Tilinpäätös

31.1.2024

Se on taas se aika kuukaudesta, kun lasketaan yhteen kuluneita rahoja.

Aloitetaan autoilusta. Olin optimistisena budjetoinut vähän alakanttiin, kun joulukuussa meni niin vähän, mutta näinhän siinä kävi, että budjetti paukkui. Kokonais summa oli 918,04€ josta polttoaineeseen meni 581,40€ (budjetti 500€) ja tietulleihin ym. 108,50€ (koska käytettiin mukavuuden halusta maksuteitä Ranskassa ja tähän on laskettu myös 33€ parkkimaksu Barcelonan lentokentällä), sekä 144€ julkiseen liikenteeseen, josta 100€ on tarkastusmaksu kun sekoilin junalippujen kanssa Ranskassa.

Asumiseen meni myös vähän enemmän kuin joulukuussa, vaikka käytimmekin Espanjassa paljon maksuttomia matkaparkkeja, ei Ranskan etelä- rannikolta tuntunut löytyvän sellaista leirintäaluetta, josta olisi selvinnyt alle kolmen kympin. Toki on mainittava, että palvelujen laatu ja sijainti olikin sitten sitä luokkaa, että hinnan maksoi ihan mielellään. Leirintäalueille meni 152,66€ ja matkaparkkeihin 164€. Yksi hotelliyö Suomessa maksoi 100€. Tässä kategoriassa pysyttiin budjetissa, joka oli 475€ sillä kokonaiskulutus oli kuitenkin alle sen, 455€

Ruokakuluissa paukuteltiin taas budjetin yli. Kokonaiskustannus oli 816,87€ ja budjetti 520€. Ruokaa ostettiin satasella enemmän kuin joulukuussa ja myös ravintola ja alkoholiosuus meni iloisesti yli aiotun. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että käytiin yhden yön pysähdyksellä Suomessa ja siinä samalla tuli käytyä ravintolassa syömässä ja kavereiden kanssa oluella. Ja tokihan suomihintoja ei ollut budjetissa otettu huomioon. (Kuriositeettinä: Suomessa saatiin noin 24 tunnin aikana palamaan rahaa 239€, tässä on mukana se satasen hotelli.)

Muita poikkeuksia on nähtävyyksiin käytetty 70€ (Górdobassa ja Rondassa) sekä lisävarustelut autoon sekä sellaiset kauneudenhoitotuotteet joita ei saa muualta kuin yhdestä tietystä liikkeestä Helsingistä, 130€. Tupakkaan meni 105€, lähinnä siksi, että ostin sitä Espanjasta varastoon (Ranskassa on kalliimpaa kuin Suomessa, Italiasta en vielä tiedä).

Kokonaisuudessaan hassattiin tammikuussa menemään 2579,55€, että ei nyt niin paha kuitenkaan, vaikka vähän ylimääräisiä menoja tulikin.

Helmikuu on pari päivää lyhyempi, jospa yritetään siihen pariin tonniin taas. Tosin edessä on kalliita leirintäalue öitä isojen kaupunkien liepeillä, hyvää Italialaista ruokaa ja ehkä yksi lautta matka, joten katsotaan kuinka käy.

Matkaparkeissa Espanjassa

Ensimmäisen kerran Espanjaan tullessamme leirintäalueiden hinnat olivat meistä niin alhaiset, että niissä vietti ihan mielellään aikaa, mutta syrjähyppymme Portugalin puolella osoitti, että ilmaisia matkaparkkeja löytyy joka nurkalta ja ne ovat yleensä ihan hyvässä kunnossa ja kivoissa paikoissa (toki Portugalissa leirintäalueiden hinnat on, jos mahdollista vieläkin alhaisemmat kuin Espanjassa ja laatu on ihan yhtä hyvä, että ehkä tässä on vähän tottunut liian hyvään, kun ei tee enää mieli maksaa yli kahtakymppiä yöstä ellei ole joku todella luksusmajoitus).

Niinpä ollaan nyt toisella kertaa Espanjassa ollessamme tarkoituksella etsitty ilmaisia matkaparkkeja ja onhan niitä löytynytkin. Ihan mukavasti isojenkin kaupunkien liepeiltä, mutta erityisesti pienistä kaupungeista ja kylistä ja onhan siinä logiikka; ilmaisella parkkeerauksella saadaan matkailijoita käyttämään alueen palveluita ja näin ehkä muutama euro lisää pitämään syrjäkyliä elossa ja palveluita pystyssä myös paikallisille. Että tavallaanhan tässä ollaan ihan hyväntekijöinä vallan, kun näitä läpi kolutaan.

Ensimmäin kuva on Úbedasta, jonne ajoimme Górdobasta lähdettyämme. Kylä on vuoristoisella seudulla ja siellä on jonkin sortin pappisseminaari ja tietysti oikein kiva keskusta, vanhoine ja kapeine katuineen. Harmillisesti olimme siellä sunnuntaina, ja kaikki liikkeethän on silloin kiinni täällä Espanjassa. Tai no, ainakin täällä syrjemmässä on.

Tämä kuva taas on Robledosta, jossa olimme kiinni olevan hotellin pihalla matkaparkissa. Saimme olla ihan yksin. Parkin vierestä kulki vaellusreitti ja viereisessä talossa asui lammaspaimen laumoineen, tämän ammatin harjoittamista saimme myös seurata illalla ennen auringon laskua kun lampaat tuotiin laitumelta kotiin yöksi. Sen verran korkealla olimme, että yöllä oli melkein pakkasta. Kylän kauppaan ja kovasti kehuttuun ravintolaan oli viidentoista minuutin kävelymatka.

Tämä parkki taas oli Motilla de Palancarissa paloaseman takana. Kaupungin keskustaan ja kaupoille oli viiden minuutin matka. Viehättävä pieni kaupunki jälleen ja matkaparkissakin oli kirjojen vaihtopisteen lisäksi penkit ja reilusti tilaa, meidän lisäksi tänne tuli toinen auto yöksi, mutta he ehtivät jatkaa matkaa ennen kuin me saimme aamukahvin keitettyä.

Tämä kuva on Zaragosasta. Sen verran on kuvaaja huijannut, että tämä ei ole matkaparkki, vaan sen vieressä olevan jalkapallo- ja yleisurheilustadionin entinen parkkialue (mutta ajattelin, että tähänhän olisi jonkun toimijan hyvä laittaa vaikka ihan maksullinenkin parkki, varmasti olisi kesällä käyttäjiä). Varsinainen matkaparkki on yliopiston vieressä ja siitä pääsee raitiovaunulla suoraan kaupungin keskustaan. Zaragosa on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki ja sen kyllä huomaa kun sinne ajaa, liikennettä on huomattavasti enemmän kuin pienillä vuoristoteillä. Matkaparkki oli kuitenkin ihan täynnä ja sen vuoksi myös varmasti ihan turvallinen paikka jättää auto kaupunkivierailun ajaksi.

Tämä kuva taas on Ascón pienestä kaupungista. Tässä oli pieniä kaupunkeja viiden minuutin ajomatkan päässä toisistaan ja jokaisessa oli oma matkaparkkinsa. Tässä sähköä sai tolpasta vaikka ei maksanutkaan mitään, viereisessä kylässä olisi pitänyt maksaa 3€/12h (mikä on sekin erittäin kohtuullinen hinta sähköstä). Kaupungin vieressä on ydinvoimala ja siellä on museo, mutta sinne pitää varata etukäteen ryhmäkierros joten se jäi nyt meiltä näkemättä. Kaupunki on rakentunut rinteeseen ja sen laella oli entisöity ikivanha linna, maisemat oli myös ihan mukavat. Itse vanha kaupunki oli myös jälleen viehättävä kapeine katuineen ja mukulakivineen ja ravintoloiden välitön tunnelma sai matkalaisen miettimään, että ehkä jossain tällaisessa pikkukaupungissa sitä voisi asuakin jonkin aikaa. Ehkä.

Ascósta jatkoimme matkaa Välimeren rantaan ja leirintäalueelle, sillä joskus on ihmisen päästävä suihkuun ja pyykin pesuun. Toki pyykinpesupaikkoja elikkä itsepalvelu pesuloita löytyy joka nurkalta ja pienellä etsimisellä suihkujakin varmaan ainakin uimahalleista, on nopein ja helpoin tapa etsiä kohtuu hintainen leirintäalue jossa on kunnolliset suihkut. Ja näin me nyt teimme.

Górdoba

5.1.2024

Perjantaina ajoimme Górdobaan. Tein aikanaan esitelmän espanjan tunnilla reconquistasta, eli takaisin valtauksesta, jolla tarkoitetaan noin 700 vuoden ajanjaksoa suunnilleen 800-1500jaa jolloin kristityt valloittivat Iberian niemimaata muslimeilta. Kerrottakoon, että termi reconquista on keksitty 1800-luvulla ja sillä haluttiin luoda yhtenäistä kansallishenkeä espanjalaisten keskuudessa. Aikalaiset eivät siis termiä ole tunteneet tai käyttäneet.

Aikalaislähteitäkin on aika vähän ennen 800-lukua ja niistä ei ole käynyt ilmi, että kyseessä olisi ollut niinkään uskonnollinen alueiden valtaus, eikä niissä itseasiassa puhuta edes muslimeista vaan arabeista ja näin ollen on epäselvää, mikä heidän alkuperäinen uskontonsa oli (saattoivat olla myös arabian kristittyjä). Yhtä kaikki, Islamin uskonto kuitenkin levisi Iberian niemimaalle ja sen seurauksena entisiä moskeijoita on vielä löydettävissä. Myös arabialaisten taide ja arkkitehtuuri näkyy paikoin säilyneissä rakennuksissa ja eritoten Górdoban moskeija- katedraalissa, jota oikeastaan tulimmekin kaupunkiin katsomaan.

Ennen arabeja, alueella asuivat visigootit ja on olemassa vahvistamaton teoria, että Górdoban moskeija- katedraalin paikalla olisi ensin ollut visigoottien kirkko. Vuosina 786-788 paikalle rakennettiin kuitenkin moskeija silloisen kalifin toimesta ja sitä laajennettiin vuosien saatossa aina kalifin vaihtuessa. Kun kristityt sitten valtasivat Górdoban vuonna 1236 he ensi töikseen nimittivät rakennuksen katoliseksi temppeliksi. Vuonna 1371 silloinen kuningas Enrique II määräsi rakennettavaksi entisen moskeijan sisään katolisen katedraalin. Mikäli tätä ei olisi tehty, Górdobassa olisi tänä päivänä maailman kolmanneksi suurin moskeija.

Rakennus on valtava ja siellä on niin paljon nähtävää ettei kaikkea voi tietenkään yhdellä kertaa ihastella. Lattiasta kattoon on esillä erilaista koristeellista taidetta ja tietysti myös kristillistä kirkkotaidetta on tuotu näytille. Katedraali on myös edelleen aktiivisessa käytössä ja osa tiloista on turisteilta suljettu ja niissä toimitetaan Jumalan palveluksia.

Kaupungin asukkailla on katedraaliin vapaa pääsy, turisti maksaa 13€ joka on mielestäni oikein kohtuullinen hinta tästä nähtävyydestä.

Erikseen voi vielä käydä kiipeämässä kellotorniin. Kyseessä on moskeijan entinen minareetti ja kellot on tuotu vuonna 997 Santiago de Compostelasta. Tuolloin arabit tuhosivat Compostelan ja orjiksi otetut kaupunkilaiset raahasivat kellot Górdoban moskeijaan. En tiedä, mitä kelloilla tehtiin ennen kuin moskeija muutettiin katedraaliksi ja minareetti kellotorniksi. Kellotorniin kiipeäminen maksaa 3€ mutta rappuset on pääosin uudet ja helpot kiivetä. Näkymät kaupungin ylle ovat sen arvoiset.

Koska olimme liikkeellä loppiaisena, eli pyhänä, katedraali sulkeutui aikaisemmin ja meillä oli aikaa kierrellä vanhassa kaupungissa ja sen ympäristössä. Lähellä oli roomalainen silta, jonka siis roomalaiset valloittajat ovat rakentaneet joskus ennen visigoottien saapumista alueelle. Todellisuudessa sillassa on roomalaisten kädentaidon näytteitä enää perustuksissa ja itse silta on useaan kertaan rakennettu uusiksi. Ihan komea se on silti.

Vanha kaupunki on viihtyisä ahtaine kujineen ja mukulakivikatuineen ja kaiken moista putiikkia ja ravintolaa löytyy joka nurkalta. Itse uudempi kaupunki näytti samalta kuin suurkaupungit nyt tuppaavat näyttämään, eikä siellä juuri aikaa viitsitty viettäkään, puiston läpi kuitenkin käveltiin vähän niin kuin muodon vuoksi. Górdobassa on toki paljon nähtävää jo ihan vanhan kaupungin tunnelmasta lukuisiin museoihin ja kirkkoihin ja monumentteihin, mutta meidän pää kohde oli moskeija- katedraali ja olimme aika tyytyväisiä käyntiin jo senkin nähtyämme. Näin tammikuussa on vähän viileää, vain +13 päivällä ja yöllä lähellä nollaa. Kesällä on vuorilla tietysti tuskaisen kuuma, että ehkä paras aika tulla on keväällä tai loppu syksystä. Mikäli saapuu autolla, kannattaa pysyä pienemmillä teillä, vuoristojen läpi ajelu onnistuu kyllä matkailu- tai retkeilyautollakin ja maisemat on ihan omaa luokkaansa.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

2.1.2024

Heti vuoden toisena päivänä lähdimme jälleen liikkeelle. Mitään tarkkaa ohjelmaahan meillä ei vieläkään ole, sen verran kuitenkin, että kuun puolivälissä pitäisi olla Barcelonassa. Erinäisistä syistä käymme kotimaassa kääntymässä ja edullisimmat suorat lennot saatiin Barcelonasta. Sen jälkeen voidaankin sitten miettiä, että mihin seuraavaksi: onko Espanja tällä erää nähty ja suuntana muut maat, vai vieläkö jaksetaan sahata edestakaisin täällä Iberian niemimaalla. Näin ollen nyt on hyvä hetki kerätä sellaisia kohteita, joissa voisi olla vielä tämän kuun aikana kiva käydä.

Yksi sellainen on Ronda ja matkalla sinne satuimme ajamaan Jerezin mootoriradan ohi. Niinpä kävimme siellä ihmettelemässä moottoripyörien pärinää, formuloitahan radalla ei ole enää ajettu vuoden 1997 jälkeen ja nykyään rata ei enää turvamääräyksiä täyttäisikään formuloiden osalta. Mutta MotoGP- kisoja Jerezissä on ajettu vuodesta 1987 alkaen ja ajetaan yhä edelleen, niinpä siellä nytkin oli jonkin sortin harjoitukset menossa. Itselle jäi lähinnä mieleen se, että jos +15 asteen talvisäässä meinasi tulla kuuma katsomossa, niin kuinkahan kuuma siellä on kesällä istua.

Päämääränä tosiaan oli Rondan kaupunki ja tarkoitus viettää siellä kaksi yötä. Ajoimme ensin kaupungin pohjoispäätyyn matkaparkkiin, mutta se oli täynnä, joten kävimmekin sitten vain kaupassa ja ajoimme kaupungin toiseen päähän (6 minuuttia) kämpperialueelle ja sen vieressä olevaan matkaparkkiin. Molemmista oli kävelymatka vanhaan kaupunkiin, että sinänsä aika sama kumpaan meni. Hintakin oli molemmissa sama, 18€ (alkaa tulla vähän ikävä noita Portugalin ilmaisia matkaparkkekja ja huomattavasti halvempia kämpperialueita, mutta minkäs teet). Ilta meni ihmetellessä alueen kissojen touhuja.

Seuraavana päivänä kävelimme Rondan keskustaan. Ihmettelimme ensin vanhalla kaupunginmuurilla näkymiä ja sen jälkeen lähdimme etsimään sitä varsinaista nähtävyyttä, eli uutta siltaa. Seuraamalla ihmisvirtoja paikalle ei ollut kovin vaikea löytää.

Ronda on rakentunut vuosisatojen saatossa kahden puolen rotkoa ja tietysti sen yli oli ihmisten jollain konstilla päästävä, kiertäminen kun olisi ottanut tuhottomasti aikaa. Näin ollen siltoja on rakennettu ja tuo uusi silta on niistä tietysti näyttävin. Se on muuten sortunut joskus 1700-luvulla ja vireistä siltaa jouduttiin käyttämään sitten tavarain ja ihmisten siirtymisiin kunnes uusi silta saatiin taas korjattua ja toimintaan. Onhan se hieno silta. Ja vaikuttava rotko jonka yli se kulkee.

Kiersimme rotkon ympäri sillalta toisella ja löysimme myös vanhan vesivoimalan tai vastaavan, jonne pääsi sisään ja laskeutumaan rotkon pohjalle. Ja tietysti sinne myös laskeuduimme. Varvastossut ei ehkä olleet ihan oikeat jalkineet tähän puuhaan, porraskivet kun olivat kuluneet ja paikoin märät, mutta onnistuin pääsemään pohjalle ja takaisin ylös ilman liukastumisia kun oikein keskityin siihen, mihin jalkani laitan. Moisesta suorituksesta piti tietysti myös maksaa, 10€/nenä ja samalla hinnalla sai ihastella myös alueen puutarhaa. Mielestämme hinta oli vähän yläkanttiin, kun ottaa huomioon, että näin tammikuussa puutarhassa ei ollut mitään nähtävää, eikä se ollut edes kovin siisti tai kunnossapito oli lomilla. Se että pääsee urheilemaan kiviportaille olisi ollut ehkä vitosen arvoinen suoritus (ja varmaan useampi menisikin sillä hinnalla). Mutta sellaista se joskus on, pitäähän turisteilta rahat pois ottaa, kuuluu asiaan.

Rondassa on myös yksi Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista. Sanottakoon heti alkuun, että paheksun itse syvästi tätä kulttuurin osaa, mutta niinpä vain menin areenaa katsomaan. Ehkä uteliaisuudesta toimintaa kohtaan, että voin sitten jatkaa rauhassa ja tarkemmin tiedoin paheksuntaani. Areena ja sen tallit ovat nykyään enimmäkseen ratsastuskoulun käytössä ja myös valjakkoajoa siellä harjoitellaan ja näytöksiä pidetään. Jos nyt kuitenkin ymmärsin oikein, ainakin kerran vuodessa areenalla järjestetään myös härkätaistelunäytös.

Opiskelin internetistä, että espanjalaisten keskuudessakin suhtautuminen härkätaisteluun on vuosien saatossa viilentynyt, vaikkakin toiminnalle kannattajansakin löytyy. Kanarian saarilla härkätaistelut on kielletty jo 1990- luvun puolella. Katalonia kielsi härkätaistelut 2012 alkaen, mutta ilmeisesti tähän liittyy jokin selkkaus ja Espanjan hallitus oli sitä mieltä, ettei Katalonialla ole mandaattia tehdä tällaista laajamittaista kieltoa. Härkätaisteluita ei kuitenkaan ole Kataloniassa järjestetty enää vuoden 2011 jälkeen. Monet kaupungit Espanjassa eivät enää järjestä härkätaisteluita ja muutenkin niiden määrä on vuosien saatossa vähentynyt.

Yhtä kaikki, härkätaistelulla on Espanjassa kulttuuriperinnön asema, eikä sitä ole kokonaisuudessaan kielletty valtakunnassa. Näyttäisi siltä, että ainakin Andalusian alueella härkätaisteluihin suhtaudutaan sallivammin ja areenoita näyttäisi löytyvän vähän joka kylästä.

Sinänsä oli mielenkiintoista lukea historiaa ja ajatuksia härkätaistelun taustalla ja onhan se toki niinkin, että myös se jauheliha, jota itse kaupasta ostan, on saattanut kokea aika tuskallisen kuoleman teurastamolla, että tavallaan on turha jeesustella tästä asiasta. Mutta ei se tietysti tarkoita sitä, että ei voisi yhtä kaikki vastustaa sekä härkätaisteluita että lihakarjan huonoa kohtelua. Toki vielä hienompaa olisi, jos vastustamisen lisäksi ryhtyisi johonkin ihan oikeisiin tekoihin asioiden parantamiseksi. Mutta se ei nyt ehkä suoranaisesti liity enää tähän.

Ronda oli kuitenkin oikein mukava kaupunki ja varsinkin siltojen ympärillä vanhoja kapeita katuja pääsi kulkemana ja ihmettelemään ihan niin paljon kun vaan jaksoi kävellä. Varmasti siellä saisi kulumaan useammankin päivän, ja olisimme ehkä jääneetkin vielä yhdeksi yöksi, ellei olisi luvattu sadetta. Sateessa ei viitsi mukulakivillä liukastella ja ehkä on hyvä jättää jotain seuraavaankin kertaan, jos vaikka satutaan kulmille joskus toistekin (olisi kiva käydä kesällä kokeilemassa, että kuinkahan kuuma siellä on kun talvellakin on melkein kaksikymmentä astetta lämmintä).

Lopuksi vielä kuva riikinkukoista, jotka hengailivat kaupungin muurilla ja kukkia Cóin kaupungista, johon ajoimme seuraavaksi katselemaan salamointia ja myrskyämistä.

Takaisin Espanjaan ja uusivuosi

28.12.2023

Torstaina lopulta saimme itsemme liikkeelle ja lähdimme jatkamaan matkaa. Suuntasimme ensimmäiseksi kohti Sagresia ja Portugalin sekä manner- Euroopan lounaisinta kulmaa. Sagres on kuulemamme mukaan surffareiden suosiossa ja paljon heitä siellä olikin. Ajoimme suoraan Sagresin linnoitukselle, johon oli (Tarifasta poiketen, vink vink) laitettu lipunmyyntikoppi ja ihminen rahastamaan turisteja. Maksoi kolme rahaa päästä linnoituksen sisäpuolelle kävelemään ja mielestämme se oli sen rahan arvoista. Itse linnoituksesta ei juuri jälejellä ole kuin ulkomuuri mutta alue oli muuten kiva, lähes kokonaan kalkkikiveä ja siten myös rannan puolelta täynnä onkaloita ja luolia. Maisemat oli hienot ja paikallisten kalastajien työskentelyä pääsi seuraamaan ihan lähietäisyydeltä. Rapautuvaan kalkkikiveen oli muodostunut myös onkaloita, joista tuuli pääsi puhaltamaan niin sanotusti maan pinnalle ja yhden tällaisen ympärille oli rakennettu labyrinttiä muistuttava rakennelma, jossa tuulisena päivänä pääsi ihmettelemään tätä luonnon soitinta ihan livenä.

Tuulitunneli

Linnoituksen vieressä oli suuri parkkipaikka, jossa noin niin kuin teoriassa on yöpyminen kielletty, mutta näin sesongin ulkopuolella asiaan ei puututa ja paljon siellä olikin eri kansallisuuksia parkissa. Näimme myös yhden matkailuauton, jonka asukas oletettavasti liikkuu pyörätuolilla, sillä siihen oli tehty leveä ovi ja nostoramppi tuolia varten. Että esteettömyyttä kaipaavia karavaanareitakin on (useissa paikoissa tätä on muuten ainakin pyritty ottamaan huomioon, jos ei muuten, niin inva-vessan muodossa. Muutamaan olen kurkistanut ja tilaa niissä on hyvin, muita apuvälineitä ei kuitenkaan ole näkynyt, että jos tällaisille on tarve, lienee viisasta selvittää ne etukäteen.).

Sagresista ajoimme Lagosiin kauppaan ja jäimme yöksi Pingo Doche- marketin pihaan. Yllättävän ruuhkaista oli, saimme viimeisen paikan. Vaikka vieressä huristi iso tie, saatiin kuitenkin ihan hyvin nukuttua, sillä liikenne rauhoittui yöksi ja alue oli muutenkin ihan rauhallinen.

Seuraavana päivänä ajettiin autopesuun, sillä kämpperillä puista oli tippunut lehtien ja pähkinöiden lisäksi jotain mähmää, joka olisi hyvä saada pestyä myös katolta pois. Kaipa tuo aurinkopaneeli toimii paremmin kun on puhdas. Ja koska tällä pesupaikalla ei ollut harjaa, puhtaus jäi puolitiehen, mutta ainakin yritettiin. Yöksi menimme aika vasta perustetulle matkaparkille Alturaan, aika lailla rajan tuntumaan, sillä tarkoitus oli ajaa lauantaina Espanjaan ja valittuun uuden vuoden viettopaikkaan. Oikein mukava olikin tuo matkaparkki, mäen laella keskellä ei mitään. Ja hintakin sen kohtuullisen 11€

Lauantaina ajettiinkin sitten samoja jälkiä kuin tultiinkin kuukausi sitten ja tupsahdettiin Espanjan puolelle. Samalla polttoaineen hinta näytti tipahtavan 20 senttiä alaspäin. Emme valita vaan tankkasimme iloisin mielin. Ajelimme auringon paisteessa kohti Chipionaa, jossa olisi jälleen matkaparkki ja majapaikkamme vuoden vaihteen yli. Perille pääsimme sopivasti juhliin joissa paella- pannu oli kuumana, mutta jätimme juhlat kuitenkin tällä kertaa väliin. Suomalaisittain ajattelimme, että mitäs me nyt sinne norkoilemaan kun vasta ollaan tultu ja kauppaankin pitäisi päästä.

Uuden vuoden aattona kävimme päiväkävelyllä kaupungilla ja rannalla tietysti myös. Ehkä enemmän rannalla ja rantakadulla, kaupunkia näimme vähemmän. Ihmettelimme aallonmurtajaa ja majakkaa, sekä paikallista kirkkoa ja rantakadun menoa ja meininkiä. Kaupunki on oikein siisti (poislukien koirankakat, joita ihmiset ei vaan kerää tai sitten ne on kodittomien koirien tekeleitä, mene ja tiedä, mutta jalkoihinsa kannattaa aina välillä katsoa, ettei astu pökäleen päälle) ja viihtyisä, mutta vähän hiljaisen tuntuinen. Muutamassa ravintolassa sentään oli elämää ja kun poistui rantakadulta keskustan suuntaan alkoi ihmisiäkin löytyä. Moni oli jo juhlatunnelmissa ja toivotteli hyvää uutta vuotta. Tulimme siihen tulokseen, että tämä saattaisi olla se paikka, mihin illalla kannattaa suunnistaa jos haluaa katsella vuoden vaihteen juhlintaa.

Olimme tietysti aivan väärässä. Puoli tuntia ennen puolta yötä rantakadulla ei ollut meidän lisäksi ketään. Tuli sellainen autio lännenkylä fiilis, vain Arokierijä (se on sen oikee nimi, se pallo, mikä aavikolla tuulessa pyörii ja kuvaa sitä tunnetta, kun missään ei ole ketään) puuttui, niin hiljaista siellä oli. Näimme kyllä juhlinnan jälkiä jotka vastasivat suomalaisen vapun jälkeistä sotkua, mutta ihmisiä ei ollut missään. Kun kello löi kaksitoista ja vuosi vaihtui, oli edelleen ihan hiljaista. Vain rannan lähellä ankkurissa ollut valtamerilaiva töräytti sumutorvea. Tilanne vaikutti jo vähän maailman lopun meiningiltä ja epäilimme, että olimme ehkä erehtyneet päivästä ja vuosi vaihtuisikin vasta huomenna, mutta siinä kymmentä yli puolen yön alkoi rakettien pauke ja meteli kuulua. Olimme arvioineet väärin, rannalla ei ollut ketään, vaan kaikki olivat suunnanneet kaupungin keskustaan. Ilmeisesti raketteja ei täällä myöskään ole tarkoitus paukutella heti kellonlyömällä, vaan siinä sopivasti jahka muulta juhlinnalta keritään. En tiedä, vaikuttaako tähän kenties jokin paikallinen lainsäädäntö, mutta ihmisetkin ilmaantuivat vasta hyvän aikaa vuoden vaihtumisen jälkeen ja juhlinta jatkui, äänistä päätellen, vielä pitkälle aamuyöhön. Me olimme silloin jo toki nukkumassa, vanhoja ja väsyneitä kun olemme.

Aallonmurtaja

Rapuihin ei saa koskea. Luulin sen tarkoittavan oikeita rapuja..

..mutta se taisikin tarkoittaa näitä taideteoksia.

Raha-asioita

Joulukuun menot

Vuosi on hyvä aloittaa katsomalla, että mihin on rahansa tuhlannut. Eli tässä joulukuun menot.

Tavoitehan oli päästä alle 2000€ ja sanottakoon heti, että siinä ei onnistuttu. Toki, jos en olisi ostanut lapsille joululahjoja, lähettänyt joulukortteja ja R olisi koittanut pärjätä vielä pari viikkoa risoilla farkuilla, oltaisiin menty alle kahden tonnin kevyesti. Mutta se on jossittelua, koska kaikki edellä mainitut tuli ostettua.

Aloitetaan autoilusta, ja siinä onnistuttiin kyllä nipistämään kuluja aika muikeasti. Syynä se, että oltiin suurin osa kuukaudesta (26 päivää) Portugalissa ja vaikka rattia veivattiinkin vuoristoteillä, ei kilometrejä kertynyt kovinkaan paljon, tankattiin auto tässä kuussa kokonaiset neljä kertaa (joista kaksi Portugalissa, eka ja vika Espanjan puolella) ja rahaa siihen lystiin meni 387,06€. Juuri muita kuluja ei ollut, paria auton pesua lukuun ottamatta, joten jäätiin melkein 200€ ennakkoon budjetoimastani. Ne menikin sitten lentolippuihin, jotka maksettiin jo vaikka lento on vasta tammikuussa.

Asumiseen oli budjetoitu 475€ ja saatiin menemään 418€. Vain puhelinlasku oli yli äyräiden, sillä joku tuli katsoneeksi yli gt-rajojen sosiaalisenmedian videoita marraskuussa. Onneksi joulun viettopaikassa oli Wifi niin saatiin Youtube rullaamaan ilman huolta laskusta. Säästön selittää myös se, että Portugalissa on valtavasti matkaparkkeja joita saa käyttää ihan ilmaiseksi, joskus voi joutua maksamaan pari rahaa sähköstä. Tämän vuoksi puskaparkkeilullekaan ei oikein ollut tarvetta, kun lähes joka kylään on laitettu matkaparkki ja sinne saa mennä ja mahtuukin tähän aikaan vuodesta. Muutenkin leirintäalueiden hinnat tähän aikaan vuodesta on aika maltilliset ja lisäksi Portugalin puolella monessa suihkusta ei tarvitse erikseen maksaa mitään, vaan saat lorotella menemään just niin paljon kuin huvittaa.

Ruokaan ja ravintolaan oli budjetoitu 600€ ja tämä ylitettiin 18€. Ruoka ja juoma onkin suurin kuluerä, mutta eipähän tuo hinta kovin suuri ole kahdelta ihmiseltä (n.19€/päivä). Nipistää voi toki siinä, että ei käy ravintoloissa, mutta tarkoitus ei ole kurjistella ja sniiduilla siksi että on pakko, vaan siksi että se on kivaa. Ja niin on ravintoloissa käyntikin.

Suurin ylitys tuli niistä vaateostoksista, budjetoitu oli 80€ ja meni 423€ (mukana myös mulle untuvatakki, parit lippikset ja uusi imuri). Samassa kategoriassa on tupakka johon oli budjetoitu 60€ ja meni 55€.

Kokonaisuudessaan joulukuun menot oli 2572€ eli 82,97€/päivä noin pyöreesti.  Arvioin sen kohtuulliseksi.

Koko vuodesta, eli syyskuun lopusta joulukuun loppuun ollaan hassattu menemään 9404,97€. Asumiseen on mennyt 1900€(saman verran kuin asumiskulut oli Espoossa per kuukausi), polttoaineeseen ja muuhun autoon liittyvään 2200€, ruokaan tonni, alkoholiin 500€ ja ravintoloihin 1300€. Noin niin kuin pyöreesti. Marras- joulukuussa ollaan yritetty sniiduilla silloin, kun siihen on ollut mahdollisuus (eli katotaan sellainen leirintäpaikka jossa yö maksaa 12€ eikä 32€) ja joulukuussa käytiin ns. ulkona syömässä vähän vähemmän.

Summa summarum. Kymppitonnilla elää ihan mukavasti kolme kuukautta, kun ei törsäile joutavuuksiin. Jos oikein pihistelee niin voi elää jopa viis kuukautta (nämä on arvioita meidän kulutuksesta, jollain muulla voi olla jotain muuta). Näin ollen, jos kaksi ihmistä tekee kesällä sen verran töitä, että taskuun jää kummallekin kymppitonni ylimääräistä, voi sillä viettää puoli vuotta etelässä. Ihan vaan ensi talvea tässä suunnittelen.

Vaellusta ja joulun viettoa

23.12.2023

Kylän ohi kulkeva vaellusreitti alkoi sen verran kiinnostaa, että päätimme aaton aaton kunniaksi käydä kävelemässä sitä pätkän verran. Lähdimme omalta rannalta ja suunnistimme etelää kohti. Olin katsonut, että seuraavaan kylään olisi kahden ja puolen tunnin matka ja ajatuksena oli, että kävelisimme sinne lounaalle ja sen sulateltuamme kävelisimme sitten takaisin omaan kylään. Ostettiin kuitenkin kaupasta vähän evästä mukaan siltä varalta, että ei päästäisikään seuraavaan kylään asti, mahdollista kun on se, että maisemien ihmettelyyn ja harhapoluilla seikkailuun kuluisi sen verran aikaa, että pitäisi kääntyä jo kotiin päin ennen määränpäähän saapumista.

Kuten sanottua, ainakin tätä polkua vaeltaessa, yöpymiset hoidetaan leirintäalueilla tai hotelleissa, joita sitten toki löytyykin lähes joka kylästä. Reitti on myös jaksotettu 13 osaan, jossa sen voi halutessaan vaeltaa ja näin ollen päivämatkat pysyvät kohtalaisen maltillisina ja aikaa kunkin kohde kylän ihmettelyyn on riittävästi, mikäli sitten vielä kävelemisen jälkeen sellaiseen on mielenkiintoa. Tarkempaa tietoa reitistä ja etappikuvaukset englanniksi(portugaliksi, saksaksi ja ranskaksi) tästä.

Reitti ei kulkenut koko aikaa rannikon myötäisesti, vaan välillä sukellettiin jonkin sortin metsään, ainakin tiehää puustoa se oli, joskin ehkä metsä ei ole se sana, mitä siitä käyttäisin. Pelkkää kivillä ja kallioilla hyppelyäkään ei ollut, vaan itse asiassa aika paljon pehmeässä hiekassa tarpomista, ja se lieneekin reitin vaativinta osuutta. Nousua ja laskua on, mutta ei niin paljon, etteikö edes joskus jossain kävellyt henkilö niistä selviytyisi. Maisemat rannalta ja rantakallioilta onkin sitten todella näkemisen arvoisia, ja niitä ihmetellessähän meillä hurahti kevyesti parituntia, vaikka matkaa oli tehty vasta kuusi kilometriä. Näin ollen nautimme eväät ja palasimme samoja jälkiä takaisin. Paluu matkaan meni vähän reilu tunti.

Lintujen lisäksi näimme yhden käärmeen, jonka merkkiä en osaa sanoa, ja lisäksi järkyttävän ison hämähäkin, joka onneksi istuskeli rauhassa kutomansa verkon keskellä saalista odottaen. Erilaisia kasveja, joita niitäkään en osaa tunnistaa ja hämmentävää kalliota, joka mureni ihan sormin rapsuttamalla. Myöhemmin opiskelin, että tuolla etapilla on kivettyneitä dyynejä, joten ehkä siitä rapautuva kiviaines ja varoituskyltit sortumavaarasta.

Jos ei halua kävellä koko reittiä, voi aina parkkeerata itsensä johonkin kylään ja käydä siitä kävelemässä molempiin suuntiin. Muutamissa on myös sivupolkuja ja lyhyempiä ympyräreittejä, joten ehkä kannattaa valita sellainen kylä, jossa on enemmän käveltävää jos meinaa olla kauan. Joulukuun lopussakin oli päivällä oikein lämmin kävellä, jos Atlantilta ei käy kova tuuli, ihan kesä vaatteissa pärjää paremmin kuin hyvin.

24.12.2023

Joulun kunniaksi olen kuljettanut Suomesta asti purkillisen glögiä ja riisipuuro tuli keitettyä espanjalaisesta riisistä. Onnistui hyvin, vaikka ei puuroriisiä ollutkaan. Näillä eväillä lähdimme kotikylän rantaan istumaan ja ihmettelemään jouluaattoa. Neljä tuntia siinä vierähti

25. - 27.12.2023

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Tapanin päivänä jatkamaan matkaa, mutta olimme onnistuneet pääsemään mukavaan hengailun tilaan, emmekä viitsineet lähteä vielä silloin. Emmekä seuraavanakaan päivänä. Se on toisaalta ehkä tässä matkustamisen tavassa parasta, ei tarvii, jos ei haluu. Niinpä otettiin vielä vähän lisää aurinkoa, luettiin kirjaa, pestiin pyykkiä ja käytiin alueen ravintolassa hengailemassa oluen merkeissä. Mitään tulevia suunnitelmia ei saatu aikaiseksi, sen verran kuitenkin, että etelään päin matka vielä vähän jatkuisi, kunnes meri tulisi vastaan ja nokka olisi käännettävä taas kohti itää ja Espanjaa. Ehkä. Kuka tietää.

P.S. Tähän asti olen melkein kolme kuukautta onnistunut julkaisemaan jotain joka päivä (ajoitustoiminto on siitä kätevä). Kuten olette huomanneet, on ollut useamman päivän "joulutauko" ja koska tässä vaiheessa reissua joka päivä ei tapahdu jotakin ihmeellistä josta tulisi postauksen pituinen raportti, en enää julkaise joka päivä. Jatkossa siis sunnuntaisin ja keskiviikkoisin.

Hyvää uutta vuotta 2024!

Tutustumisretkellä

20.12. - 21.12.2023

Kun oli nukuttu yön yli, tultiin siihen tulokseen, että jäädään nyt kuitenkin joulunviettoon tähän. Leirintäalue on oikein hyvä, vessat ja suihkut on siistit ja siivoja ramppaa siellä pitkin päivää. Pyykinpesu ja tyhjennykset on mahdollista useammassa paikassa ja ihan tässä meidän vieressäkin on yksi. Tiskipaikka löytyy siitä myös ja jos olisi jotain mikroon laitettavaa, sekin löytyy. Alueella on rauhallista tähän aikaan vuodesta, vaikka muita vieraita toki onkin, mutta mitään älämölä ei kuuluu. Suurin ääni taitaa olla meidän auton ovi, kun se paukautetaan kiinni. Lähellä on ranta ja pikkukylä jossa on kauppoja ja ravintoloita. Myös leirintäalueella on todella hyvä kauppa ja ravintola joten välttämättä ei tarvitse edes poistua koko alueelta ja silti saa asiansa hoidettua. Että on sitä huonommissakin paikoissa oltu. Ja hinta on 19€/yö (jos olisi mm ACSI- kortti, niin 17€, mutta meillä ei ole eikä tule, kun ei juuri muuten näitä käytetä niin joskus joutaa maksamaan pari euroa enemmänkin), joka on tähän laatuun nähden varsin kohtuullinen hinta. Turha siis lähteä etsimään parempaa.

Ja niinpä sitten vietettiinkin ensimmäinen päivä istuskellen ja lueskellen kirjaa ja tuijotellen netistä videoita, täällä kun on myös tähän astisista paikoista ehdottomasti paras ja kattavin wifi.

Seuraavana päivänä otettiin asiaksemme lähteä tutustumaan kylään ja rantaan. Kylä oli pieni ja sympaattinen, ehkä siitäkin muistan ottaa jossain kohtaa jonkun kuvan. Ranta taas oli aika muikea. Kallioinen ja korkealla, muutamassa kohtaa raput alas että pääsee hiekalle pötköttämään. Rantakallioilla saa myös käyskennellä ja paikoin siellä on aika kapeita kohtia ja sortumavaara. Tästä on tiedotettu mutta se on sitten jokaisen omalla riskillä, jos menee liian reunalle ja tippuu. Muutamassa kohdassa oli laitettu köysi, josta voi ottaa vähän tukea, mutta muuten pitää ihan itse katsoa, että missä kävelee ja mihin uskaltaa mennä.

Tässä kohdin rannalta pääsee myös liittymään Fisherman´s trail nimiselle vaellusreitille, joka on pikkuisen päälle 220km kokonaisuudessaan ja seurailee rantaa ja paikallisten kalastajien vanhoja polkuja. Tämä selitti myös yllättäen vastaan tulleen vedenottopisteen. Saattaa olla, että käyn vähän pidemmältikin kävelemässä tätä polkua vielä ennen joulua, ihan vaan maistiaisena, jos joskus vaikka kävelisi koko reitin.

En osaa sanoa koko Portugalista, mutta ainakin tämän reitin varrella ja tässä rannikolla on avotulenteko kielletty (se tosin taitaa olla koko maassa ja kaiken aikaa) eikä täällä saa leiriytyä. Toisin sanoen, yön yli vaellukset tehdään leiripaikalta tai hotellilta toiselle. Siitä syystä varmaan meidän kämpperialueellakin on telttapaikkoja erikseen laitettu. Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, tämä lienee keski- ja etelä- Euroopassa aika tavallinen tapa vaeltaa, luulisi, että jossain saa kuitenkin vapaastikin telttailla, mutta enpä ole sen tarkemmin ottanut asiasta selvää.

Pari tuntia seikkailtiin rantakallioilla ja sen jälkeen palattiin kämpperialueelle. Ajateltiin kannattaa liiketoimintaa ja käytiin alueen ravintolassa ottamassa oluet ja pienet näppäspalat, eli tällä kertaa voileipägrillissä käristetyt leipäset. Oli oikein hyvää ja hintaakin kohtuulliset 10€. Varmaan siinä on vähä leirintäaluelisää, mutta suomalaiselle hinta on silti halpa. Poortugalissa noin muutenkin hinnat ovat usein, jos mahdollista, vielä Espanjaakin alemmalla tasolla, eikä laadussa silti ole valittamista.

Alueella pyörii myös paljon kissoja. En tiedä, onko ne jonkun omia vai vain päättäneet muuttaa tänne hyvän ylläpidon toivossa, mutta oikein säyseitä ja mukavia ovat. Eivät ainakaan vielä ole koittaneet tunkea autoon.