Tunnisteet

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mitä lukea matkalla? (paitsi matkaoppaita)

     Oikeastaan matkaoppaat tulee kahlattua varmastikin läpi jo ennen matkaa, eikä niitä viitsisi montaa mukana raahatakaan. Laukkuun mukaan pääsee korkeintaan omaksi hankittu Lonely Planet:in Texas, koska muut oppaat on lainannut minulle kaupungin kirjasto, enkä kehtaa niitä siitäkään syystä lennättää Atlantin taakse.

Vapaapäivän lukemiset.
     Lukemisella tarkoitin kuitenkin matkaoppaita enemmän kaunokirjallisia ajanvietteitä lentokoneeseen ja iltalukemiseksi hotelliin (en tiedä miten on laita Amerikassa, mutta ainakaan Itä-Euroopasta ei hotelleista raamattuja löydy, toki idässä on hieman erilainen poliittinen historia kuin Amerikassa. Ja olen kyllä ajatellut jotain hieman kevyempää lukemista.).
Mainiossa kirjassaan Joutilas matkailija - hitaan matkustamisen taito (Basam Books) Dan Kieran suosittelee luettavaksi teoksia jotka sijoittuvat siihen paikkaan johon matkustaa, näin itse kirja saa syvempiä merkityksiä ja vastaavasti matkakohde herää eloon ihan eri tavalla.
Tämä vaikuttaa hyvältä ohjeelta, mutta..

Saatan tehdä tästä hieman vaikeampaa kuin se oikeasti onkaan, mutta olen luvannut itselleni, etten osta uusia kirjoja (sitä Texas:in matkaopasta ei lasketa!!) ennen kuin olen lukenut puolet näistä jo omistamistani lukemattomista kirjoista (siinä voi vierähtää tovi, viime laskulla niitä oli lähemmäs sata kappaletta.). Näin ollen en voi rynnätä kirjakauppaan (muuta kuin työn merkeissä) ostamaan Amerikan etelä- ja lounaisosiin sijoittuvaa kaunokirjallisuutta, vaan on tyytyminen näihin mitä kotoa jo löytyy.
Tehdäkseni tästä vielä astetta haastavampaa, olen ajatellut englanninkielisiä kirjoja, että pääsee niinku tunnelmaan.

     Tein siis inventaarion kirjahyllyyni (eli pinoihin lattialla, koska täydellinen hylly ei ole vieläkään materialisoitunut kotiimme) alkukriteereinä pehmeäkantisuus ja edes jonkinlainen yhtäläisyys matkakohteen kanssa. Niin ja tietysti se tärkein; kirjan pitää olla sellainen, että voin jättää sen jälkeeni, vaikka sitten seuraavalle hotellivieraalle luettavaksi. Jo pelkästään Dallas:in kirjakauppojen koluaminen poikii varmasti ihan riittävästi kotiin tuomisia ja en huvikseni viitsisi esitellä kirjoille maailmaa roudaamalla niitä eessun taassun.

Tässä ehdokaslistaa.. Tunnustan että en muistanut omistavani noin monta Irving:iä.


Ja nämä löysin:

Dee Brown: Women of the Wild West. Hurahdin kirjailijaan kun työkaveri suositteli häneltä suomennettuja kirjoja,  Kantaäiti ja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Vanha länsi ja Intiaanit, heidän kulttuurinsa ja kohtalonsa veivät mukanaan. Otin myöhemmin selvää ja opin että Brown on kirjoittanut ison pinon kirjoja, niitä on vain onnettoman vähän suomennettu. Mutta ei hätää, kun ollaan kerran mestoille menossa, niin hänen kirjansa ovat ostoslistalla. Ja tämä kyseinen ainakin osuu yksiin määränpäämmekin kanssa.

Raymond Khoury: The Last Templar. Tämän kirjan (kuten seuraavat neljä muutakin) olen kaivanut kierrätyskeskuksen ilmaislaarista. Harrastan sitä varsinkin sellaisten kirjojen kohdalla, joista en ole ihan varma ovatko ne niin kiinnostavia kuin miltä vaikuttavat, ja joskus sieltä laarista löytyy myös aarre (kuten silloin kun löysin kovakantisen Umberto Econ Ruusun Nimen.). Tämä on mysteeri seikkailu kirja, mukana temppeliherrat ja heidän aarteensa sekä FBI:n agentti joka sattuu olemaan myös arkeologi. Uskon että viihdyn tämän parissa, vaikka sijoittuukin ensisijaisesti New York:in.

Tami Hoag: Cry Wolf. Sarjamurhaaja Louisianassa. Loistavaa, Criminal Minds on muuten lempisarjojani.

American Stories (useita kirjailijoita). Tästä on varmaan hyvä aloittaa harjoitusmielessä, sillä kirja on jonkin moiseksi oppikirjaksi tarkoitettu. Lyhyitä tarinoita joiden jälkeen tulee vastata kysymyksiin. Verestetään vähän muistia kouluajoista.

Kathy Reichs: Flash and bones. Olen lukenut kirjailijalta yhden teoksen aikaisemmin ja tykkäsin kyllä. Pidän myös näiden pohjalta tehdystä Bones-sarjasta jota säännöllisesti töllöttimestä näyttävät. Tässäkin siis murhia ja niiden ratkaisua. Ei välttämättä heti uskoisi kun sanon, että en juurikaan lue jännäreitä. Tai että pidän enemmän sellaisista brittiläistyylisistä dekkareista. Mutta nyt on näköjään tällainen vaihe.

Voittaja viisikko!

Bonuksena!

     Jos muutan mieleni tai vahingossa tulen lukeneeksi jonkun näistä ennen matkaa, tai haluan jotakin suomenkielistä varmuuden vuoksi mukaan, on varasijalla kaksi kirjaa:

Jonathan Franzen: Muutoksia. Luin kirjailijan teoksen Vapaus, ja sen myötä hänestä tuli yksi uusista suosikki kirjailijoistani. Olen joskus vuosi sitten aloittanut tätä Muutoksia teosta, mutta en päässyt paria lukua pidemmälle, oli niin tylsää. Mutta kokemuksesta tiedän, että jonkin ajan päästä tilanne voi olla toinen, joten nythän voisi olla aika antaa kirjalle uusi mahdollisuus.

F. Scott Fizgerald: The Great Gatsby. Ajankohtainen taas, vaikka ei tämäkään ihan niille huudeille mene missä aioimme olla. Ja toisaalta, tämän haluaisin pitää kirjahyllyssä. Mutta se on aika kapea ja kevyt, että ei ihan kokonaan poissuljettu kuitenkaan.

     Valinta on siis kutakuinkin suoritettu. Ja nyt matkaoppaiden kimpppuun!!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Mitä tarvitaan matkalle Amerikkaan?

Välttämättömiä

Passista on hyvä lähteä liikkeelle.
Viime aikaisten tapahtumien valossa valtioilla tulee olemaan rajat vielä pitkälle tulevaisuudessakin, joten passi on kohtalaisen välttämätön.
Luulin ensin, että pitää olla joku biotunnistesiruhässäkkäpassi, mutta ei tarvitse; ihan normi kymmenen vuoden passi kelpaa, kunhan kuva on digitaalinen (mitä se yleensä kaikissa nykyään on) ja passi koneella luettava. Yhdysvaltain suurlähetystön sivut olivat oivana apuna tutkiessani passin kelpoisuutta.

ESTA-matkustuslupa (Electronic System for Travel Authorization).
Suomen kansalainen ei välttämättä tarvitse viisumia Yhdysvaltoihin, mutta ESTA-matkustuslupa pitää silti olla (ja se on maksullinen, 14$). Mikäli jostain syystä ESTA:a ei myönnetä täytyy turvautua vanhanaikaiseen viisumiin.


Ihan bränäri karttakirja, ajokortin USA-liite ja passi, kaikki tarvittava matkalle mukaan!




































Vapaaehtoisia

Lentoliput.
Vaikka voihan sinne mennä rahtilaivalla tai talvella jäätä pitkin Beringinsalmen yli, mutta meidän aikataulu ei nyt oikein antanut myöden sen kaltaiseen seikkailuun.
Yllättäen halvimmat liput eivät löytyneet minkään vertailevan sivuston kautta, vaan ihan rehdisti British Airways:in sivuilta. Voihan toki olla, että jostain olisi saanut vielä halvemmalla, mutta sitä paikkaa en ainakaan itse löytänyt.

Kansainvälinen ajokortti (jos aikoo ajaa autoa).
Tämä ei ole pakollinen ja me otimme vain käännöksen suomalaisesta ajokortista, autoliiton sivuilta löytyy nimellä USA-liite. Tätäkään ei kaikilla ole ollut mukana, vaan ovat ihan rehdisti suomalaisella kortilla ajelleet, mutta me päätimme nyt pelata kuitenkin varman päälle. Tarkistin vielä autovuokraamosta, että moinen käännösläpyskä nyt sitten varmasti kelpaa niissä osavaltioissa joissa aiomme ajella, pitäsi kuulemma kelvata.

Näillä päästään hyvin alkuun. Lisäksi toki tuli varattua hotelli ensimmäisille viidelle yölle Dallasissa ja harkitsen jo täältä kotikolosta varaavani myös kolmelle viimeiselle, paluulentoa edeltävälle päivälle hotellin. Auton vuokraus kävi näppärästi netissä ja sillä sitten huristelemme ympäriinsä ja yövymme siellä minne satumme mahtumaan.

Ja etukäteen varattiin myös ohjelma Grand Canyonille, R:n syntymäpäivälahja nimittäin..!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

23 päivää lähtöön

Ja minne tällä kertaa?
No Amerikkaan tietysti! R. on halunnut päästä sinne niin kauan kuin muistaa ja minä en ole ollut viimeiseen viiteen vuoteen kovin vastahakoinen lähtemään, joten miksikä ei.

Alustava matkasuunnitelma on seuraava:
Lento Helsingistä Dallasiin, jossa viisi päivää toipumista aikaerosta ja paikallisten kirjakauppojen koluamista. Myös muutama museo on jo laitettu listalle.
Kun Dallasia on nähty riittävästi, otetaan auto alle ja lähdetään ajamaan New Mexicon kautta Arizonan ja tietysti Grand Canyonille. Matkalla pysähdytään ainakin Amarillossa ja käydään mutka Coloradon puolelta mm. Mesa Verden kansallispuistossa.
Kanjoni vierailun jälkeen ajetaan Arizonan läpi pohjoisesta etelään, ja lähdetään palaamaan kohti Texasia ja Dallasia Mexikon rajaa pitkin.

Minä haluaisin tietysti pysähtyä jokaisella karttaan merkityllä pilkulla ja käydä pällistelemässä kiviä ja kaktuksia. R. järkevänä osapuolena yrittää edelleen vakuuttaa minulle, ettei viisi viikkoa riitä ihmeisiin ja ihan joka paikkaan ei ehditä. Yritän parhaillani sisäistää tätä ja listata ainakin ne missä ihan ehdottomasti haluan käydä. Mutta eiköhän tästä vielä joku käypä suunnitelma saada aikaan.

Suunnitelmista puheen ollen; minähän suunnittelen ja R. reissaa fiilispohjalta. Suunnitelmien tekeminen on kuulemma ahdistavaa, kun ne ei kuitenkaan koskaan toteudu. Tämä on toki totta, mutta omasta mielestäni juuri hyvä suunnittelu ja asioihin etukäteen perehtyminen on, paitsi puolet matkaa, tae siitä, että KUN mikään ei mene niin kuin oli suunniteltu, niin on vaihtoehdot B-G jo valmiina.

Itse matkavalmistelut on hyvällä mallilla. Lentoliput, passit, hotellit ja autovuokra on tehtynä. Eniten hommaa tuntuisi kuitenkin olevan ihan arkisten asioiden hoitamisessa täällä kotimaassa, vaikka ei olla edes kuukausi tolkulla poissa. Auton katsastusta, laskujen maksuja ja muita pikku juttuja pitää hoitaa ja saada hoitumaan matkan aikana. Herää kysymys, että kauanko matkavalmisteluihin menee, jos aikoo olla poissa vaikkapa vuoden?

No, ehkä otetaan siitä selvää sitten kun on toivuttu tästä matkasta...