Venäjä 2012, Perm-Jekaterinburg

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

19.9.-20.9.2012

PERM – JEKATERINBURG

Viimeinen päivä Permissä. Koska päätin mennä yöjunalla eteenpäin, nukuin ruhtinaallisesti kymmeneen. Aamupalaksi oli taas niitä pirun pelmenejä; eli rahkakakkusia joita on paistettu vähän pannulla ja sitten sokeria päälle. Smetanan kanssa onnistun syömään kolme neljästä, mutta kun en tosta makeesta muutenkaan tykkää ja aamulla varsinkaan, niin kaveriksi pistelin sitten pari hiivaleipäviipaletta voin kanssa.. Kuka helvetti haluaa syödä rahkakakkusia heti aamusta!?? Joo, on ne periaatteessa ihan hyviä, jos syö yhden, vaikka ruuan jälkeen, mutta..

No, pakkasin laukut, raahasin ne eteiseen odottelemaan ja läksin junalipun ostoon. Kivan näköinenhän se aseman seutu oli päivänvalossa.. Jännästi huomasi suihkulähteitä ja tilataideteoksia, kun ei pimeässä tarvinnut ihmetellä että mihinhän sitä oikein on menossa.. Kauheen oli mukava tätikin siellä lippua myymässä, ei yhtään yrmeä. Valitteli oikein kun ei tota englantia nyt osaa. Ei hätää, mulla oli lapulle jo valmiiksi kaikki tarvittava kirjoitettuna. Että lippu ja paikkalippu kiitos, istuma vaunuun kiitos, ja kauheen näppärästi hoitui! Kiitos ja näkemiin! tutkin lippua vielä vähän tarkemmin ennen kuin laitoin sitä reppuun ja huomasin, että olin tullut sitten ostaneeksi lipun perjantaille.. Oho! Olin hyvistä muistiinpanoista huolimatta unohtanut sanoa että sivjodna, eli tänään. Hetken harkitsin, että josko sitten vielä kaksi yötä vaikka jossain toisessa hotellissa (tuokun oli täynnä), mutta tulin siihen tulokseen että tämä kylä on nyt kyllä nähty. Ja sitten vaan uudestaan jonoon tiskille, että josko sitten kuitenkin tämänpäivän junaan lipun saisi? No sai, eikä edes näyttänyt virkailija hermostuneelta vaikka kauheesti paperityötä se näytti teettävän.. yritin sitten näyttää oikein surkealta ja pyydellä anteeksi ja kiitellä kauheesti, kun näin nyt töpeksin ja ylimääräistä vaivaa aiheutin.

Kun lippuasiat oli kunnossa, mietin mitä vielä haluaisin nähdä Permissä. Menin sitten sinne joelle takaisin, joet on kivoja. Isot joet on isosti kivoja! Päätin kävellä sen ylittävän sillan toiseen päähän, vaikka se näyttikin loputtoman pitkältä matkalata, mutta aikaahan on. Toisella puolella oli oikealla virallinen uimaranta ja vasemmalla jotain hylkyrantaa. Sinne hylkypuolelle siis. Siellä oli hiekkasärkkiä, ja romahtanut betonilaituri ja hyljättyjä veneitä ja todennäkoisesti siellä pidettiin aikamoisia bileitäkin, koska en ole milloinkaan nähnyt niin paljon paskaa missään rannalla. Siis ihan roskaa, pulloja, ja käärepapereita ja mitä lie. Autonrenkaita, pölykapseleita.. Mutta se oli juuri sellaista mielikuvieni venäläistä rantaa: silta romahtaa ja vajoaa veteen, no jätetään se silleen ja rakennetaan viereen uusi ja hieno. Tämä pätee näköjään myös täkäläiseen talonrakennukseen ja siksi ne röttelöt ja lukaalit on vierivieressä..

Kama joen sillalla

Joelta kävelin kauppaan ja kaupasta hotellille ja viisi tuntia kulutin sohvalla netissä ja kirjaa lukien. Aljona kertoili että heille on torstaina tulossa brasiliasta vieraita. Kysyi, mistä olin oikein lukenut Permistä että tiesin tänne tulla. Matkustanko ensimmäistä kertaa yksin ja että hänen äitinsä oli sanonut, että minä kuulemma ymmärrän ja puhun ihan hyvin venäjää. Mukava kuulla, siltä ei kyllä aina tunnu. Taksi tuli noutamaan hotellilta 100RUB kiitos, ja matkalla asemalle näin, että nyt siinä puistossa joka silloin kun tulin oli aivan pimeänä, oli katuvalot toiminnassa!! Ehkä silloin oli joku sähkönsäästö perjantai? Hieman etsin laituria, kunnes älysin mennä tunneliin jossa oli selkeästi kerrottu että mitä rappusia pääsee millekin laiturille. Juna oli jo parkissa, vaunu löytyi helposti. Vaunutädille lippu ja passi, olkaa hyvä. Kaikki oli kunnossa, sanoi että seitsemäs paikka ja näytti vielä varmuudeksi sormilla, että menee ulkomaalaiselle perille =)

Istumavanuthan on kanssa jaettu loosseihin (ilmeisesti ainoastaan lyhyenmatkan junissa on niitä ihan tavallisia penkkejä, koska sellaisella istuin silloin kauan sitten Tveristä Moskovaan). Niissä on molemmin puolin penkki, jonka saa nostettua niin että saa tavarat sinne alle säilöön ja molemmille penkeille kolme matkustajaa, eli yhteensä kuusi per loossi. Meitä oli viisi. Kaksi nuorta miestä ja vanhempi lievästi alkoholisoitunut pariskunta. Kun liput oli tarkistettu ja juna liikkeessä, pariskunta vaihtoi viereiseen loossiin, koska se oli ihan tyhjillään. Kärppänä sitten omin itselleni ikkunapaikan. Kundit kävivät sitten kimpassa köllöttämään siihen toiselle penkille; laukku keskelle tyynyksi ja molemmilla puolipenkkiä makuutilaa. Hyvin ne näytti taipuvan ne 190 senttisen pojankin polvet.. =) Ja minä sain ihan oman penkin! Kun toiset kerran rupesivat nukkumaan, niin tein sitten minäkin.. eihän se varsinaisesti mikään mukava nukkupaikka ole, mutta parempi kuin esim. nojatuli.. 45min ennen saapumista Jekaterinburgiin vaunutäti tuli räppäämään valot päälle ja huusi ” kohta saavutaan Sverdlovskiin!!” Hetken kesti, mutta sitten muistin, että se on kylän entinen nimi (ja vielä nykyäänkin rautatieaseman nimi). Asemalla onneksi luki kuitenkin isolla jo sentään Jekaterinburg. Kello oli aamulla 6.30.

Kävin vähän kahvilla siinä asemalla, sitten kävelin sinne missä olin katsonut että Domino hostels sijaitsee, ja menin viereiseen puistoon odottamaan että kello olisi vähän säädyllisempää aikaa. Niillähän oli siellä sisäänkirjaus vasta kello 14, mutta ajattelin, että käyn ainakin kysymässä että onko vapaita huoneita. Netin mukaan ei ollut, mutta ei noihin varausvälikäsiin aina kannata luottaa. Puoli kymmenen aikaan aloin kierrellä sitä taloa ympäriinsä, että missä helvetissä se hostelli tässä oikein on. Kysyin sisäpihan kadunlakaisijaltakin, eikä sekään tiennyt. Tietysti en ollut ottanut puhelinnumeroa ylös, että olisi voinut soittaa.. sitä se lakaisijakin kysyi, mutta ei ole, niin ei ole. No, varavaihtoehtona oli joko toinen hostelli tai sitten Bolsaja Ural Hotelli. Päätin mennä sinne Uraliin, kun se oli lähempänä ja varmasti helpompi löytää (hostellit kun on näköjään kätketty aika hyvin niin täällä kuin Pietarissakin, mutta eikai nyt hotellia sentään..), väittivät sitä Lonely Planetissa vielä niin isoksikin, että ei voi mennä ohi.. no menin. Harhailin siinä ihan oikealla kadulla, löysin sen mineraalimuseon jonka vieressä sen hotellin piti olla, mutta se ei ollut siinä!! Missään ei lukenut mitään isoon, uraliin tai hotelliin viittaavaa. Yksi talo siinä oli ja aika isokin, mutta sinne ei päässyt sisään, kun se sisäänkäynti oli talon takana ja aidattu piikkilangalla.. Että niin voi isokin hotelli kadota.

Siinä vaiheessä päätin että vihaan koko paskaa kaupunkia ja poistun sieltä välittömästi. Mutta koska rinkka painoi kuin synti ja sitähän ei tietysti mihinkään saanut säilöön, ja koska en halunnut lähteä ennen kuin olin käynyt moikkaamassa Romanoveja, päätin marssia siihen ainoaan hotelliin jonka koko kaupungissa olin nähnyt: siihen mikä on heti rautatieasemaa vastapäätä. Valmiiksi vitutti sekin, koska olin netistä lukenut arvosteluja ja kaikki olivat haukkuneet sen maanrakoon, paitsi yksi, joka sanoi ettei Venäjältä muuta odottanutkaan.. =( Lähempi tarkastelu osoitti, että hotelli oli vaihtanut nimensä ja aika paljonkin kuosiuttanut ulkomuotoaan. Melkein hävetti paskaisissa farkuissa, rinkka selässä ja hikisenä marssia vastaanottoon businessmiesten viereen ja kertoa seiloriasuun puetulle virkailijalle että huonetta kiitos, kolmeksi yöksi (alun perin olin ajatellut olla neljä, mutta tiesin, että en selviä tässä hotellissa alle 2000RUB/yö. Viistitoistatonnia on enää jäljellä, joista viisi on varattu sitä varten että pääsen hittoon täältä ja olis kiva että olisi muutama rupla taskussakin kun täällä kaupungissa seikkailee.. sitä paitsi; kahden ensimmäisen hotellin katoaminen verotti yhden yön! Niih!) Halvin huone siis 2100RUB yö eli 6300RUB. Se on sitten tosi vanha se huone, sanoin ettei haittaa jos siellä on sänky ja suihku olen tyytyväinen. On täällä. Ja on tämä vanha. Kun vertaa edelliseen.. Ikkunat on tiivistetty lakanoilla, ja tilaa on kolmekertaa vähemmän (mutta hintaa enemmän). Mutta hei! En olekaan tullut hotellissa makoilemaan ja sitäpaitsi saan aamiastakin ja pyykitkin pestään ilmaiseksi, joten mikäs tässä sitten. Ja lämmintä vettä tulee suihkusta!! Luksusta!!

Sitten nukuin vähän, koska mulla on nuha ja sekin on ärsyttävää että sitten kun kerran kymmeneen vuoteen sairastuu, niin lomalla ja keskellä venäjää.. prkl. syön kaikki buranat kerralla ja menen ravintolaan tilaamaan litran kannun teetä, eiköhän se sillä.. No kuitenkin, päätin, että käyn ostamassa junalipun ja syömässä siinä kahvilassa jossa aamulla olin, pizzan (coca-cola ja pitsa 75RUB, isot mainokset oli). Asemalla oli jostain syystä toiminnassa vaan ylimmän kerroksen lipunmyynti ja sinne oli niin kauheat jonot että päätin sittenkin että manjana.. ja pitsalle.. Noooo, täkäläinen pitsahan siis ei ole se mitä kuvassa on (varmaan kotipitsan sivuilta pöllitty kuva) vaan pyöreä hiivaleipä, leikattuna kahtia niin, että saadaan kaksi pyöreää lättystä. Ja siinä päällä sitten (tänään) kinkkua, juustoa, ketsuppi, smetanaa ja YKSI jalapeno... Olihan se ihan hyvää, mutta..

Hollihuoneen ikkunasta näin rautatieaseman

Onneksi kuitenkin olivat avanneet ne alakerrostenkin lipunmyynnit, jonot oli inhimilliset. Jonotin minuutin kunnes tajusin etten ottanut passia mukaan. Enhän mitään lippua saa jos ei ole passia.. että kattellaan sitäkin sitten vaikka huomenna heti aamiaisen jälkeen. No jos sitten supermarkettiin ostamaan illaksi jotain hiukopalaa (huoneessa ei ole vedenkeitintä, mikä on kyllä iso miinus..). Eikä mun sitten enää tehnyt siellä kaupassa mieli mitään.. kaikki mitä halusin olisi vaatinut lämmintä vettä (oikein odotan että pääsen taas junaan ja ehtymättömän samovaarin ääreen!!). Ostin sitten smetana sipsejä ja rahkaa.. samaa rahkaa myydään muuten Lidl:ssä. Ja mikä toi smetana juttu oikein on? Sitä tungetaan joka paikkaan!? Ei se huono ole, koska se on oikeestaan ihan hyvää, mutta silti.

Näillä eväin sitten takaisin hotelliin odottamaan puhtaita pyykkejä. Samalla tutkin vähän kaupunkia netistä, ja onhan täällä kaikkea kiinnostavaa nähtävää. On paljon kiinnostavaa nähtävää myös useamman kymmenen kilometrin säteellä, joten jos nyt tästä lepyn nähtyäni Romanovit (tai siis ne ruumiit tai luuthan on Pietarissa), niin saattaa olla taas pienimuotoisia linja-auto ekskursioita tiedossa.

Nyt nukun että saan nopeammin aamupalaa. Paras olla sitten munakokkelia tai ei hyvä heilu!!