Venäjä 20112, Kungur jääluola

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

17.9.2012

EI HERKILLE PERSEILLE!

Vaikka vaikeaa teki nousin aamulla ajoissa.. siis seitsemältä kun olin ensin tunnin torkuttanut kelloa. Tai oikeastaan se taisi olla puoli kahdeksan.. =) Mutta ei hätää mitää, aamiaistahan ei siis saa kun vasta kahdeksalta alkaen, ja taisin aamulla herättää myös vastaanoton Marian siitä aulan sohvalta. En ole mutten nähnyt täällä ketään muita vieraita (pari päivää sitten kuulin kyllä television ääntä naapurihuoneesta).. onkohan niitä? No, huomenna ilmeisesti tulee, koska viimeiseksi yöksi joudun vaihtamaan huonetta.

Ei muuta kuin aamiainen naamaan, reppu selkään ja kohti aftovaksalia, eli siis linja-autoasemaa. Löysin perille hyvin. Löysin myös lipputiskin, tarjosin englantia vaikka tiesin ettei ne kuitenkaan osaa. Olin kuitenkin varautunut ja kirjoittanut asiani ylös sekä kyrillisin että meidän omin kirjaimin. Meno-paluu lippu Kunguriin kiitos. 200RUB, pakko ollakin menopaluu onhan se niin kallis (siis 5€). Vaan ei ollut, oli yhden suunnan lippu, mutta pääasia että johonkin suuntaan nyt päästään. (Ehkä ei pitäisi liikaa tuijottaa sitä viisi vuotta vanhaa Lonely Planet opasta, hinnathan saattaa viidessä vuodessa nousta, eikö?). Hetken etsin oikeaa laituria ja kun löysin meinasin mennä heti väärään bussiin. Onneksi rahastajatäti oli tarkkana: ei pääse tällä Kunguriin. Niissä busseissahan se kuski ei rahasta (muutakuin ne jotka tulee matkan varrelta), eikä se rahastaja tätikään oikeesti rahasta, vaan lippu on oltava etukäteen. Se sitten tarkistaa että lippu on oikea, laskee pääluvun ja merkkaa johonkin lappuun jonka jättää kuskille. Ja siirtyy sitten seuraavan bussin luo.

Oikea bussi löytyi. Niissä lipuissa mitkä ostetaan asemalta, on paikat merkittyinä (tajusin sen tosin vasta paljon myöhemmin). Jotkun on oikeinkin tarkkoja että omalle paikalleen pääsee ja kuski on tarkkana myös, toisille näyttäisi olevan ihan sama. Kiinnostavaa sinänsä, koska matkan varrella kyytiin tuleva voi istua minne huvittaa. Valkkasin tietty ikkunapaikan, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut, kun se oli niin paskainen ettei siitä nähnyt läpi juuri ollenkaan (miksi pestä, kun se on kohta taas saman näköinen). Ja sen mitä olisi voinut nähdä, peitti huuru, koska siellä oli niin kylmä sisällä. Jahuu!! Ja sitten matkaan! Kun päästiin ulos kaupungista, opin ettei venäjällä ole ”nimismiehen kiharaa”, sitä kutsutaan täällä tieksi. Eli jos on herkkä perse, tai kuljettaa mukanaan kuplajuomaa, suosittelen valitsemaan jonkin muun kulkuneuvon.

100km 2,5h, kyllä vaikka kuski ajoi niin kovaa niihin töyssyihin, että luulin sen auton hajoavan.

Kungurissa sitten jännäsin, että mihin se auto mut jättää, mutta kävi tuuri ja se ajoi siihen rautatieaseman viereen. Siitähän näppärästi menee paikallisliikenteen pikkubussi numero 9 suoraan sinne luolille. Annoin vahingossa rahastajalle 8RUB tippiä, kun luulin että se sanoi hinnaksi 20 vaikka oikeesti sanoi kyllä 12RUB. No, se ei tätä budjettia kaada. Bussilla siis kukkulan juurelle ja hotelli stalagmiitin kylttejä seuraten luolille.

Pahaksi onneksi myöhästyin kierrokselta 5min, joten kulutin aikaa kahvilassa ja viereisessä puuveistospuistossa. Hienoja asioita olivat veistelleet.  Olisin halunnut ostaa aiheeseen liittyviä postikortteja, mutta niitä ei ollut kaupan, kaikkea muuta kylläkin.. Nythän on tosin niin, että ehdin täältä kotiin ennenkuin Posta Rossija saa yhtäkään korttia jaetuksi suomen rajan yli.. ei millään pahalla..

Kun kello löi yksi, ostin lipun. Yritin kovasti saada sellaista 300RUB lippua, mutta myynnissä oli vain 600RUB lippuja. Epäselväksi jäi, oliko se halvempi ehkä lastenlippu: maksoinko turistilisää vai eikö siihen kellonaikaan saa sen hintaista lippua. Lisäkseni luolaan lähti tietysti opas ja yksi perhe (4hlö). Siellä sitten kierreltiin tunti ja parikymmentä minuuttia. Kauheesti se opas jotain kertoi, mutta kun en raukka ymmärtänyt, niin keskityin opettelemaan kameran käyttöä: puolessa välissä kierrosta opin ottamaan myös hämäräkuvia, ja laatu parani huomattavasti. Hienoahan siellä oli, oppaalla vaan oli kiire, mä olisin voinut kuvata joka kiven, mutta ei uskaltanut hirveesti jäädä jälkeen, kun se sammutteli valoja aina sitä mukaa kun poistuttiin jostakin luolasta.. =) Haastetta toi se, että piti samaan aikaan seurata jalkoja ettei kompastu tai liukastu ja päätä, ettei se kolahda hivenen alhaalla olevaan kattoon.  Kylmyydestä varoittelivat, vaikka olen luullut venäläisen kestävän kylmää vielä suomalaista paremmin, mutta ei siellä nyt niin kovin kylmä ollut.. nenä vähän tuli punaiseksi. Mutta mitäs siitä oikein kertomaan, kiviä, jäätä ja maanalaisia lampia. Minua kiinnostaa, kaikkia ei. Voisin käydä uudestaankin, mutta opettelen sitä ennen vähän lisää kieltä =)

Jääluolan ulkokuori

Jäätaidetta luolassa

Tämä oli jotain erikoista kiveä, mutta en saanut ymmärrystä mitä, enkä myöhemmin enää jaksanut selvittää.

Maanalainen lampi

Luolan jälkeen kiipesin vähän matkaa sinne harjanteen päälle, jonka alla se luolastokin menee. Otin kuvan kaupungista ja lähdin takaisin pikkubussille. Jos joskus tulisi kesällä (tai ei olisi näin sateista), niin siellä olisi varmaan kiva samoilla niillä kukkuloilla. Ural vuorethan ei ole vuoret niinkuin on vaikka Alpit tai Himalaja, vaan enemmän maasto on sellaista kuin käsivarren lapissa. Kivaa vaeltelumaastoa siis (tosin roskaista, niin kuin täällä joka paikassa.. vaikka roskiksiakin on enemmän kuin Suomessa!).

Kungurin kylä

Ajattelin ensin olla hurja, ja mennä takaisin päin junalla, mutta kun ei siitä aikataulusta siellä asemalla ottanut pirukaan selvää, luovutin ja marssin samaiseen bussiin jolla aamulla tulin (kuski oli tosin vaihtunut). Ja taas 2,5h pakaroita koettelevaa kyytiä kohti Permiä. Mutta kaikkenhan tottuu. Onneksi oli eväät matkassa, kun jouduttiin seisomaan ruuhkassa varmaan varttitunti ja olin aika varma ettei täältä pääse koskaan perille. Päästiin kuitenkin.  Kaupan kautta hotellille ja juonimaan huomista ohjelmaa.. siitä tuleekin kiinnostavaa. Mikä bussi? Missä pitää jäädä pois? Pääseekö sieltä takaisin ikinä? No, jos löydän sinne leirille niin kaikki hyvin, onhan siellä joku asunut 25 vuotta aikanaan, joten jään sitten sinne. =)