Portugalin pisin tie

4.12.2023

Montenegro (Faro) – Castro Verde 101km

Tänään lähdetään ajamaan Estrada Nacional 2. -tietä eli tuttavallisemmin N2. Kyseessä on Portugalin halki pohjois- eteläsuunnassa (Chavesista Faroon) kulkeva tie, joka on erityisesti motoristien suosiossa mutta kyllä sitä nykyään karavaanaritkin kovasti kurvailee. Tämä on Portugalin pisin tie, yhteensä 739km ja internet lupailee, että se kulkee neljän vuoriston, 11 joen ja 29 kunnan lävitse. Mahdollisuudet on siis nähdä Portugalin luontoa ja kulttuuria kohtalaisen kattavalla otteella. Tie on valmistunut vuonna 1945 ja juhli siis 75 vuotissynttäreitään vuonna 2020.

Ja niin me sitten lähdettiin matkaan. Päätettiin, että tehdään pitkästä aikaa niin, että ei laiteta navigaattoriin mitään kohdetta, vaan suunnistellaan sen verran että pysytään tiellä ja katsotaan mitä vastaan tulee. Edellisen illan tutkiskelu oli tuottanut oivalluksen, että Portugalissa on kohtalaisen mukavasti tarjolla leirintäalueita, matkaparkkeja ja ihan virallisia ”puskaparkkeja”, joten aina johonkin koloon itsensä saisi varmasti yhdeksi yöksi tuupattua. Ja kun muutaman kilometrin ajettuamme huomasimme, että opastein on merkitty myös kaikki tarjolla olevat tyhjennyspaikat, ei meillä ole tällä tiellä varmasti huolen häivää palveluiden suhteen.

Suoriuduttuamme Farosta ulos, ajoimme aika pian syheröiselle vuoristotielle. Myöhemmin tarkistin, että kyseessä oli Caldeirão vuoristo. Kaunista oli, mutta ehkä tosiaan maisemat avautuisivat paremmin päinvastaiseen suuntaan ajaessa. Ohitimme matkallamme valkoisia pikkukyliä, ainakin são Brás de Alportelin sekä useita muita joiden nimiä en kirjannut muistiin. Syheröisellä tiellä keskinopeus oli varmaan jotain kahdenkympin luokkaa ja vauhdin hurmaa kuvaa se, että pyöräilijä meni meistä ohi, eikä saavutettu häntä enää koskaan.

Ensimmäinen suurempi kaupunki oli Almodóvar (jonka nimen tunnen paremmin elokuvien saralta) ja hetken harkittiin siihen jäämistä. Ennen kaupunkia olisi ollut ilmainen matkaparkki (myös sähkö kuuluu kauppaan) ja kaupungin jälkeen toinen, jossa yö olisi maksanut hurjat 7€. Ajateltiin kuitenkin, että kello on vasta tulossa kaksi, että kai tässä nyt hetken voi vielä ajella ja jatkettiin matkaa. Nopea vilkaisu parkkikarttaan kertoi sen, että matkaparkkeja olisi seuraavassa kylässä ja sitten vasta yli tunnin ajomatkan päässä. Hetken tuumailtuamme, tulimme siihen tulokseen, että ei kai sitä joka päivä tarvii niin paljon kilometrejä kerätä. Jos siis seuraavassa kaupungissa on tilaa, jäädään siihen. Jos ei ole, jatketaan matkaa niin pitkälle kun jaksetaan ja sitten jäädään siihen.

Castro Verde on ihan N2- tien varrella ja siinä paikallinen Lidl on laittanut pihaansa matkaparkin. Palveluista vain sähkö puuttuu. Paikkoja on kuusi ja kun kurvasimme paikalle, siellä oli yksi hollantilainen auto parkissa. Päätettiin jäädä siihen. Paikka on oikein hyvä, rauhoittuu varmasti, kun kauppa sulkee ovensa yhdeksältä ja kaupunkiinkin kävelisi noin kahdessa minuutissa. Mikä tehtiinkin, ihan vaan, että on tullut käytyä. Harmillisesti kylän/kaupungin katolinen kirkko on maanantaisin kiinni, olisin mielelläni käynyt katsomassa kattomaalaukset sisältä päin. Nyt tyydyttiin kiertelemään vähän ahtailla kujilla ja kuvailemaan silmään osuvia asioita. Ja käytiin tietysti Lidlissä ostamassa leipää, kun kerran antavat näin ihmisten ihan ilmaiseksi tulla parkkiin hienosti tehdylle alueelle.

Myöhemmin saatiin naapureita; portugalilainen pappa, belgialainen pariskunta koiran kanssa ja ehkä espanjalainen perhe (ei euro- kilpeä, joten ei olla ihan varmoja). Vähän harmittaa se, että ei osaa portugalia, pappa vaikutti siltä, että sillä voisi olla tarinoita kerrottavana. Voihan hän tietysti osata englantiakin, en kysynyt, morjestin vaan.