Portugaliin

3.12.2023

Gibraleón – Montenegro (Faro) 113km

Tänään vaihdetaan valtakuntaa. Ensin kuitenkin tankkaamassa auto, sillä Portugalin puolella näyttäisi hinnat olevan vähän korkeammat kuin Espanjassa. Saatiin edullisella 1,410€/l tankki täyteen, eikä mennyt kuin 80 rahaa siihen lystiin. Harkitaan vakavasti, että ostetaan useempi Jerrykannu ja otetaan omat dieselit mukaan kun lähdetään joskus takaisin pohjoista kohti.

Matkaa aiotulle leiripaikalle ei ollut kuin vähän toista tuntia, joten rauhaksiin ajeltiin eteenpäin. Heti rajan ylityksen jälkeen jouduttiin pieneen ruuhkaankin, kun rajasillalla oli tietyö. Portugalissa on tiemaksujen suhteen sellainen erikoisuus, että joihinkin pätkiin ei käy kuin elektroninen maksulaite tuulilasilla. Kun ollaan kerran tähänkin asti pärjätty ilman, eikä pakko ole ostaa, niin ei ajateltu hankkia sellaista. Sehän tietysti tarkoitti sitä, että reitti kiersi hiukan pikkukylien läpi ja liikenneympyröitä tuntui olevan kuin Ranskassa konsanaan. Niistähän toki selvittiin, ei siinä sen ihmeellisempää kuin huomiona tämä.

Ajoimme Faron lentokentän viereen matkaparkkiin, jossa oli tarjolla kaikki palvelut 14€ yöhintaan. Käytössä 6amppeerin sähköllä. Erikoisesti kuitenkin vessa maksoi 0,50€ ja suihkut sen normaalin 1€/5min. Kumpaakaan ei nyt testattu, kun vessa on omasta takaa (ja sen saa maksutta tyhjentää) ja justhan sitä suihkussa on käyty. Muuten paikka oli ihan mainio, vaikka ainahan sitä joku valittamista keksii jos oikeen haluaa. Mä en nyt halua.

Kun oltiin hyvissä ajoin leirissä, ajattelin että Faron keskustaan tutustumisen sijaan käytäisiin vähän kävelemässä viereisellä metsikköalueella. Johan edellisestä kävelyretkestä on muutama päivä ja ilmeisesti kävelyretkellä olisi mahdollista nähdä vilaus flamingosta. Metsään siis mentiin.

Alun metsäpoluilla eksyilyn jälkeen jäätiin kävelemään alueella kulkevaa hiekkatietä joka johti suoraan suola-altaille. Ja olihan siellä sitten niitä flamingojakin. Ja monia muita lintuja joita en nyt tunnistanut, mutta ainakin osan luulen nähneeni joskus Suomessakin (siis saman merkkiset, tuskin sentään samat linnut). Jotain kalojakin altaissa ja vesistöissä polski, yksi oikein innokas hyppeli hurjia loikkia. Ehkä hän oli kokonsa puolesta jo niin iso, ettei pelännyt jäävänsä lintujen suihin. Oikein mukavan näköistä aluetta ja lintubongareille varsinkin katseltavaa. Auringon laskiessa alkoi kuitenkin jo sormia vähän kylmätä, että ei täällä nyt ihan niin lämmin ole kuin välimerenrannoilla. Mutta ehkä me pärjäillään.