Venäjä 2012 Perm

HUOM! Teksti on alkuperäinen, silloin 2012 syyskuussa paikanpäällä läppärille naputeltu. Äitiä varten, ettei se huolestu. En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa sanoja, vaikka ne ei enää omaan suuhun sopisikaan.

15.9.2012

PERM: VENÄJÄN HELSINKI?

Kello oli kyllä soimassa aamulla yhdeksältä paikallista aikaa, mutta oma sisäinen kelloni piti kuuden aamua liian aikaisena (varsinkin kun olin mennyt nukkumaan vasta kahdelta, eli viideltä!), joten nousin sitten kahdeltatoista. Niin se päivä helposti valuu hukkaan nukkuessa, mutta onneksi ei ollut tarkoituskaan mennä keskustaa kauemmaksi, joten ei haittaa. Kävin pyytämässä aamupalaa ja lupasi tulla koputtelemaan vartin päästä ovelle. Ja olihan aamiainen (harmi että kamera jäi huoneeseen, olisin ollut kunnon turisti ja ottanut surutta kuvan!): lautasella valmiiksi paistettuna kaksi munaa ja päällä juustoa. Lisäksi kolme paahdettua leipää, niin ikään juustoraasteella ja smetanalla höystettynä, ja lautasen reunalle oli laitettu majoneesia ja ketsuppia sydämen muotoon! =) Tarjolla myös teetä ja kahvia, hilloa leiville, ihania eläinkeksejä jotka maistui siltä että niissä olisi ollut hilloa sisällä, vaikka ei ollut! Ja karkkeja! Maha tuli täynnä ja mieli hyväksi! =)

Sitten vaan kaupunkikuteet niskaan ja baanalle. Lähikaupasta ostin askin tupakkia. Oli pakko ottaa L&M mentholia, kun muuta ei ollut, mutta hinta oli siedettävä 1€ pintaan ja makukin paljon pehmeämpi kuin siinä suomalaisessa vastaavassa (mitä lie mahorkkaa laittaneet sekaan =). Ja sitten sinne mistä viime yönä harhailin eli ulitsa Jekaterinburskajalle. Sillä tavalla hassua, että tulee kuvanneeksi niitä rähjäisiä taloja katujen varsilla vaikka paikallisille ne lienee arkipäivää; enhän kuvaa Espoossakaan normi kerrostaloja tai rumia kasarihirvityksiä.. Kadunmiehiä täällä näkee enemmän kuin Pietarissa, mutta toisaalta, ei enempää kuin Helsingissä. Ehkä ne on Pietarissa kuitenkin siivottu maan alle, että turistit saa olla rauhassa.. Tämähän ei varsinaisesti mikään turistirysä ole (ainakaan ulkomaisille turisteille).  Ensin tuntui hurjalta ottaa kameraa esiin, nythän ne arvaa että olen turisti ja tulevat samantien ja ryöstävät! Kunnes tulin ajatelleeksi, ettei miljoona rosvoa vaan millään sovi samaan kaupunkiin ja nämäkin täällä ovat niitä ihan tavallisia ihmisiä jotka elävät sitä tavallista arkeaan ja saattavat hieman hymyillä hassulle tyypille joka kuvaa katua ja taloa ja kaikkeä muuta hölmöä. Mutta eiköhän heilläkin ole muuta tekemistä kuin vaania mahdollisia suomalaisia turisteja.

Heti kun tilaisuus koitti, lähdin pyrkimään kohti jokea. Matkalla osuin puistoon; siinä oli joku urheilutapahtuma menossa. Mitalleja jaettiin ja sai käydä koittamassa kahvakuulia ja leuan vetoa ja mitä vielä. Lapsille oli aidattu ihan oma suunnistusaluekin. Siitä huomasin että tosiaan, nythän on lauantai. Puistosta jatkoin kohti jokea ja sen ylittävää siltaa. Matkalla istahdin bussipysäkille kuvaamaan maisemia ja säätämään kameraa ja eikös siihen heti kurvannut bussi ja avasi ovet. Kun en noussutkaan kyytiin se otti ja jatkoi matkaa. Päätin että etsin seuraavaksi vähemmän viestejä antavan istumapaikan. =)

Ennen siltaa, joen varressa oli puisto johon läksin sillä ajatuksella että siitä pääsee sinne joen rantaan (sillalta ei päässyt). Puistossa ei ollut ketään muuta kuin minä, vaikka se kaunis olikin. Luulen että se johtuu siitä, ettei siellä ollut penkkejä. Kuka nyt puistoon haluaa seisoskelemaan tulla? Puiston viereisellä kadulla kävin vähän kuvaamassa rähjäisiä taloja ja yhdestä putkahtikin ulos kaksi pulsua, mukavahan se on, ettei niitä romutaloja pureta että on kadunmiehellekin jokin paikka mihin mennä sateelta suojaan.

Missä penkit?

Kinttupolku

Ei päässyt puistosta joen rantaan. Tai pääsi. Huomasin sellaisen kinttupolun, mikä laski sinne junanraiteille (junahan kulkee siinä joen rannassa myös) ja siitä sinne rantaan, joten menin sitä pitkin. Kun ei ketään kerran ollut missään niin uskaltauduin tällaiseen laittomuuteen. =) Joen rannassa kulki rantakatu ja siitä pääsi vielä ihan sinne joen rantaan hietikollekin käveleskelemään. Rannassa ajauduin juttusille kalamiehen kanssa. Jotain se mulle huuteli ja heti kerroin että valitettavasti en puhu venäjää. Kysyi olenko amerikkalainen ja sanoin että en, kun suomalainen. ”Aaa, finlandii” (jostain syystä kaikki sanoo näin kun niille kertoo mistä on). Sitten osoittelin sen onkea ja kysyin että riba? Ei ollut tullut kalaa, mutta ei sillä ollut koukuissa mitään syöttejäkään. (tai voihan olla että se kertoi kalojen syöneen syötit, mene ja tiedä.) Sitten keskusteltiin vähän Kama joesta ja hän suositteli veneretkeä, näytti vielä mistä sinne jokilaivoille pääsee ja että sieltä saa sitten biljetin. Sitten sinne rantaan putkahti mies pelkissä uimahousuissa ja kun näytin ihmettelevältä niin kalamies kertoi että se on mursu. (Tunnistin sanan koska niitä on Pietarissakin ja olin lukenut sen oppaasta =). Vähän sitten keskusteltiin mursuista ja kalamies vielä kerran suositteli jokiristeilyä ja sitten päästin hänet jatkamaan kalastusta, kalaonnea en osannut toivottaa, mutta terve sanoin ja läksin jatkamaan matkaa.

Kama joen silta

Kalamies

Mursumies

Ei se missään kovin hyvässä kunnossa ollut se rantatie, mutta ehkä ne korjaa sitä, koska se oli puolestavälistä suljettu ja armeija miehet vahtimassa ettei sinne remontti alueelle mennä.

Päätin sitten etsiä pääkatu ulitsa Leninan ja jatkaa sitä loppuun asti, koska kartan mukaan siellä oli joku hautausmaa (mikähän niissäkin niin kiehtoo?). Ei ollut edes pitkä matka, ehkä pari kilometriä. Matkalla näin puiston jossa oli, yllättäen, Leninin patsas (ei ollut muuten Pietarissa yhtään, tai en ainakaan nähnyt), kaiken laisia putiikkeja, palaneita taloja ja mitä vielä. Ja kadun lopusta löysin sen hautuumaan. Sinne sitten harhailemaan. Jostain syystä kaikki hautuumaat on olleet keskellä metsää. En tiedä miksi. Mutta niin oli tämäkin, ja selvästi sellainen suomalainen kliinisyys ei kuulu täällä hautausmaiden yleiseen luonteeseen. Eikai niistä toisaalta pidä kukaan muu huolta kuin omaiset. Aika villiintynut oli ruoho (ja puut), muutamat ”hautakivet” eli rautaiset telineet oli kaatunut ja muutenkin vähän rähjäisen näköistä. Hautuumaan keskellä oli kirkko. Aikani siellä kiertelin ja katselin ja aika moni sinne haudattu näytti olleen sodassa kaatunut, siis siinä toisessa maailmansodassa.

Näkymää rantakadulta

Kama joki korkeammalta rantakadulta kuvattuna

Uskallatko soittaa kotiin?

Lenin

Hautuumaalta läksin takaisin kohti hotellia tarkoituksena löytää vielä se supermarketti minkä olin tullessa nähnyt. Löytyihän se ja sain ostettua ruokaa ja vettä (nyt ekan kerran huomasin, että alkoholia myydään täällä 8-23välillä. Olen ilmeisesti oluineni ollut aina oikeassa ajassa, tai sitten pikkuputiikeissa ei ole niin väliksi). Tuhlasin 220RUB eli noin vitosen. Sillä sai puolitoista litraa vettä, kaksi olutta, colatölkin, tuc-keksejä, nuudeliaterian ja suklaapatukan. Ei paha ollenkaan. Nappasin mukaan vielä iltalukemiseksi paikallisen ilmaisjakelulehden =)

Ja sitten takaisin hotellille päivittämään päivän tapahtumat =)

Tämä rakennushan on aidattu, ja lähtiessä sain respasta sellaisen lakun, mitä porttiin näytetään että pääsee ulos ja sisään. Kun tulin takaisin, portin sisäpuolella maleksi kaksi pikkutyttöä ja ulkopuolella kaksi pikkupoikaa. Sen enempää miettimättä menin portista ja samalla nämä tytöt syöksyivät ulos ja pojat sisään. Tulivat leikkipaikalle keinumaan. Ja tosiaan, muutkin leikkipaikat tässä ympärillä on aidattu. Enpä tullut ajatelleeksi aikaisemmin, mutta tylsää aidata lasten leikkipaikat, niin että vaan hyväosaiset saa sitten keinua ja käyhät keksiä muuta puuhaa.. =(

PERM

Ajatuksia kaupungista:

Helppo tulla ja jatkaa matkaa; juna kulkee Pietarista kerran päivässä ja Moskovasta parikin kertaa. Kaupunki on Trans-Siperian junareitin varrella, joten junia menee useita edestakaisin. Lisäksi paikallisliikennettä on myös lähikaupunkeihin, kuten Jekaterinburgiin (5-7h) ja vaikkapa Kunguriin tai Tsusovoihin.

Bussilla pääsee hyvin lähimpiin nähtävyyksiin: Kungurin jääluolaan ja Kutsinon Perm-36 museoon. Liput eivät ole kalliit ja ne on kohtuu helppo ostaa. Kirjoittaa vaikka paperille mitä haluaa, niin lipun saa. Kyydistä pääsee pois kun asettuu bussin ovelle seisomaan, kuljettaja pysähtyy seuraavaan sopivaan paikkaan, eli pysäkille tai tienristeykseen.

Kaupunki itsessään on omalla tavallaan kaunis. Venäläinen tapa on jättää huono silleen ja rakentaa viereen parempi; kun ei anna sen haitata, niin huomaa ne hienotkin asiat. Sotkuista on, sotkuisempaa kuin Pietarissa, mikä toisaalta on ymmärettävää.. Roskiksia on kyllä enemmän kuin suomessa, mutta silti tienpenkat ja joen rannat on täynnä roskia jos jonkinlaisia.

Kulttuuri kaupunki on tämä myös. Mikäli ymmärtää kieltä, niin teatteria, konsertteja ja baletteja on tarjolla vaikka kuinka. Täällä on myös yksi maan arvostettuja balettikouluja.