Perille

8.12.2023

Peso da Régua - Chaves 105km

Tänään on Portugalissa pyhäpäivä, jos oikein ymmärsin, niin se ehkä liittyy jotenkin neitseelliseen sikiämiseen ja on siis katolilainen juhlapäivä. Näyttäisivät juhlivan sitä myös Espanjassa. Mitä juhlintaan tulee, niin ilmeisesti tänään mennään perheen ja suvun kanssa ravintolaan syömään. Jännästi myös suurin osa kaupoista näyttäisi olevan auki, joten meno on kuin kotimaassa.

Koska aurinko paistaa, käytiin kävelemässä sillalla ennen kuin jatkettiin matkaa kohti määränpäätä. Tässä kohden Douro joen ylittää tosiaan kolme siltaa; yksi on kävelysilta, toista pitkin ajettiin eilen ja kolmas on moottoritien silta. Itse kaupunki on rakentunut jokea reunustaville rinteille. Jo eilen saimme huomata, että viiniä taidetaan kasvattaa näillä seuduin aika paljon. Ja niinhän vain ajoimme myös jotakin viini- reittiä pitkin tänään. Jäimme miettimään, että kerätäänkö ne rypäleet käsin vai millainen on se kone, joka ne noin jyrkiltä rinteiltä kerää. Ei kysytty paikallisilta, mutta jos joku tietää, niin kertokoon.

Lähes koko matkan ajoimme mutkaisilla vuoristoteillä pienien kylien läpi ja vasta vähän ennen Chavesia laskeuduttiin isompaan laaksoon ja maa muuttui hieman tasaisemmaksi. Kävimme pyörimässä siinä liikenneympyrässä, josta N2- tie alkaa ja meille nyt loppui ja sitten suunnistimme arkisesti kauppaan, kun ne kerran olivat auki.

Kun istuu vänkärin paikalla eikä tarvitse koko ajan keskittyä ajamiseen, sitä ehtii välillä pohtimaan asioita. Kuten vaikka sitä, mitähän sitä elämällään tekisi. Jossain kohtaa tulee eteen se tilanne, että on ruvettava miettimään ansaitsemista (siis rahan) tämän ikuisen lomailun sijaan. Vaan mitähän se voisi sitten olla? Juuri nyt ei tunnu kovin realistiselta, että olisin jossain palkkatöissä kiinteästi sidottuna yhteen paikkaan. Ainakaan kovin montaa kuukautta vuodesta. Etätyö on tietysti päivän sana, mutta en ole ihan varma, osaanko mitään sellaista, mikä olisi muunnettavissa etätyöksi. Sosiaaliseen mediaan en halua naamaani työntää, enkä toisaalta ole niin kiinnostava, että sillä voisi ostaa leivän päälle juustoa. Tai edes sitä leipää.

Tällaisia sitä tulee matkalla pohtineeksi, ja vähän leirintäalueellakin, kun taas sataa, eikä voi harhauttaa ajatuksiaan tuijottelemalla hienoja maisemia.

Kuvassa olevan pötkylän päälle meinasin vahingossa pimeässä vessareissulla astua. Selvitin internetistä, että kyseessä on tulisalamanteri. Siis maalla elävä sammakkoeläin, ei lisko.