Valtameren rannalla

30.11.2023

6km kävelyä

Nythän on niin, että tämä meidän leiripaikka sijaitsee noin 150m päässä rannasta. Eikä mistä tahansa rannasta, vaan Atlantin rannasta. Jos nyt oikeen muistan, en ole ollut Atlantin rannalla koskaan. Pohjois- Amerikassa ollaan itärannikolla kyllä ikään kuin oltu (eikä olla, kun Texasissa) mutta sehän on Meksikonlahtea. Ja Norjan rannoilla taas läiskyy Norjanmeri. Että silleenkin on ikään kuin velvollisuus käydä sanomassa päivää tälle uudelle valtamerelle. Ja niinhän me sitten tehtiin.

Välimeren aurinkoisiin päiviin tottuneena, tämä pilvinen ja tuulinen päivä olisi ehkä voinut olla vähän tylsähkö, mutta kun tuuli ei oikeastaan ole edes kylmää ja jos kävelee rannalla, niin tylsä on ehkä viimeinen sana mikä mieleen tulee. Ja niin se oli nytkin, hienon hiekkarannan lisäksi upeita kivikoita ja mahdollisuus nähdä ihan lähellä rantaakin kunnon aaltoja ja meren jymyä. Nähtäväksi aikomamme majakka jäi nyt kyllä pahan kerran alakynteen tuon suuremman huomion varastajan rinnalla.

Ja vaikka se Välimerikin osaa olla äkäinen ja julma, niin kyllä sen sitten kuitenkin huomaa, kun oikein katsoo, että onhan näissä kahdessa nyt kyse ihan erilaisesta veden liikkeestä. Harmi, että tuolit jäi autolle, muuten istuttaisiin siellä rannalla varmaan vieläkin tuijottelemassa merelle. Siinä on jotain vähän samaa hypnoottista kuin tuleen tuijottelussa. Että jos ei vielä tullut selväksi, niin onhan se nyt aika vaikuttava, tuo Atlanti.

En tiedä, onko tässä jonkun sukeltajan vaatteet, meren yli salaa tulleen vaatteet vai meren rantaan huuhtomat vaatteet. Yhtä kaikki, toivottavasti vaatteiden entinen omistaja on kunnossa jossain.

Päiväkävelyn kruunasi rannalla ollut baari. Oikein kunnollinen rantabaari, jossa musiikkikin on sen mukaista ja lattiana hiekkaa ja ajopuita. Sitruunaolut sopii rannalla nautittavaksi paremmin kuin hyvin. Näin sesongin ulkopuolellakin asiakkaita riitti ja putkaa kannattaa siis pitää auki. Hyvä meille.