Vaellusta ja joulun viettoa

23.12.2023

Kylän ohi kulkeva vaellusreitti alkoi sen verran kiinnostaa, että päätimme aaton aaton kunniaksi käydä kävelemässä sitä pätkän verran. Lähdimme omalta rannalta ja suunnistimme etelää kohti. Olin katsonut, että seuraavaan kylään olisi kahden ja puolen tunnin matka ja ajatuksena oli, että kävelisimme sinne lounaalle ja sen sulateltuamme kävelisimme sitten takaisin omaan kylään. Ostettiin kuitenkin kaupasta vähän evästä mukaan siltä varalta, että ei päästäisikään seuraavaan kylään asti, mahdollista kun on se, että maisemien ihmettelyyn ja harhapoluilla seikkailuun kuluisi sen verran aikaa, että pitäisi kääntyä jo kotiin päin ennen määränpäähän saapumista.

Kuten sanottua, ainakin tätä polkua vaeltaessa, yöpymiset hoidetaan leirintäalueilla tai hotelleissa, joita sitten toki löytyykin lähes joka kylästä. Reitti on myös jaksotettu 13 osaan, jossa sen voi halutessaan vaeltaa ja näin ollen päivämatkat pysyvät kohtalaisen maltillisina ja aikaa kunkin kohde kylän ihmettelyyn on riittävästi, mikäli sitten vielä kävelemisen jälkeen sellaiseen on mielenkiintoa. Tarkempaa tietoa reitistä ja etappikuvaukset englanniksi(portugaliksi, saksaksi ja ranskaksi) tästä.

Reitti ei kulkenut koko aikaa rannikon myötäisesti, vaan välillä sukellettiin jonkin sortin metsään, ainakin tiehää puustoa se oli, joskin ehkä metsä ei ole se sana, mitä siitä käyttäisin. Pelkkää kivillä ja kallioilla hyppelyäkään ei ollut, vaan itse asiassa aika paljon pehmeässä hiekassa tarpomista, ja se lieneekin reitin vaativinta osuutta. Nousua ja laskua on, mutta ei niin paljon, etteikö edes joskus jossain kävellyt henkilö niistä selviytyisi. Maisemat rannalta ja rantakallioilta onkin sitten todella näkemisen arvoisia, ja niitä ihmetellessähän meillä hurahti kevyesti parituntia, vaikka matkaa oli tehty vasta kuusi kilometriä. Näin ollen nautimme eväät ja palasimme samoja jälkiä takaisin. Paluu matkaan meni vähän reilu tunti.

Lintujen lisäksi näimme yhden käärmeen, jonka merkkiä en osaa sanoa, ja lisäksi järkyttävän ison hämähäkin, joka onneksi istuskeli rauhassa kutomansa verkon keskellä saalista odottaen. Erilaisia kasveja, joita niitäkään en osaa tunnistaa ja hämmentävää kalliota, joka mureni ihan sormin rapsuttamalla. Myöhemmin opiskelin, että tuolla etapilla on kivettyneitä dyynejä, joten ehkä siitä rapautuva kiviaines ja varoituskyltit sortumavaarasta.

Jos ei halua kävellä koko reittiä, voi aina parkkeerata itsensä johonkin kylään ja käydä siitä kävelemässä molempiin suuntiin. Muutamissa on myös sivupolkuja ja lyhyempiä ympyräreittejä, joten ehkä kannattaa valita sellainen kylä, jossa on enemmän käveltävää jos meinaa olla kauan. Joulukuun lopussakin oli päivällä oikein lämmin kävellä, jos Atlantilta ei käy kova tuuli, ihan kesä vaatteissa pärjää paremmin kuin hyvin.

24.12.2023

Joulun kunniaksi olen kuljettanut Suomesta asti purkillisen glögiä ja riisipuuro tuli keitettyä espanjalaisesta riisistä. Onnistui hyvin, vaikka ei puuroriisiä ollutkaan. Näillä eväillä lähdimme kotikylän rantaan istumaan ja ihmettelemään jouluaattoa. Neljä tuntia siinä vierähti

25. - 27.12.2023

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Tapanin päivänä jatkamaan matkaa, mutta olimme onnistuneet pääsemään mukavaan hengailun tilaan, emmekä viitsineet lähteä vielä silloin. Emmekä seuraavanakaan päivänä. Se on toisaalta ehkä tässä matkustamisen tavassa parasta, ei tarvii, jos ei haluu. Niinpä otettiin vielä vähän lisää aurinkoa, luettiin kirjaa, pestiin pyykkiä ja käytiin alueen ravintolassa hengailemassa oluen merkeissä. Mitään tulevia suunnitelmia ei saatu aikaiseksi, sen verran kuitenkin, että etelään päin matka vielä vähän jatkuisi, kunnes meri tulisi vastaan ja nokka olisi käännettävä taas kohti itää ja Espanjaa. Ehkä. Kuka tietää.

P.S. Tähän asti olen melkein kolme kuukautta onnistunut julkaisemaan jotain joka päivä (ajoitustoiminto on siitä kätevä). Kuten olette huomanneet, on ollut useamman päivän "joulutauko" ja koska tässä vaiheessa reissua joka päivä ei tapahdu jotakin ihmeellistä josta tulisi postauksen pituinen raportti, en enää julkaise joka päivä. Jatkossa siis sunnuntaisin ja keskiviikkoisin.

Hyvää uutta vuotta 2024!

Tutustumisretkellä

20.12. - 21.12.2023

Kun oli nukuttu yön yli, tultiin siihen tulokseen, että jäädään nyt kuitenkin joulunviettoon tähän. Leirintäalue on oikein hyvä, vessat ja suihkut on siistit ja siivoja ramppaa siellä pitkin päivää. Pyykinpesu ja tyhjennykset on mahdollista useammassa paikassa ja ihan tässä meidän vieressäkin on yksi. Tiskipaikka löytyy siitä myös ja jos olisi jotain mikroon laitettavaa, sekin löytyy. Alueella on rauhallista tähän aikaan vuodesta, vaikka muita vieraita toki onkin, mutta mitään älämölä ei kuuluu. Suurin ääni taitaa olla meidän auton ovi, kun se paukautetaan kiinni. Lähellä on ranta ja pikkukylä jossa on kauppoja ja ravintoloita. Myös leirintäalueella on todella hyvä kauppa ja ravintola joten välttämättä ei tarvitse edes poistua koko alueelta ja silti saa asiansa hoidettua. Että on sitä huonommissakin paikoissa oltu. Ja hinta on 19€/yö (jos olisi mm ACSI- kortti, niin 17€, mutta meillä ei ole eikä tule, kun ei juuri muuten näitä käytetä niin joskus joutaa maksamaan pari euroa enemmänkin), joka on tähän laatuun nähden varsin kohtuullinen hinta. Turha siis lähteä etsimään parempaa.

Ja niinpä sitten vietettiinkin ensimmäinen päivä istuskellen ja lueskellen kirjaa ja tuijotellen netistä videoita, täällä kun on myös tähän astisista paikoista ehdottomasti paras ja kattavin wifi.

Seuraavana päivänä otettiin asiaksemme lähteä tutustumaan kylään ja rantaan. Kylä oli pieni ja sympaattinen, ehkä siitäkin muistan ottaa jossain kohtaa jonkun kuvan. Ranta taas oli aika muikea. Kallioinen ja korkealla, muutamassa kohtaa raput alas että pääsee hiekalle pötköttämään. Rantakallioilla saa myös käyskennellä ja paikoin siellä on aika kapeita kohtia ja sortumavaara. Tästä on tiedotettu mutta se on sitten jokaisen omalla riskillä, jos menee liian reunalle ja tippuu. Muutamassa kohdassa oli laitettu köysi, josta voi ottaa vähän tukea, mutta muuten pitää ihan itse katsoa, että missä kävelee ja mihin uskaltaa mennä.

Tässä kohdin rannalta pääsee myös liittymään Fisherman´s trail nimiselle vaellusreitille, joka on pikkuisen päälle 220km kokonaisuudessaan ja seurailee rantaa ja paikallisten kalastajien vanhoja polkuja. Tämä selitti myös yllättäen vastaan tulleen vedenottopisteen. Saattaa olla, että käyn vähän pidemmältikin kävelemässä tätä polkua vielä ennen joulua, ihan vaan maistiaisena, jos joskus vaikka kävelisi koko reitin.

En osaa sanoa koko Portugalista, mutta ainakin tämän reitin varrella ja tässä rannikolla on avotulenteko kielletty (se tosin taitaa olla koko maassa ja kaiken aikaa) eikä täällä saa leiriytyä. Toisin sanoen, yön yli vaellukset tehdään leiripaikalta tai hotellilta toiselle. Siitä syystä varmaan meidän kämpperialueellakin on telttapaikkoja erikseen laitettu. Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, tämä lienee keski- ja etelä- Euroopassa aika tavallinen tapa vaeltaa, luulisi, että jossain saa kuitenkin vapaastikin telttailla, mutta enpä ole sen tarkemmin ottanut asiasta selvää.

Pari tuntia seikkailtiin rantakallioilla ja sen jälkeen palattiin kämpperialueelle. Ajateltiin kannattaa liiketoimintaa ja käytiin alueen ravintolassa ottamassa oluet ja pienet näppäspalat, eli tällä kertaa voileipägrillissä käristetyt leipäset. Oli oikein hyvää ja hintaakin kohtuulliset 10€. Varmaan siinä on vähä leirintäaluelisää, mutta suomalaiselle hinta on silti halpa. Poortugalissa noin muutenkin hinnat ovat usein, jos mahdollista, vielä Espanjaakin alemmalla tasolla, eikä laadussa silti ole valittamista.

Alueella pyörii myös paljon kissoja. En tiedä, onko ne jonkun omia vai vain päättäneet muuttaa tänne hyvän ylläpidon toivossa, mutta oikein säyseitä ja mukavia ovat. Eivät ainakaan vielä ole koittaneet tunkea autoon.

Siirtymä

19.12.2023

Aika siirtyä eteenpäin ja etsiä joulunviettopaikkaa. Lähdemme kokeilemaan erästä leirintäaluetta hiukan etelämpänä ja lähempänä Atlantin rantaa.

Vasco da Caman- silta

Matkalla pysähdyttiin tankkaamaan auto ja sen jälkeen tankkaamaan ihmisten tarpeet seuraavalle viikolle. Olin oikein katsonut kartasta, että missä on Mercadona, kun muutama päivä aikaisemmin oli käynyt ilmi, että niitä täällä Portugalissakin on. Kyseessä on siis espanjalainen ruokakauppa- ketju, vähän kuin saksalaiset Lidl ja Aldi, mutta tuhat kertaa siistimpi ja valikoimaltaan meille passelimpi. Joten kun matkalle kerran osui, niin tokihan sinne mentiin. Kuvan kärryllinen kamaa maksoi 60€ ja näilla ajateltiin pärjätä viikko.

Saavuimme leirintäalueelle hyvissä ajoin valoisan aikaan. Ajettiin pari kertaa ympäri hyvän paikan etsinnässä ja kun sellainen lopulta löytyi, kävi ilmi, että lähin sähköpistoke on 27m päässä ja meillä on sähköjohtoa se 25m. Ei auttanut kun kerran vielä vaihtaa paikkaa ja siihen sitten jäätiin. Paikassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jotenkin fiilis on niin erilainen kuin edellisessä paikassa, että harkitaan vähän josko sittenkin lähdettäisiin vielä jouluksi johonkin muualle. Mutta koska tämä on vain tunne, joka tulee sen jälkeen kun on kokenut jotain tosi hienoa ja mahtavaa, niin nukumme tämän kanssa nyt yön yli ennen kuin teemme ratkaisevia päätöksiä. Huomennahan tämä paikka voi olla jo ihan viikon viettämisen arvoinen.

Lissabon

18.12.2023

Koska sunnuntaina ei saatu aikaiseksi lähteä Lissaboniin, otettiin vielä yksi päivä lisää matkaparkissa ja suunnistettiin Portugalin pääkaupunkiin maanantaina. Menimme julkisilla. Ensin bussilla Sintraan (ajoaika 45min, todellinen aika 30min) ja siitä sitten vielä junalla Lissaboniin (tämä meni sen 40min mitä luvattiin). Linja-auto on kahdelta ihmiseltä sen 5,20€ ja juna meno-paluu kahdelta ihmiseltä 10,20€. Aikaa tietysti kuluu enemmän kuin taxilla suhatessa, mutta rahaakin menee vähemmän ja eihän meillä mikään kiire ole.

Lissaboniin saavuttuamme kävimme katsastamassa läheisen joulutorin ja sitten käveleskelimme pääkaduksi tulkitsemaamme isoa tietä pitkin kohti liikenneympyrää jossa on patsas ja sen takana puisto. Patsas on Sebastião José de Carvalho e Melo, eli Pombalin markiisi (muun muassa). Tyyppi oli Portugalin pääministeri vuosina 1750-1777 ja hänet muistetaan mm. talouden ja yhteiskunnan uudistajana, hänen aikanaan myös kontrollipolitiikka koveni, mutta hän lakkautti orjuuden Intian siirtomaissa. Jostain syystä hän myös inhosi jesuiittoja ja takavarikoi heidän omaisuutensa ja karkotti heidät maasta. (lähde: Wikipedia)

Pombalin markiisi.

Puisto, johon menimme käyskentelemään on tietysti kuninkaan puisto, tässä tapauksessa Eduardo seitsemännen mukaan nimensä saanut. Puistossa oli myös joulumarkkinat meneillään. Kojujen lisäksi paikalla oli maailmanpyörä ja tivolilaitteita, sekä luistinrata, johon lumeen ja jäähän tottumattomat lapsukaiset pääsivät kokeilemaan tätä talvista harrastetta. Sen verran suosittua se näytti olevan, että jonoa oli jo tunti ennen avaamista.

Joulutori

Suihkulähde kävelykadulla. Joulukuussa.

Kun puisto ja patsaat oli nähty, kävelimme takaisin samaa katua, mutta rantaan asti ja kävimme lounaalla. Ehkä olisi ollut viisasta käydä jossain muualla, kuin turistitorinlaidalla, hinnat oli sen mukaiset ja laatu aika keskinkertainen. Mercadonasta ostettu hampurilainenkin on maukkaampi kuin nämä yritelmät. Toki, hampurilainen ei ehkä ole tämän ravintolan ydinosaamista, mutta jos se laitetaan listalle, kannattaisi senkin eteen edes nähdä vähän vaivaa. Muutenkin kuin pihvin paistamisen verran. No, sen tietää mitä saa ja mitä se maksaa kun istuu näihin paikkoihin, että lopultahan sitä ei oikein voi syyttää kuin itseään.

Käyskenneltiin vähän aikaa rantakadulla ja suunnistettiin sitten kohti rautatieasemaa pikkukujien kautta kierrellen. Lissabonissa ja Barcelonassa on paljon samaa, vaikka tyyli on ihan erilainen. Lissabon on myös paljon mäkisempi ihan kaupunkialueellakin, mutta samanlaisia vanhoja ja ahtaita kujia löytyy molemmista. Ja lämpötilatkin on tähän aikaan vuodesta aika samanlaiset. Joka nurkalla on joulutoreja, joten jos sattuu tykkäämään joulusta, kannattaa tulla tähän aikaan vuodesta.

Jottei ihan hukkaan menisi reissu, niin käytiin vähän vaateostoksilla ja palattiin sitten samaa reittiä takaisin autolle.

Lepopäivä

17.12.2023

Kuten eilen tuli ounasteltua, ei jaksanut herätä niin aikaisin että oltaisiin lähdetty Lissaboniin. Julkisilla matka ottaa vaihtoineen melkein pari tuntia, joten ajoissa on oltava liikkeellä jos meinaa ajoissa päästä takaisin.

Niinpä sitten tämä päivä hengailtiin. Otin aurinkoa, kun se kerran paistaa ja oli oikein lämmin istua pihalla ja lukea kirjaa. Kirjan luku onkin hyvä, koska projektini, jonka tarkoitus on lukea auto kevyemmäksi etenee kovin hitaasti. Tähän vaikuttaa tietysti se, että olen ottanut mukaan kirjoja, jotka eivät ole niin nopeasti luettavissa ja vaativat vielä kaiken lisäksi vähän ajattelua ja pohdiskelua lukemisen ohessa. Mutta kyllä se siitä, luku kerrallaan.

Oikein mitään muuta ei sitten tullutkaan tehtyä. Paitsi tietysti päätös siitä, että jäädään vielä yhdeksi yöksi tähän, eli siis maanantain ja tiistain väliseksi yöksi ja mennään huomenna maanantaina sinne Lissaboniin. Kun se nyt kerran on tossa ihan vieressä ja on hyvä tukikohta mihin auton jättää huolettomasti päiväksi, niin miksipä ei käytettäisi tilaisuutta hyödyksi. Päivässähän ei toki ehdi suuresta kaupungista paljonkaan nähdä, mutta ainakin sen verran, että tietää haluaako tulla joskus uudestaan.

Kaivossa

16.12.2023

Sintra 9km(kävelyä)

Ja sitten tutkimaan Sintraa ja ehkä tarkemmin vielä Quinta da Regaleiran palatsia ja sitä ympäröivää mielenkiintoista puutarhaa. Vai mikä se nyt olisi.

Matkaparkin pääjehu tilasi meille sovelluksella taksin ja sovittiin, että kun haluamme tulla takaisin, laitamme hänelle viestiä missä olemme ja hän tilaa meille kyydin takaisin. Sinänsä näppärää, kun meillä ei mitään sovelluksia ole ja toisaalta, ilmeisesti senkin kautta tilaamalla kyydin saa halvemmalla kun sen tekee joku paikallinen eikä turisti. Yhtä kaikki, kyyti tuli ja vei meidät sovitusti sinne minne olimme matkallakin.

Sisäänpääsy alueelle oli 11€ per nokka ja sillä sai pyöriä sekä palatsissa että sen ympärillä niin pitkään kuin sielu sieti ja jalat kantoi. Oikeastaan itse halusin nähdä vain tuon kaivon, joka voisi ehkä olla jonkin sortin initaatio kaivo, ainakin sillä nimellä se on karttoihin ja kuvauksiin laitettu. Kaivo (tai niitä on itseasiassa kaksi) ja muutkin rakennelmat ovat omiaan herättämään mielikuvituksen ja itse pystyinkin kuvittelemaan munkkeja viilettämässä soihtujen kanssa pimeissä käytävissä, joku toinen voisi ehkä kuvitella jonkin sortin salaseuran ja uhrimenot. Kukaan ei tietysti tiedä mitä näissä on tehty, mutta rakennelmat on siis tehty 1800-luvun loppupuolella ihan arvostettujen suunnittelijoiden ja arkkitehtien toimesta ja luulenpa, että silloinen omistaja vain oli mieltynyt tämän tyyppisiin juttuihin. Mutta onhan se kiva antaa mielikuvituksen tehdä töitään.

Suuremmasta ja viimeistellymmästä kaivosta laskeudutaan alas ja maanalaisiin käytäviin, joista pääsee keskeneräisempään kaivoon sekä vesiputouksen taakse katselemaan maisemia. Luolastossa on myös useita pieniä käytäviä jotka ei johda mihinkään ja syvennyksiä, joissa voi piilotella tai mietiskellä tai mitä sitä nyt ihminen luolassa syvennyksessä haluaakaan tehdä. Itse luolasto ei tosin ollut ollenkaan niin sokkeloinen kuin maanpäälliset polut joita myöten saattoi päätyä ihan johonkin muualle kuin oli ajatellut. Mutta eipä se toisaalta haitannutkaan.

Jos oli rakennettu maan alle, niin oli päällekin ja korkeuksiin. Korkeimmasta tornista avautui hienot näköalat ympäristöön ja merelle saakka. Mikäs siellä on ollut nojailla ja tarkastella valtakuntaansa. Vaikkakin alueen omistaja on tietysti aikanaan ollut suuri ja mahtava, niin siihen aikaan kun nämä on rakennettu, ei alamaisia enää sillä tavalla ollut olemassa. Mutta ajatuksena varmaan joillekin mukava. Yhtä kaikki, maisemat on edelleen oikein vaikuttavat.

Paitsi hienoja rakennelmia myös vaikuttavaa kasvistoa oli nähtävillä. Suuria puita ja ainakin tällaiselle pohjolan asukille vähän erilaisempia kukkia ja kasveja. Tähän aikaan vuodesta ne toki eivät oikein oikeuksiinsa pääse, vaikka täällä vihertääkin vähän toisella tapaa kuin kotomaassa joulunalla, mutta nimilapuista sentään pystyi joitakin tunnistamaan.

Mosaiikkitaidetta oli myös tehty ja luin, että tähän oli hankittu oikein italialainen alan asiantuntija näitä tekemään. Vaikuttavia, ja hermoja raastavaa ainakin itselle olisi asetella kivi kerrallaan valtavaa kuviota. Mutta lopputulos on kuitenkin palkitseva ja molemmissa kuvissa tietysti vesi virtasi taukoamatta hanan läpi altaaseen. Epäilen, että vesi ei kuitenkaan ollut juomakelpoista.

Kaivoista pääsi tosiaan niiden alla kulkevaan luolastoon, mutta alueella oli myös toinen luolasto. Siellä tarvitsikin sitten jo omaa taskulamppua, sen verran sokkeloinen se oli, ettei päivä päässyt paistamaan joka kulmaan. Luolasto kulki rakennetun lammen taakse ja sieltä pystyi halutessaan vakoilemaan lampea ihastelemaan tulleita turisteja. Harmillisesti meidän kohdalle ei yhtään vaklattavaa osunut, lapsuusvuosilta kun on kuitenkin muistissa vielä Vakoojan käsikirjan opitkin. Hukkaan meni, mutta ei voi mitään.

Sisään..

.. ja ulos.

Alueella oli myös oma kappeli johon laskin, että 18 henkeä mahtuu istumaan, ja muutama seisomapaikoillekin. Sisään ei päässyt, joten jäi kappelin kello soittamatta. Ehkäpä juuri siksi sinne ei päästettykään ketään sisään, arvasivat, että joku hölmö menee kuitenkin kilkuttamaan kelloa.

Pari tuntia vierähti mukavasti kierrellessä luolissa ja kaivoissa, maltettiin käydä kävelemässä palatsinkin läpi, vaikka kaikkia siellä olevia infotauluja ei enää jaksanutkaan niin tarkkaan lukea. Päätimme kävellä takaisin kylille ja mahdollisesti bussiin, jos siihen ehtisimme. Matka olikin oikein mukava, sillä alas mäeltä vei kapeiden kujien verkosto ja jos jonkin laista putiikkia, ravintolaa ja kuppilaa oli matkan varrelle laitettu. Löysimme myös vähän isomman torin jossa oli joulumyyjäiset meneillään. Ja tottahan pysähdyimme terassille ottamaan vähän oliiveja hiukopalaksi ja maistelimme paikalliset oluet.

Ehdimme linja-autoon ja köröttelimme sillä takaisin oman auton luokse. Linja-autoilla matkailu on siitä kivaa, että näkee maisemia ja ne usein ajavat sellaisia reittejä, joita ei ehkä itse tulisi ajelleeksi, näkee siis myös vähän paikallista ympäristö uudesta näkökulmasta. Meitä oli informoitu yöpaikkamme tarjoavan kaupan joulujuhlista ja kutsuttu toki mukaan ilon pitoon. Saavuimmekin takaisin autolle parahiksi porsaan paistuttua ja pääsimme välittömästi ruokapöytään. Iltahan vierähti pikkutunneille asti, sillä juhlijaa oli jos monen moista ja monesta maasta, monien kanssa keskustelu espanjan ja englannin sekoituksella vei aina oman aikansa ja täytyihän sitä loppuillasta tehdä myös kulttuurivientiä musiikin keinoin. Näin ollen sunnuntaille suunniteltu Lissabonin reissu saattaa siirtyä tuonnempaan hetkeen.

Maailman laidalla

15.12.2023

Sáo Pedro da Cadeira - Pêro Pinheiro 89km

Vaikka rannalla olisi viettänyt mieluusti useammankin yön, oli tilanne sellainen, että pitäisi pikkuhiljaa päästä sellaiseen parkkiin jossa oli ihmisen mentävä suihku. Meillä on toki autossa suihku, mutta ei sillä ihan niin mukavasti ja vaivattomasti pesuja hoidella, kuin siihen ihan tarkoitetulla suihkutilalla. Hätätaupsiin se tietysti on hyvä olla olemassa. Ja toki, jos olisi oikein kuumat ilmat, myös auton perällä oleva ulkosuihku voisi tulla kyseeseen. Nyt on kuitenkin sellainen Suomen kesä- ilma, eli +15 ja silloin ei ulkona käydä suihkussa. Tai minä en ainakaan käy.

Joten matkaan siis. Ihan niin kiire ei kuitenkaan ole, etteikö ehdittäisi tehdä pientä mutkaa matkaan. Kun manner- Euroopan eteläisin piste tuli ihmeteltyä Tarifassa, niin tottahan me nyt ohi mennessä käydään se läntisinkin piste katsomassa. Eli suuntana oli Capo da Roca. Kapea ja mutkainen oli tie tännekin, mutta hyvin opastettu ja näin ruuhkasesongin ulkopuolella ei ihan hirveästi tarvinnut väistellä vastaantulijoitakaan. Mukavasti saatiin körötellä myös toisen karavaanarin peesissä, joten hän meille aurasi tieltä vastaantulevat ja liian leveästi ajavat autot. Vastassa oli kuitenkin sen verran turistikohde, että ei me siellä nyt ihan yksin oltu.

Sekä Penichessä, edellisessä yöpaikassa että täällä maailman laidalla näyttäisi kulkevan sama pitkänmatkan vaellusreitti, joka kulkee Portugalista aina Eestiin saakka. Sanomattakin on selvää, että haluaisin senkin käydä kävelemässä. Niinpä sitä sitten loppupäivä menikin pohtiessa, että mitenhän sellaiset vaellukset olisi käytännössä mahdollista rahoittaa. Tai voisiko vaeltamisesta tehdä jotenkin itselleen ammatin. Ehkä keksin jonkin idean. Huomaatte varmaan jos niin käy.

"Aqui, onde a terra se acaba e o mar comeca,," (Täällä, missä maa loppuu ja meri alkaa..) - Luís de Camões

Yöksi ajettiin Sintran kylän viereen Pêro Pinheiroon retkeily ja offroad- liikkeen pihaan. Tässä on heillä uutena aluevaltauksena muotoutumassa myös karavaanareiden matkaparkki ja ihan hyvät puitteet on jo laitettu aluille. Meille se tärkein oli nyt se suihku ja se olikin oikein hyvä ja siitä ei tarvinnut mitään erikseen maksaa. Sen verran kuitenkin parannusta voisi olla, että kovin paljon minua isompi ihminen sinne suihkukoppiin ei mahdu, R oli jo vähän vaikeuksissa omalla vuorollaan. Mutta aina ei voi olla täydellistä. Huomenna mennään sitten katsomaan Sintraa.

Meren rannalle

 14.12.2023

Nazaré - Sáo Pedro da Cadeira 113km

Parkkipaikalla hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme ajamaan jälleen kohti etelää. Ensin ajoimme tosin taas autopesuun, sillä nyt löytyi paikka jossa pääsi pesemään myös katon. Tulee sitten auringonsäteet kunnolla paneeliin ja lataa sitä. Pesupaikka oli muutenkin kunnollinen, siellä oli imurit ja myös pyykinpesumahdollisuus, joten vastaavilla asemillahan sitä hoitaisi siivouspäivän kerralla kuntoon. Koitetaan muistaa seuraavalla kerralla varata tähän aikaa.

Matkallemme osui myös Peniche, joka on niemennokka, täyteen rakennettu sellainen ja ilmeisesti myös hyvien aaltojen vuoksi surffareiden suosiossa. Ajoimme ihan päähän asti, majakalle ja menimme ihmettelemään sen ympäristöä. Rantakallioihin oli tehty rappuset, joista pääsi vähän alemmaksi kielekkeelle kuuntelemaan aaltojen pauhua ja bongaamaan delfiinejä. Kovin lähelle nuo hyppijät eivät tulleet, mutta riittävän kuitenkin, että saimme lajitunnistuksen tehtyä. Vähän meinasi kuitenkin korkeanpaikan kammo vaivata kivillä keikkuessa, hurjasti myllertävään Atlantiin kun ei huvittaisi tippua.

Aikamme kallioilla ihmeteltyämme jatkoimme matkaa vielä tunnin päässä häämöttävään kohteeseen. Tarkoitus oli mennä karavaaniparkkiin rannalle, sellainen kun kerran oli tarjolla. Ilman karttaa sinne ei kyllä isompi karavaani löydä, sillä niin mutkaisen ja kapean tien päässä se oli, mutta kun on kartta ja ohjeet, niin hyvin löydettiin perille. Tilaakin oli oikein hyvin ja ranta ihan vieressä. Aallot kuuluivat autoon asti ja niiden pauhuun sitä on kiva nukahtaa. Tosin ensin kävimme katsomassa aaltoja ja kävelimme rakennetun laiturin toiseen päähän missä oli oikein kivan oloinen hotellin ravintola. Tuulesta huolimatta terassilla tarkeni nauttia olusen. Ja kun tie takaisin autolle oli laudoilla päällystetty, ei eksymisen vaaraa ollut pimeässäkään.

Seuraavana aamuna kävimme toki vielä rannalla kävelemässä. Tuossahan on tosiaan Sizandro joki, joka laskee Atlantin valtamereen tässä kohdalla. Täytyihän sekin ihme siis käydä katsomassa, kun joen matka päättyy ja se sulautuu alati liikkeessä olevaan valtamereen. Sinne se meni.