Venäjä 2012, Pietarista Permiin

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

13.9.2012

KISKOT VIEVÄT ETELÄÄN.. EIKU

Kuumottava junamatkan aamu. Näin yöllä jotain painajaista jossa en päässyt junaan, mutta se oli onneksi unohtunut jo aamuun mennessä. Huonekavereina olevat aussiveljekset hiipivät yöjalasta ”kotiin” puolta tuntia ennen mun kellon soittoa eli paikallista aikaa puoli kymmenen.. Taisi mennä edellisen illan ukkoskuuron ihastelu pojilla vähän pitkäksi. Tosiaan, oli aika pirun moinen ukonilma yöllä, alkoi siinä vaiheessa kun piti ruveta nukkumaan, eli todennäköisesti puoliltaöin. Salmoi niin maan perkeleesti ja jytisi ja lopulta satoi niin paljon ettei kattorännitkään riittäneet vaan vuotivat yli! Hienoa oli kuitenkin ikkunasta salmoja katsella ja naureskella kun jokaisella jyrähdyksellä jossain alkoi auton varashälytin soida.

Pakkasin ja valmistelin ja hengasin ja kahdeltatoista päätin lähteä ihmettelemään sinne juna-asemalle; junahan lähti siis 15.20. Kävellen menin, enkä metrolla. Ajattelin että sujui se kassien kanssa kävely maantai-iltanakin niin miksi ei nyt sitten (toisin silloin illalla ei ollut +20c lämmintä niinkuin päivisin on ollut..). Yritin vielä oikein rauhassa kävellä, mutta ei siihen saanut kulumaan kuin 45min.. Sitten istuinkin kolmeen asti paniikissa siellä rautatieasemalla.

Juna oli ainoa joka lähti siihen aikaan, laiturilta 6L, vaunuissa oli numerot ja ystävällinen vaunutäti näytti lipusta myös sen paikkanumeron. Helppoa. Mulla oli yläpeti, hyvähyvä ajattelin, kaikkialla on aina sanottu että yläpeti on parempi, voi mennä nukkumaan kun huvittaa vaikka toiset jäisivät vielä istuksimaan. Alhaalla oli mummo ja sen sukulais(?)poika, ylhäällä mua vastapäätä joku juippi, jolta puuttui toinen etuhammas, ranteisiin oli ilmeisesti tehty joku leikkaus kun sillä oli niissä jäljet ja tuet, ja muutenkin arpia näytti olevan ihan kiitettävästi ympäriinsä (tiedän koska se hippaloi ilman paitaa siellä), sillä oli joku numerotatuointi vasemman käden ulkosyrjällä ja kaiken lisäksi sillä oli juopottelevia kavereita kahden loossin päässä: Ilmiselvä venäläinen kriminaali siis ja todennäköisesti yön pimeinä tunteina pistää sillä puukollaan mua lapaluiden väliin ja pöllii mun vessapaperit.. Ja sitten se kaivoi hienon läppärilaukkunsa esiin ja alkoi pelata sillä konellaan jotain peliä.

Mummo olisi jutellut mun kanssa varmaan ummet ja lammet, mutta kun toi yhteinen kieli puuttui niin juttu tyrehtyi aika äkkiä. Teetä kuitenkin yhdessä siinä juotiin (kun se pakotti! Meinasi väkisin juottaa mulle murukahvinsakin!) ja mummeli siinä voileipää värkkäsi ja jutteli sukulaispojan kanssa. Yht’äkkiä se työnsi sen valmiin leivän mun nenän alle! Melkein suuhun asti ja käski syömään, ilmeisesti se oli sitä mieltä että muuten kuolen nälkään heti just, jos hän ei nyt jaa eväitään. Ei siinä, hyväähän se leipä oli..

Lippujen tarkastuksessa muuten selvisi osasyy lipun halpuuteen: siihen ei kuulunut vuodevaatteita! Ei se mitään, mulla oli omat lakanat. Ja sitten vain petiä petaamaan: siellähän oli siis rullalla patja, tyyny ja filtti kuuluivat paikan hintaan. Erillismaksusta siis sai lakanan, tyynyliinan, peiton filtin suojaksi ja pikkupyyhkeen. Sitten käytiin vaihtamassa vessassa ”matkavaatteet” päälle, eli verkkarit ja tohvelit. Kaikilla oli muuten tohvelit jaloissa siellä, laitoin korvantaakse ensi kertaa varten (ja sen että eväitä pitää olla paljon ja että se yläpeti on aivan hanurista! No, kun alapetiläiset käyvät köllimään, niin yläpetiläinenhän joutuu sitten sinne omalle pedilleen myös; paha vain, ettei siellä mahdu olemaan missään muussa kuin vaaka-asennossa! Ja voin kertoa että 30 tuntia vaaka-asennossa on aika perkeleen pitkä aika!! Aivan tolkutonta paskapuhetta että alapeti olisi huono: Eihän ole! Siinä on ikkuna mistä voi katsella ja jos rupee väsyttämään niin senkun potkaisee ne onnettomat yläpetiläiset omiin punkkiinsa siitä maleksimasta! Ylhäällä kun ei voi juuri muuta kuin tuijottaa kattoa joka on pelottavan lähellä.)

Eihän siinä sitten auttanut kuin yrittää killittää pienestä raosta ikkunaa ulos, lukea kirjaa tai nukkua. Kerran kävin vaunujen välissä tupakkipaikalla juomassa oluen, kun ei sitäkään oikein mahtunut siellä yläilmoissa maistelemaan. Ja sitten vaan nukkumaan, mitäpä sitä muutakaan..

14.9.2012

MITEN SITÄ EI KOSKAAN OPI?

Heräsin aamulla, tai milloin se nyt oli? Oma kello näytti kymmentä, eli Moskovan aikaa yksitoista, eli mahdollista sen hetkistä paikallista aikaa yksi? Aivan sama. Junan kello oli yksitoista (tässäkin oli pieni paniikki, että jos juna on perillä 21.42 niin onko se paikallista aikaa vai Moskovan aikaa? Kunnes vähän ennen perille tuloa huomasin että selvästihän siinä lipussa lukee että kaikki ajat ovat Moskovan aikoja.). Sitten taas juotiin teetä, luettiin kirjaa, torkuttiin, koitettiin vakoilla ikkunasta maisemia.. 

Yhden aikaan pysähdyttiin Kirovissa, jonka muistin siitä isosta kartasta joka Pietarin asemalla oli ollut. Siinä jonninaikaa seistiinkin ja paikalliset muorit tulivat myymään pehmoleluja ja kintaita ja sukkia ja ties mitä kaikille jotka erehtyivät ulos junasta. Laskin että yhdeksän tuntia pitäisi vielä kuluttaa aikaansa siellä ahtaalla ylälaverilla ennenkuin oltaisiin perillä.. salaa toivoin, että juna saapuisikin perille paikallista aikaa, silloin ei tarvisi kärsiä kuin seitsemän tuntia. Vaikka eihän siinä muuten olisi ollut onglemaa, jos vain olisi saanut siellä alapetillä istua ja ikkunasta maisemia katsoa (katsoin aikani kuluksi sanakirjasta että mikä on alalaveri venäjäksi, seuraavalla kerralla lippua ostettaessa vaadin ehdottomasti itselleni sellaisen!! Selvitin jo senkin että kaikki parittomat numerot näyttäisivät olevan alalavereita, joten tiedän sitten heti jos se lipputäti yrittää huijata!).

Kirovissa käy kauppa

Käytäväkuvaa

Vaan kummasti se kuluu yhdeksänkin tuntia mitään tekemättä. Puoli tuntia ennen perille tuloa, vaunuemäntä kävi sanomassa varmaankin jotakin siihen tapaan että ”seuraava asema on sitten teidän määränpäänne, muistakaa jäädä pois. Kiitos että matkustitte kanssamme ja lämpimästi tervetuloa uudelleen.”

Kolholtahan tämä näyttää. Ehkä ei olisi ensin pitänyt käydä Pietarissa ollenkaan, kun se nyt kuitenkin on aika kaunis kaupunki ja kovasti väittävät länsimaalaiseksikin. Tämä Perm taas näyttää ihan siltä miltä kuvittelinkin venäjällä näyttävän. Kolhoa. Katuvalot ei sitten toimi, tai osa toimii ja osa ei. Ilmassa haisee savu. Taksikuskit näyttää pelottavilta ja päätin että perkele kävelen sinne hotelliin mieluummin kuin hyppään pelottavan näköisen taksikuskin kyytiin. Kartasta katsoin, ei ole kaukana. Ihan muutama käännös vaan.. Ja puolituntia myöhemmin olen totaalisen eksyksissä kaupungissa jossa katuvalot ei toimi, kaduilla ei ole nimiä (tai siis on, mutta luultavasti niitä ei tiedä ketään muu kuin se joka ne nimet on antanut ja se joka on ne karttaan piirtänyt), ja tietenkin puhelimesta on akku loppu, että ei voi sitten sinne hotellillekaan soittaa. Siinä vaiheessa olin myös nähnyt kolme juopporemmiporukkaa, muutaman nuoriso porukan (onhan perjantai ilta hei!) ja yhden konttaavan sankarin. Päätin kysyä apua. No eihän täällä kukaan sitten puhu englantia (mikä tietysti oli arvattavissakin) joten venäjäksi sitten izvinite ja niin edes päin..

Lukoilin asemalla (98 maksaa täällä muuten n.32RUB eli siinä vähän alta euron litra!) yritin apua saada, mutta kassa tyttö ei tiennyt mitään. Seuraava asiakas sitten tiesi ainakin sen kadun joka siinä vieressä kulkee ja sanoi että hyppää kyytiin vaan (tässä vaiheessa kävi kyllä mielessä että nytkö sitten joudun ryöstetyksi ja raiskatuksi ja tapetuksi jonnekin tehtaan taakse). Sillä oli tyttöystävä siinä etupenkillä ja hääkoristeita autossa joten uskalsin hypätä kyytiin. Ja ei siis yhteistä kieltä kummankaan kanssa =) Puolituntia harhailtiin, kolme kertaa kysyttiin tietä ja sitten löytyi oikea osoite, ei ihan helpoimmasta päästä sitten kuitenkaan ja monen pimeän mutkan takana! Annoin pariskunnalle sen 200RUB minkä olin varannut taksiin. Ne ei olisi halunneet niitä ottaa, mutta en suostunut itsekään niitä ottamaan takaisin. Toivottavasti en rikkonut mitään etikettisääntöä, mutta omat etikettisääntöni olivat sitä mieltä, että kyllä puolentunnin avustavasta harhailusta täytyy saada palkkio.

Hotelli on hieno. Kengät jätetään eteiseen. Mukava yhden hengen huone, jossa on vuodenojatuoli! Kysyin mihin aikaan aamiainen tarjoillaan, vastasivat että mihin aikaan tahansa, sitten kun heräät!! Palvelu siis ainakin on kohdillaan (tosin tässä hotellissahan ei ole kuin neljä huonettä joten yksilöllinen aamupala on aika helppo toteuttaa). Olen myös kuulemma hotellin ensimmäinen suomalainen vieras! Kolme yötä maksaa 5500RUB (oikeesti 5850RUB mutta sain 6% alennusta, en tiedä miksi!!) eli pyöreesti 125€.

Netti toimii, huoneessa on vedenkeitin, toivottavasti täällä ei ole kirppuja (junassa varmaan oli, koska ”hyttysenpuremia” on junayön jälkeen tullut tuplaten lisää..) ja aamiaista saa kun herää. Mikäs tässä.