Venäjä 2012 Pietari, toinen päivä

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

12.9.2012

JUNALIPPUJA OSTAMASSA

Aamuksi ei ollut varattuna mitään ruokaa, joten käväisin ensimmäiseksi kaupassa. Ostin samalla nuudelit junamatkalle mukaan.

Ehkä yhdentoista maissa läksin sitten kävelemään sinne mistä maanantaina tulin, elin Moskovan asemalle. Lämmintä on, joten valkkasin vielä varjoisan puolen ettei tarvii hikoilla. Piti ottaa kuvat siitä Kapina-aukiosta ja sen keskellä sojottavasta tornista, nekun on siinä ihan aseman edessä, mutta en paniikissa muistanut kun jännitti se lippujen osto niin valtavasti! (Kapina-aukiollahan on siis nimensä mukaisesti monet kapinat eli mielenosoitukset pidetty, ja legenda kertoo, että sen tornin alle on haudattuna ohjeet uuden vallankumouksen varalle..)

Asema oli ihan tolkuttoman suuri (Helsingin asema häviää sille sata nolla) ja kesti hetken ennenkuin löysin lipunmyyntitoimiston joka oli ihan eri rakennuksessa kuin se varsinainen asema. Ja siitä se hauskuus alkoi! Ensin jonotin yhdelle tiskille. Ei osannut täti englantia, joten siirryin sivummalle tarkistamaan että mitkä ne taikasanat olikaan venäjäksi. Ja sitten jonotin toiselle tiskille, ei puhunut sekään englantia, mutta kerroin asiani ja se huitaisi kalenteriin päin ja selvitti jotain, en ymmärtänyt mitä se halusi ja täti vaan kohautteli hartioitaan. Joku setä takanani sanoi jotakin mutta päätin mennä pihalle tupakille miettimään seuraavaa suunnitelmaa. Ajattelin jo, että käynkö jonkun matkatoimiston kautta hakemassa liput vai lähdenkö ensimmäisellä Allegrolla takaisin Suomeen, kun se sama setä tuli ulos huomasi minut ja rupesi selvittämään. Mitään en saanut selvää muutakuin kolmetoista ja neljätoista, ja kun tarkensin että date, se sanoi että jea jea ja taas hirveesti venäjää. Kuuntelin tarkkaavaisena ja kiitin. Polttelin tupakin loppuun katsoin kordinaatit sanakirjasta ja menein seuraavaan jonoon. Ei osattu englantia, mutta nyt olin varustautunut: sanoin ensin mitä haluan ja minne, päivän numeron elikkä kolmastoista ja lopuksi näytin kirjasta vielä torstaita. Tärppäsi heti! Täti varmisti että Perm, ja minä että da Perm. Ja sitten se kirjoitti lapulle jotakin, lähtö ja tulo ajat, hinnan ja vielä ystävällisesti että juna lähtee sitten tästä Moskovan asemalta. Saanko nähdä passinne? 2200RUB kiitos. Annoin rahat, laitoin nimen johonkin lappuun ja sain liput, kiitos ja näkemiin.

Ulkona tarkistin vielä että olikohan lippu varmasti oikea, kun oli mun mielestä puolet halvempi kuin mihin olin varautunut, mutta ajankohdat täsmäsi, määränpää oli oikea, joten huomenna sen sitten näkee nakataanko mut junasta jossain keskellä korpea, vai enkö saanut paikkalippua ollenkaan enkä pääse junaan.. jännitystä piisaa.

Kun olin todennut, että huominen näyttää kuinka käy, jatkoin pikku nevskiä eteenpäin kohti Tihvinän Jumalanäidin hautausmaata. Sinne on laskettu haudan lepoon mm.Dostojevski, joten olihan sinne pakko päästä piipahtamaan. Nevskin päässä oli poliisi sulkenut liikenteen ja hirmu hässäkkä siellä oli, ihmettelin ensin että mitäs, kunnes kävi ilmi, että jotakin Jumalanpalvelusta ne siinä toimitti keskelle katua rakennetulla lavalla. Ja ihmisiä tietysti kauheasti paikalla.

Hetken harhailin, että löysin oikealle kujalle josta hautoja pääsee vakoilemaan. Systeemihän meni niin, että ensin maksetaan 200RUB mummolle kopissa, joka antaa sinulle lipun. Sen jälkeen mennään hautausmaan porteista sisään ja annetaan lippu toiselle kopissa istuvalle mummolle, joka leikkaa siitä saksilla kulman pois. Ja sitten ei muuta kun hautoja vakoilemaan!

Hautakivitaidetta

Ihmeen rauhallinen tunnelma siellä oli, vaikka ihan keskellä kaupunkia onkin. Kiertelin kirkonkellojen soidessa ja kuvasin kaikkein hienoimat haudat, vaikka en kyllä suurimmasta osasta edes tiennyt keitä olivat. Tsaikovskin näin ja Dostojevskin ja olin onnellinen. Toisella puolella kujaa olisi ollut lisää hautoja, mutta nyt rupesi jo jaloissa tuntumaan tämä tramppaus ja päätin mennä takaisin hostellille. Kirjakaupan kautta tosin! Kävin ostamassa sen Permin kartan.

Tsaikovski

Dostojevski

Hostellilla keittelin nuudelit ja luin vähän kirjaa, ja kun menin tupakille, päätin vielä kerran kokeilla josko noilla aulan koneilla pääsisi nettiin. Ja pääsihän sillä!! HyväHyvä!  Seuraava tehtävä oli ruveta jäljittämään asuinsijaa Permistä. lounarin mukaan hotel Ural on kaikkein edullisin (950RUB). No ei ollut! Ei yhtään huonetta saanut alle 2500RUB ja siitä suivaantuneena päätin tutustua toiseen vaihtoehtoon.. hotel Globus. mainostettiin että 39,95€ No, sehän menee yli mun budjetin, mutta toisaalta: missä suomessa voi yöpyä neljälläkympillä yksin, ja vielä niin hienoissa huoneissa?! Sitäpaitsi siihen kuuluu aamupala, joten säästän sitten ruoassa. Yritin varata huonetta netissä, mutta kokoajan tuli jotain venäjänkielisiä ihmeellisiä tekstejä.. lopulta huomasin että olivat sieltä lähettäneet jo minulle spostia, että sulla on kuule täällä vaikka kuinka monta varausta, minkä näistä haluaisit pitää? Ystävällisesti sitten sovimme spostitse, että perjantaista maanantaihin olen ja tervetuloa. Ihana oli tämä viestejä lähettänyt Alena: "Bussit ei enää siihen aikaan kulje kun tulet, älä kävele, ota mielummin taksi, mutta älä maksa niille enempää kuin 200 koska oikeesti matka maksaa noin 100-150RUB."

Tästä innostuneena päätin lähteä vielä katsomaan sen kesäpuiston, johon en eilen päässyt, ja kyllä kannatti. Kauheestihan siellä on turisteja, mutta kyllä se on kaunis. Ja viivasuorat kujat ja kaikkee.. Ihana. Sitten kun rupean kuningattereksi, niin teetän itselleni samanlaisen puiston.. =)