tule ostaneeksi sitä suomessa, ja se maksoi alle viisi euroa, ja siihen hintaan sitä ei suomesta saa =)

Mielenosoitus tai vaalitilaisuus, en ole ihan varma

Sitten kokeilin uudestaan sitä hautausmaata. Istuin pysäkillä puolituntia, mutta yhtään sen numeroista bussia ei kyllä mennyt ohi.. paitsi 48 mutta sekin oli 048, eli tuksin kuitenkaan sama.. Sitten päätin että pitäkää paskanne, ja läksin takaisin hotelliin. Matkalla kävin ostamassa välipalaa ja päätin että menen sitten siihen hotellin kalliiseen (no ei se edes ole kallis) ravintolaan ja ostan joko pitsan tai pastan. Että kun ei kerran nähtävyyksille pääse niin syödään sitten.

Lopulta en kuitenkaan syönyt kumpaakaan, koska söin niin paljon välipaloja, että en kertakaikkisesti jaksa ahtaa mahaani enään yhtään mitään. Ja koska seuraavat kaksi päivää menee junassa vaaka-asennossa ja välillä syöden, ja sen jälkeen on varmaankin äärimmäisen kevyt olo muutenkin. Niin en sitten syö. Paitsi taas aamupalalla!! Koska se on hyvää ja siellä on majoneesia (sanoinko sen jo?).

Kaiken kaikkiaan, tämä kaupunkipysähdys on ollut turhista turhin (ainoastaan Romanovit lämmittävät mieltä, mutta olisin varmaan pystynyt elämään vaikka en just nyt olisikaan nähnyt sitä kirkkoa). Lähinnä varmaan kun mikään ei olekaan ollut siellä missä piti, tai toiminut niin kuin piti, ja koska en osaa enkä ymmärrä kieltä, että voisin kysyä että mitä helvettiä tässä kaupungissa oikein tapahtuu?!! Onhan tää nätti joo, ja paljon olisi varmaan kauppoja sellaiselle ihmiselle joka niissä haluaa kiertää, ja ravintoloita joo, ja nähtävyyksiä ympäristössä, koska kaupungissa on oikeesti vaan kirkkoja..  Mutta nyt haluan päästä vaan helvettiin täältä ja vähän äkkiä! Ei ehkä niinkään siksi, että kaupungissa olisi jotain vikaa, tää on oikeesti ihan kiva. Vaan lähinnä siksi, että nyt alkaa ärysttää se, että ei osaa kieltä.. tähän asti se on mennyt vielä huumorilla, mutta nyt ei enää. Kellekään ei voi mitään puhua, ei voi vastata kun joku kysyy jotain (kun ei teidä mitä), eikä lopulta jaksa mennä enää minnekään, jos ei tiedä ihan tarkkaan miten siellä toimitaan, kun ei kuitenkaan osaa kysyä (esim. näin kaupungilla burger king ravintolan, en ole koskaan käynyt, kun ei niitä suomessa ole, mutta sitten ajattelin, että en tiedä mitä ateria on venäjäksi.. että jos ne myykin mulle vaan pelkän hampurilaisen, niin miten sitten selvitän että haluan ne ransut ja juoman myös? Kauhee vaiva, en mene.) Ehkäpä jollekin sosiaalisemmalle luonteelle ei tulisi tällaisia ongelmia, mutta kun muutenkin lähtökohtaisesti vihaan ihmisiä (kollektiivisesti, en yksilöitä), niin ei tuu ihan herkästi ruvettua juttusille.. ja ehkäpä eniten ärysttävää on se, että yksinkertaisen asian hoitaminen (kuten hampurilaisaterian ostaminen) on kauhean työn ja tuskan takana ja vaatii suunnittelua ja sanakirjan selaamista.. se on ärsyttävää. Ei se että ei ole seuraa, koska viihdyn, kiitos vaan, ihan hyvin itseni kanssa. Mutta se ettei saa mitään tehtyä kun ei osaa eikä ymmärrä.

Venäjä 2012, Jekaterinburg

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

21.9.2012

ROMANOVEJA METSÄSTÄMÄSSÄ

Aamu oli taas iltaa viisaampi: Kello soi seitsemältä mutta nousin vasta yhdeksältä. Ja aamupalalle. Oli oikein kunnon mätöt siellä!! Erikoista omelettia ja nakkeja, hörytettyjä vihanneksi, makaroonia, riisiä, pelmenejä, lettuja, keitettyjä munia, paisettuja munia.. ja kaikki leipä setit ja jugurtit ja hetelmiä ja muffinseja ja croisantteja ja kahvia ja mehua ja myös lämmintä mehu (joka sitten ei ollutkaan enää lämmintä).. namnam.. Ja parasta: majoneesia!! Mikä on parempaa kuin majoneesi? No ei mikään! Paitsi ehkä se ruoka johon sitä majoneesia laitetaan.

Sitten lippua ostamaan. Asemien kellothan on sitten aina Moskovan ajassa, että niistä ei kannata tarkistaa ohimennen kellonaikaa, jollei pidä tätä pikku seikkaa mielessä.. =) No siellä oli tietysti jo jonoa, kolme kassaa vaan käytössä ja yksi pappa siinä päivittelikin tätä venäjän menoa kun joka paikkaan saa jonottaa =) Ei siinä kuitenkaan mennyt kun parikymmentä minuuttia. Aakkoset oli mulla lapulla valmiina, hyvin sujui, paitsi että siihen junaan johon halusin ei ollut enää alapeti paikkoja.. en ollut ottanut niiden muiden junien lähtöaikoja ylös, enkä osannut kysyä, joten otitn sitten taas yläpedin että pääsen edes junaan.. Toivottavasti alakerrassa on sillä kertaa vähän pirteempää sakkia, joka ei koko aikaa vaan makoile, tai sitten istun päälle! Lippu oli oikealle päivälle, oikeaan aikaan ja kaikki muutenkin oikein ja hintaa tuli 2500RUB eli jotain 60€. Hauskaa sinänsä, että sillä hinnalla ei taida Suomessa päästä edes Allegrolla Pietariin..

Kävin hotellilla viemässä lipun ja passin talteen, ja samalla huomasin, että käytävillä on sellaisia vesiautomaatteja. Täytin siitä sitten vesipullon! Siitä saa muuten sitä kaipaamaani kuumaakin vettä, että illaksi sitten vaikka kuppisoppaa nuhanenälle!

Ja sitten baanalle! Eilisen harhailun myötä, osasin jo suunnistaa sinne Kirkolle veren päällä, joka on ehkä ainoa (sen mafia hautausmaan lisäksi) minkä haluan nähdä. Kello oli varmaan jotain puoli yksitoista kun tulin siihen kirkkoa ympäröivään puistoon ja aloin kuulla ääniä! Siellä oli kaiuttimet, mistä kuului ensin jumalanpalvelusta ja sitten rupesi kellot pauhaamaan.. Kiinnostavaa (myöhemmin kun menin ohi, ne soitti urkumusiikkia!). Kirkon ympärillä on isoja valokuvia viimeisestä tsaariperheestä ja heidän elämästään. Itse kirkkohan on omistettu kaikille venäläisille pyhyimyksille. Vähän aikaa vakoilin siinä kirkon ovella: kaikilla naisilla jotka tuli ulos oli huivi päässä, samoin laittoi huivin päähän eräs perheen äiti kun menivät sisään, seurasin esimerkkiä. Onneksi oli kaulahuivi kaulassa.. näytin varmaan ihan vanhalta mummolta!! =) Tosin olisi siellä ollut turisteille korissa oven vieressä huiveja.. ja jos olisi ollut takissa huppu niin sekin olisi riittänyt. Kiertelin sitten ala- ja yläkerrassa, mutta kuvia en kehdannut ottaa, kun siellä mummot niin hartaasti sopottivat ja tekivät ristinmerkkejä ja kumartelivat.. en tiedä olisiko saanut kuvata. Viereisestä museosta kävin sitten ostamassa kirjan jossa oli kuvia =)

Kirkko veren päällä

Sitten kiertelin sosialismin muistomerkille (jännästi se ja edellinen on muuten ihan vierekkäin =), Sverdlovskin muistomerkille, kävelin prospekt Leninaa joelle (joki on muuten nimeltään Isel) ja sitten vähän joen rantaa edestakaisin. Mietin, olisko sittenkin kivempi asua joen rannalla: merihän on niin iso ja vaan olla möllöttää siinä missä on, joki kuitenkin virtaa kokoajan johonkin ja siinä on kaksi rantaa lähekkäin.. mutta kyllä sen on sitten oltava iso joki, ei mikään vantaan joki!! Ehkä tätä täytyy miettiä.. =) Kävin parissa kirjakaupassa ajatuksena ostaa kortteja, mutta ei niillä ollut maisemakortteja kuin moskovasta(?). Kohta rupee oleen meinaan kiire, jos meinaan lähettää niitä.. No, Pietarista sitten viimeistään =)

Sosialismin muistomerkki

Kirkko merkkiä vastapäätä

Ja tässä hauskasti tsaarinvallan ajan (tai sen loppumisen) muisteloa ja sosialismin muisteloa ripirinnan.

Kävelin sitten joen rantaa takaisin hotellille päin, ja kävin kaupassa ostamassa välipalaa. Ensin ajattelin että menisin sitten vielä sinne mafiahautuumaalle, mutta en sitten viitsinytkään. Näköjään reilun viikon jaksaa joka päivä sätätä johonkin suuntaan, mutta nyt ei huvittaisi millään. Ehkä vastaisuuden varalle voisi muistaa, että tämän kaltaisella reissulla kannattaa olla ainakin viikko yhdessä paikassa.. sitten ei ole koko ajan pakko suorittaa ja voi pitää välipäiviä välillä ja vaan hengata. Joku raja kai se on ihmisen kyvyllä ottaa vastaan uusia ärsykkeitäkin. Ja tietysti täällä on aika kuluttavaa myös se, ettei osaa kieltä. Jatkuvasti pitää olla skarppina että mitä se nyt sanoi, ja ihan yksinkertaisiakin asioita on yllättävän vaikeaa kysyä ihmisiltä.. tai ei ehkä kysyä mutta ymmärtää mitä vastaavat. Ja kun asiat pitää vielä ajatella etukäteen (esim. sinne hautausmaalle meno: missä se pirun matrushka pysäkki nyt on, mitähän se maksaa? tiedän kyllä missä pitää jäädä pois, mutta lukeeko siinä pysäkillä mitään on eriasia. Mites sitä kysyisi vierustoverilta että anteeksi, joko kohta ollaan siella mafia hautuumaalla?), niin se on ärsyttävää. Ei voi vaan mennä ja kysyä että anteeksi, missä on se ja se.

Korni oli käynyt keikalla kuukautta aikaisemmin

Tämä saattaa olla joku kaupungin perustaja/muu merkkihenkilö. Opinpa nyt ainakin sen, että näihin kannattaisi aina kirjoittaa että mitähän on kuvannut..

Mahdollisesti kaupungintalo tms.

Joten kököttelin hotellihuoneessa hetken, mutta koska tupakit oli loppu, niin raahauduin lähikiskalle ostamaan askia. Siellä oli kiva mummo myymässä =) Sitten näin siinä vieressä kirjakaupan, ja menin katsomaan sinne. Ei löytynyt autonkorjausopasta mun autoon, olisin ostanut vaikka olisi ollut venäjäksi. Kartan kuitenkin ostin, ja hyvä niin: olin luullut että se bussi jolla pääsee sinne euroopan/aasian rajalle, lähtee siltä asemalta joka on kolmen kilsan päässä. Luulin väärin, se lähtee tosta rautatieaseman vierestä =) Eli ihan koti nurkilta..sitten kävin myös hattukaupassa. Harkitsen vielä vähän, koska 1500RUB eli n.35€ on mun mielestä liikaa hintaa mille tahansa tavaralle, mutta oli siellä niin nättejä hattuja..

Venäjä 2012, Perm-Jekaterinburg

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

19.9.-20.9.2012

PERM – JEKATERINBURG

Viimeinen päivä Permissä. Koska päätin mennä yöjunalla eteenpäin, nukuin ruhtinaallisesti kymmeneen. Aamupalaksi oli taas niitä pirun pelmenejä; eli rahkakakkusia joita on paistettu vähän pannulla ja sitten sokeria päälle. Smetanan kanssa onnistun syömään kolme neljästä, mutta kun en tosta makeesta muutenkaan tykkää ja aamulla varsinkaan, niin kaveriksi pistelin sitten pari hiivaleipäviipaletta voin kanssa.. Kuka helvetti haluaa syödä rahkakakkusia heti aamusta!?? Joo, on ne periaatteessa ihan hyviä, jos syö yhden, vaikka ruuan jälkeen, mutta..

No, pakkasin laukut, raahasin ne eteiseen odottelemaan ja läksin junalipun ostoon. Kivan näköinenhän se aseman seutu oli päivänvalossa.. Jännästi huomasi suihkulähteitä ja tilataideteoksia, kun ei pimeässä tarvinnut ihmetellä että mihinhän sitä oikein on menossa.. Kauheen oli mukava tätikin siellä lippua myymässä, ei yhtään yrmeä. Valitteli oikein kun ei tota englantia nyt osaa. Ei hätää, mulla oli lapulle jo valmiiksi kaikki tarvittava kirjoitettuna. Että lippu ja paikkalippu kiitos, istuma vaunuun kiitos, ja kauheen näppärästi hoitui! Kiitos ja näkemiin! tutkin lippua vielä vähän tarkemmin ennen kuin laitoin sitä reppuun ja huomasin, että olin tullut sitten ostaneeksi lipun perjantaille.. Oho! Olin hyvistä muistiinpanoista huolimatta unohtanut sanoa että sivjodna, eli tänään. Hetken harkitsin, että josko sitten vielä kaksi yötä vaikka jossain toisessa hotellissa (tuokun oli täynnä), mutta tulin siihen tulokseen että tämä kylä on nyt kyllä nähty. Ja sitten vaan uudestaan jonoon tiskille, että josko sitten kuitenkin tämänpäivän junaan lipun saisi? No sai, eikä edes näyttänyt virkailija hermostuneelta vaikka kauheesti paperityötä se näytti teettävän.. yritin sitten näyttää oikein surkealta ja pyydellä anteeksi ja kiitellä kauheesti, kun näin nyt töpeksin ja ylimääräistä vaivaa aiheutin.

Kun lippuasiat oli kunnossa, mietin mitä vielä haluaisin nähdä Permissä. Menin sitten sinne joelle takaisin, joet on kivoja. Isot joet on isosti kivoja! Päätin kävellä sen ylittävän sillan toiseen päähän, vaikka se näyttikin loputtoman pitkältä matkalata, mutta aikaahan on. Toisella puolella oli oikealla virallinen uimaranta ja vasemmalla jotain hylkyrantaa. Sinne hylkypuolelle siis. Siellä oli hiekkasärkkiä, ja romahtanut betonilaituri ja hyljättyjä veneitä ja todennäkoisesti siellä pidettiin aikamoisia bileitäkin, koska en ole milloinkaan nähnyt niin paljon paskaa missään rannalla. Siis ihan roskaa, pulloja, ja käärepapereita ja mitä lie. Autonrenkaita, pölykapseleita.. Mutta se oli juuri sellaista mielikuvieni venäläistä rantaa: silta romahtaa ja vajoaa veteen, no jätetään se silleen ja rakennetaan viereen uusi ja hieno. Tämä pätee näköjään myös täkäläiseen talonrakennukseen ja siksi ne röttelöt ja lukaalit on vierivieressä..

Kama joen sillalla

Joelta kävelin kauppaan ja kaupasta hotellille ja viisi tuntia kulutin sohvalla netissä ja kirjaa lukien. Aljona kertoili että heille on torstaina tulossa brasiliasta vieraita. Kysyi, mistä olin oikein lukenut Permistä että tiesin tänne tulla. Matkustanko ensimmäistä kertaa yksin ja että hänen äitinsä oli sanonut, että minä kuulemma ymmärrän ja puhun ihan hyvin venäjää. Mukava kuulla, siltä ei kyllä aina tunnu. Taksi tuli noutamaan hotellilta 100RUB kiitos, ja matkalla asemalle näin, että nyt siinä puistossa joka silloin kun tulin oli aivan pimeänä, oli katuvalot toiminnassa!! Ehkä silloin oli joku sähkönsäästö perjantai? Hieman etsin laituria, kunnes älysin mennä tunneliin jossa oli selkeästi kerrottu että mitä rappusia pääsee millekin laiturille. Juna oli jo parkissa, vaunu löytyi helposti. Vaunutädille lippu ja passi, olkaa hyvä. Kaikki oli kunnossa, sanoi että seitsemäs paikka ja näytti vielä varmuudeksi sormilla, että menee ulkomaalaiselle perille =)

Istumavanuthan on kanssa jaettu loosseihin (ilmeisesti ainoastaan lyhyenmatkan junissa on niitä ihan tavallisia penkkejä, koska sellaisella istuin silloin kauan sitten Tveristä Moskovaan). Niissä on molemmin puolin penkki, jonka saa nostettua niin että saa tavarat sinne alle säilöön ja molemmille penkeille kolme matkustajaa, eli yhteensä kuusi per loossi. Meitä oli viisi. Kaksi nuorta miestä ja vanhempi lievästi alkoholisoitunut pariskunta. Kun liput oli tarkistettu ja juna liikkeessä, pariskunta vaihtoi viereiseen loossiin, koska se oli ihan tyhjillään. Kärppänä sitten omin itselleni ikkunapaikan. Kundit kävivät sitten kimpassa köllöttämään siihen toiselle penkille; laukku keskelle tyynyksi ja molemmilla puolipenkkiä makuutilaa. Hyvin ne näytti taipuvan ne 190 senttisen pojankin polvet.. =) Ja minä sain ihan oman penkin! Kun toiset kerran rupesivat nukkumaan, niin tein sitten minäkin.. eihän se varsinaisesti mikään mukava nukkupaikka ole, mutta parempi kuin esim. nojatuli.. 45min ennen saapumista Jekaterinburgiin vaunutäti tuli räppäämään valot päälle ja huusi ” kohta saavutaan Sverdlovskiin!!” Hetken kesti, mutta sitten muistin, että se on kylän entinen nimi (ja vielä nykyäänkin rautatieaseman nimi). Asemalla onneksi luki kuitenkin isolla jo sentään Jekaterinburg. Kello oli aamulla 6.30.

Kävin vähän kahvilla siinä asemalla, sitten kävelin sinne missä olin katsonut että Domino hostels sijaitsee, ja menin viereiseen puistoon odottamaan että kello olisi vähän säädyllisempää aikaa. Niillähän oli siellä sisäänkirjaus vasta kello 14, mutta ajattelin, että käyn ainakin kysymässä että onko vapaita huoneita. Netin mukaan ei ollut, mutta ei noihin varausvälikäsiin aina kannata luottaa. Puoli kymmenen aikaan aloin kierrellä sitä taloa ympäriinsä, että missä helvetissä se hostelli tässä oikein on. Kysyin sisäpihan kadunlakaisijaltakin, eikä sekään tiennyt. Tietysti en ollut ottanut puhelinnumeroa ylös, että olisi voinut soittaa.. sitä se lakaisijakin kysyi, mutta ei ole, niin ei ole. No, varavaihtoehtona oli joko toinen hostelli tai sitten Bolsaja Ural Hotelli. Päätin mennä sinne Uraliin, kun se oli lähempänä ja varmasti helpompi löytää (hostellit kun on näköjään kätketty aika hyvin niin täällä kuin Pietarissakin, mutta eikai nyt hotellia sentään..), väittivät sitä Lonely Planetissa vielä niin isoksikin, että ei voi mennä ohi.. no menin. Harhailin siinä ihan oikealla kadulla, löysin sen mineraalimuseon jonka vieressä sen hotellin piti olla, mutta se ei ollut siinä!! Missään ei lukenut mitään isoon, uraliin tai hotelliin viittaavaa. Yksi talo siinä oli ja aika isokin, mutta sinne ei päässyt sisään, kun se sisäänkäynti oli talon takana ja aidattu piikkilangalla.. Että niin voi isokin hotelli kadota.

Siinä vaiheessä päätin että vihaan koko paskaa kaupunkia ja poistun sieltä välittömästi. Mutta koska rinkka painoi kuin synti ja sitähän ei tietysti mihinkään saanut säilöön, ja koska en halunnut lähteä ennen kuin olin käynyt moikkaamassa Romanoveja, päätin marssia siihen ainoaan hotelliin jonka koko kaupungissa olin nähnyt: siihen mikä on heti rautatieasemaa vastapäätä. Valmiiksi vitutti sekin, koska olin netistä lukenut arvosteluja ja kaikki olivat haukkuneet sen maanrakoon, paitsi yksi, joka sanoi ettei Venäjältä muuta odottanutkaan.. =( Lähempi tarkastelu osoitti, että hotelli oli vaihtanut nimensä ja aika paljonkin kuosiuttanut ulkomuotoaan. Melkein hävetti paskaisissa farkuissa, rinkka selässä ja hikisenä marssia vastaanottoon businessmiesten viereen ja kertoa seiloriasuun puetulle virkailijalle että huonetta kiitos, kolmeksi yöksi (alun perin olin ajatellut olla neljä, mutta tiesin, että en selviä tässä hotellissa alle 2000RUB/yö. Viistitoistatonnia on enää jäljellä, joista viisi on varattu sitä varten että pääsen hittoon täältä ja olis kiva että olisi muutama rupla taskussakin kun täällä kaupungissa seikkailee.. sitä paitsi; kahden ensimmäisen hotellin katoaminen verotti yhden yön! Niih!) Halvin huone siis 2100RUB yö eli 6300RUB. Se on sitten tosi vanha se huone, sanoin ettei haittaa jos siellä on sänky ja suihku olen tyytyväinen. On täällä. Ja on tämä vanha. Kun vertaa edelliseen.. Ikkunat on tiivistetty lakanoilla, ja tilaa on kolmekertaa vähemmän (mutta hintaa enemmän). Mutta hei! En olekaan tullut hotellissa makoilemaan ja sitäpaitsi saan aamiastakin ja pyykitkin pestään ilmaiseksi, joten mikäs tässä sitten. Ja lämmintä vettä tulee suihkusta!! Luksusta!!

Sitten nukuin vähän, koska mulla on nuha ja sekin on ärsyttävää että sitten kun kerran kymmeneen vuoteen sairastuu, niin lomalla ja keskellä venäjää.. prkl. syön kaikki buranat kerralla ja menen ravintolaan tilaamaan litran kannun teetä, eiköhän se sillä.. No kuitenkin, päätin, että käyn ostamassa junalipun ja syömässä siinä kahvilassa jossa aamulla olin, pizzan (coca-cola ja pitsa 75RUB, isot mainokset oli). Asemalla oli jostain syystä toiminnassa vaan ylimmän kerroksen lipunmyynti ja sinne oli niin kauheat jonot että päätin sittenkin että manjana.. ja pitsalle.. Noooo, täkäläinen pitsahan siis ei ole se mitä kuvassa on (varmaan kotipitsan sivuilta pöllitty kuva) vaan pyöreä hiivaleipä, leikattuna kahtia niin, että saadaan kaksi pyöreää lättystä. Ja siinä päällä sitten (tänään) kinkkua, juustoa, ketsuppi, smetanaa ja YKSI jalapeno... Olihan se ihan hyvää, mutta..

Hollihuoneen ikkunasta näin rautatieaseman

Onneksi kuitenkin olivat avanneet ne alakerrostenkin lipunmyynnit, jonot oli inhimilliset. Jonotin minuutin kunnes tajusin etten ottanut passia mukaan. Enhän mitään lippua saa jos ei ole passia.. että kattellaan sitäkin sitten vaikka huomenna heti aamiaisen jälkeen. No jos sitten supermarkettiin ostamaan illaksi jotain hiukopalaa (huoneessa ei ole vedenkeitintä, mikä on kyllä iso miinus..). Eikä mun sitten enää tehnyt siellä kaupassa mieli mitään.. kaikki mitä halusin olisi vaatinut lämmintä vettä (oikein odotan että pääsen taas junaan ja ehtymättömän samovaarin ääreen!!). Ostin sitten smetana sipsejä ja rahkaa.. samaa rahkaa myydään muuten Lidl:ssä. Ja mikä toi smetana juttu oikein on? Sitä tungetaan joka paikkaan!? Ei se huono ole, koska se on oikeestaan ihan hyvää, mutta silti.

Näillä eväin sitten takaisin hotelliin odottamaan puhtaita pyykkejä. Samalla tutkin vähän kaupunkia netistä, ja onhan täällä kaikkea kiinnostavaa nähtävää. On paljon kiinnostavaa nähtävää myös useamman kymmenen kilometrin säteellä, joten jos nyt tästä lepyn nähtyäni Romanovit (tai siis ne ruumiit tai luuthan on Pietarissa), niin saattaa olla taas pienimuotoisia linja-auto ekskursioita tiedossa.

Nyt nukun että saan nopeammin aamupalaa. Paras olla sitten munakokkelia tai ei hyvä heilu!!