Venetsia lokakuu 2018, San Marcon aukiolla ja kohtaaminen Da Vincin kanssa

Kolmannen päivän ohjelma oli ajella vaporettolla San Marcon aukiolle ja käydä katselemassa paikan nähtävyydet. Eli saman kaverin basilica, Basilica di San Marco di Venezia. Jälleen kaunis aurinkoinen ja lämmin päivä, joten vaporetton takahuhdolla oli kyllä oikein mukavan vilpoista ja virkistävää seisoskella. Ja toki maisematkin oli katselemisen arvoisia.

 

 

 

 

Tässä se kuuluisa Rialton silta. Me sujahdettiin vain ali tällä kertaa.

 

Ponte dell' Accademia

Kuten odottaa saattaa, Venetsian tunnetuimmalla nähtävyydellä vilisee porukkaa. Mutta eipä mitään, jonon jatkoksi vain odottamaan että pääsee tutustumaan Basilicaan. Sisäänpääsymaksua ei ovella otettu, mutta suurin osa sisällä olevista erillisnäyttelyistä oli maksullisia. Kävimme katsomassa aarteita. Kiertelimme hiukan ympäriinsä vaikka tavallaan on aika kuumottavaa leikkiä turistia samalla kun toiset pitää palvelusta. Myöskin täällä oli valokuvauskielto, mutta ei sekään näyttänyt kaikkia koskevan. Vähän nillitän tästä aiheesta. Kyllä, kuvaan itsekin, sen huomaa tästäkin postauksesta. Ei, en kuvaa paljon ja hyvin harvoin itseäni tai muita ihmisiä. Kaikkialla ei saa kuvata, siihen on yleensä olemassa jokin syy ja aika usein se on ihan hyvä ja ymmärrettävä. Miksi siis pitää kuvata jos se on kiellettyä? Enkä tarkoita nyt jotain ihmisoikeusrikkomusten tai eläinrääkkäysten dokumentointia, vaan esim. kirkossa kuvaamista jos se erikseen on kielletty. Olet ollut siellä vaikka siitä ei olisi kuvaa ja et voisi todistaa sitä muuten. Jos joku ei usko, olkoon se hänen häpeänsä.

Lopuksi kiipesimme vielä aika kuumottavia portaita ylös terassille, missä pääsi ihailemaan (ja kuvaamaan) ratsuveistoksia ja torimaisemaa. Sisäpuolella oli taidenäyttely ja se mutkitteli hauskasti pienistä ovista ja kapeista rappusista aina alttarin yläpuolelle asti.

 

 

Kauempana olevien pylväiden välistä ei kuulemma saisi kulkea, sillä se tuo huonoa onnea. Muistaakseni siksi, että kyseessä on entinen mestauspaikka.

Torille on alkanut kerääntyä vettä, kello lähentelee siis puoltapäivää..

 

 
Kun aukiolla oli tarpeeksi kauan patsasteltu, läksimme etsimään ruokapaikkaa. Harhailun jälkeen sellainen löytyikin ja maittavat oli pöperöt tälläkin kertaa. Itse otin jälleen pastaa. Ja jälkkärin.

Sitten jatkoimme harhailua, tavoitteena harhautua johonkin bussiaseman läheisyyteen. Osuimme kirkolle, jossa näytti olevan Da Vinci näyttely. Ei maalauksia vaan hänen muita keksintöjään. Ja olipa upea näyttely! Vähän Heurekan tyyppisesti monia kaverin keksimiä laitteita sai kokeilla ja oikeasti vähän yllätyin siitä, kuinka paljon hän on ehtinyt tehdä sen taulujen maalaamisen lisäksi. Vaikuttavaa! Niin vaikuttavaa, että vaikka täällä olisi saanut kuvata, unohdin.

Vähän shoppailua, kaffepaussi ja lopulta löysimme itsemme bussiasemalta.
Hotellilla tuli vielä vähän nälkä ja kävimme kokeilemassa viereisen pizzerian. Oli hyvä ja edullista ja sopi oikein hyvin yhteen hotellin talonviinin kanssa.