Myrskytuulia

 9.11.2023

Chaves - Santiago de Compostela 207km

Nyt, kun N2- tie on ajettu päästä päähän, olemme taas ilman päämäärää ja suuntaa. Tai ehkä oikeammin, sen saa nyt joka aamu ihan itse päättää. Portugalin pohjoisosiin ja samoin Espanjan Calician alueelle näyttäisi olevan luvassa Atlantilta vyöryviä talvimyrskyjä ja sateita, mutta siitä huolimatta päätimme lähteä kokeilemaan onneamme Santiago de Compostelan kanssa. Tämähän on tietenkin tunnettu pyhiinvaelluskohde ja haluaisin sinne joskus itsekin vaeltaa, mutta eihän se nyt haitta, jos vähän etukäteen käy tutustumassa kohteeseen.

Saimme ajella pilvisissä ja joskus pilvien päälisissäkin maisemissa Espanjan puolella ja siellä kohti Santiagoa. Maisemat olivat edelleen hyvinkin kumpuilevat ja silmää miellyttävät. Santiagoon saavuttaessa oli meidät saavuttanut myös sade. Olin katsonut etukäteen leirintäalueen vähän kaupungin eteläpuolella, mäen päältä, mistä näki kaupunkiin. Tai siis olisi nähnyt, jos sadepilvet eivät olisi olleet edessä. Vaan minkäs teet, optimisteina otimme heti kahden yön paikan ja jäimme odottamaan sateen loppumista.

Säätiedotus ei luvannut sen parempaa ilmaa seuraavaan viikkoon, mutta eihän ne nyt aina ennenkään niin tarkkoja ole olleet, joten jäimme toivorikkaina odottamaan seuraavaa päivää ja vähäisempiä sateita.

10.12.2023 klo 04.12.

Heräsin kolkutukseen. Koska tähän kellon aikaan kenelläkään tuskin olisi meille mitään asiaa, täytyi kolkutuksen kuulua jostakin jota (mielestäni) myrskylukemiin yltynyt tuuli heilutteli auton kylkeä vasten. Aika nopeasti homma oli diagnosoitu: maasähkön liitännän päällä on luukku, ja sitä se tuuli heilutteli niin, että kolina kävi. Päätin lähteä repimään moisen luukun hittoon, mutta R ehti ensin (varmaan, koska arvasi että luukun kansi lentää tuuleen just) ja kävi köyttämässä sen patenttiratkaisulla kiinni. Nukkumisrauha oli taas taattu.

Myöhemmin päivällä pohdittiin tätä uuden häiriötekijän ilmestymistä. Miten on mahdollista, ettei luukku ole koskaan aikaisemmin tuolla tavalla tuulessa heilunut, ollaanhan me nyt tuulia nähty ja koettu, Tanskassa, Ranskassa ja Barcelonassakin hiukan. Vaan kun asiaa hieman pohti, niin tottahan olimme aina tuulisilla keleillä olleet niin sanotusti puskassa tai sellaisessa matkaparkissa missä ei ole ollut sähköä. Eli ei ole luukku päässyt tuulessa villiintymään kun se on ollut tiukasti kiinni. Uusia asioita voi näköjään tulla vastaan ihan näin kymmenen viikonkin jälkeen. (Vähän katkerana katsoin myöhemmin naapuriin tullutta Fiat- alustaista retkeilyautoa, miksi niitten luukku pysyi ihan paikallaan?)

Yhtä kaikki. Kerrankin säätiedotus oli oikeassa, ja koko sunnuntain satoi ja tuuli niin, että odotin sitä hetkeä kun autosta tulee lentoalus. Ei siis lähdetty kylille hummaamaan, vaan viruttiin autossa ja luettiin kirjaa. Hyvä sekin on, mutta nyt jäi Santiago siihen kuuluisaan seuraavaan kertaan. Sellaista se joskus on. Huomenna voitaisiinkin sitten lähteä etsimään aurinkoa. Tai ainakin vähän vähemmän sateisia alueita.