Koska sunnuntaina ei saatu aikaiseksi lähteä Lissaboniin, otettiin vielä yksi päivä lisää matkaparkissa ja suunnistettiin Portugalin pääkaupunkiin maanantaina. Menimme julkisilla. Ensin bussilla Sintraan (ajoaika 45min, todellinen aika 30min) ja siitä sitten vielä junalla Lissaboniin (tämä meni sen 40min mitä luvattiin). Linja-auto on kahdelta ihmiseltä sen 5,20€ ja juna meno-paluu kahdelta ihmiseltä 10,20€. Aikaa tietysti kuluu enemmän kuin taxilla suhatessa, mutta rahaakin menee vähemmän ja eihän meillä mikään kiire ole.
Lissaboniin saavuttuamme kävimme katsastamassa läheisen joulutorin ja sitten käveleskelimme pääkaduksi tulkitsemaamme isoa tietä pitkin kohti liikenneympyrää jossa on patsas ja sen takana puisto. Patsas on Sebastião José de Carvalho e Melo, eli Pombalin markiisi (muun muassa). Tyyppi oli Portugalin pääministeri vuosina 1750-1777 ja hänet muistetaan mm. talouden ja yhteiskunnan uudistajana, hänen aikanaan myös kontrollipolitiikka koveni, mutta hän lakkautti orjuuden Intian siirtomaissa. Jostain syystä hän myös inhosi jesuiittoja ja takavarikoi heidän omaisuutensa ja karkotti heidät maasta. (lähde: Wikipedia)
Puisto, johon menimme käyskentelemään on tietysti kuninkaan puisto, tässä tapauksessa Eduardo seitsemännen mukaan nimensä saanut. Puistossa oli myös joulumarkkinat meneillään. Kojujen lisäksi paikalla oli maailmanpyörä ja tivolilaitteita, sekä luistinrata, johon lumeen ja jäähän tottumattomat lapsukaiset pääsivät kokeilemaan tätä talvista harrastetta. Sen verran suosittua se näytti olevan, että jonoa oli jo tunti ennen avaamista.
Kun puisto ja patsaat oli nähty, kävelimme takaisin samaa katua, mutta rantaan asti ja kävimme lounaalla. Ehkä olisi ollut viisasta käydä jossain muualla, kuin turistitorinlaidalla, hinnat oli sen mukaiset ja laatu aika keskinkertainen. Mercadonasta ostettu hampurilainenkin on maukkaampi kuin nämä yritelmät. Toki, hampurilainen ei ehkä ole tämän ravintolan ydinosaamista, mutta jos se laitetaan listalle, kannattaisi senkin eteen edes nähdä vähän vaivaa. Muutenkin kuin pihvin paistamisen verran. No, sen tietää mitä saa ja mitä se maksaa kun istuu näihin paikkoihin, että lopultahan sitä ei oikein voi syyttää kuin itseään.
Käyskenneltiin vähän aikaa rantakadulla ja suunnistettiin sitten kohti rautatieasemaa pikkukujien kautta kierrellen. Lissabonissa ja Barcelonassa on paljon samaa, vaikka tyyli on ihan erilainen. Lissabon on myös paljon mäkisempi ihan kaupunkialueellakin, mutta samanlaisia vanhoja ja ahtaita kujia löytyy molemmista. Ja lämpötilatkin on tähän aikaan vuodesta aika samanlaiset. Joka nurkalla on joulutoreja, joten jos sattuu tykkäämään joulusta, kannattaa tulla tähän aikaan vuodesta.
Jottei ihan hukkaan menisi reissu, niin käytiin vähän vaateostoksilla ja palattiin sitten samaa reittiä takaisin autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti