Vihdoinkin aurinkoa

 13.12.2023

Beduído - Nazaré 163km

Tälle päivälle oli suunniteltu autopesua, joten siksi aamun sadepilvet näyttivät vähän huolestuttavilta, mutta koska niitä oli kuitenkin aika vähän ja satoikin vain pikkuisen, päätimme lähteä kokeilemaan autopesulaa. Nämähän pitää valita sen mukaan, että auto mahtuu korkeuden puolesta tai että siellä on sellainen päätypaikka, jossa ei ole katosta. Yritys on aina myös löytää sellainen, jossa on rappuset niin, että pääsee pesemään katon. Usein ei ole, mutta joskus onnistaa. Nyt ei. Tässä tänään kokeillussa ei nyt oikein ollut muuta hyvää kuin se, että vanteiden puhdistusaine oli todella tehokasta. Muuten eurolla sai sekunnin pesuaikaa ja silti ei tullut oikein puhdasta vaikka syötti euroja koneeseen oikein olan takaa. Joskus käy näin. Vähän puhtaammalla autolla nyt kuitenkin eteenpäin.

Tänään oikeastaan vain ajettiin. Mutta kun aurinkokin alkoi lopulta paistaa, niin mikäs tässä ihmisen on ajellessa. Jännästi tuo aurinko vaikuttaa ihmisen mielialaan, heti ei harmita enää mikään, kun aurinko mollottaa taivaalla ja lämmittää. Ehkä neljäkymmentävuotta pohjolan pimeitä talvia on tehnyt tehtävänsä. Tai sitten mulla on vaan pimeyteen sopimattomat geenit. Enpä tiedä.

Ajeltiin yöksi Nazarén, kaupan pihaan parkkiin. Oli oikein laitettu karavaanareille paikat ja niissä sai olla yötä. Me saimme olla yksin, kaikki muut olivat jääneet viereisen kaupan pihalle. Silleen tämä meni hyvin, että se viereinen kauppa on kauppaketju, jota löytyy myös Suomesta. Olen ollut siellä joskus töissä. Teidän, että sinne saattaa tulla kuormaa sellaisiin aikoihin kuin muut ihmiset nukkuvat ja lastauslaituri näytti olevan ihan karavaaniparkkien vieressä. Tässä toisen kaupan pihalla lastauslaiturit oli toisella puolen taloa, ja sinne ei ajettu parkkipaikan läpi, joten ainakin siltä ääneltä säästytään yöllä. Vaikka ei ne äänet nyt niin ongelmaksi ole, korvatulpat on sitä varten jos häiritsee. Mutta kerrankin pitkällisestä urastani kaupanalla oli hyötyä jossain muussa yhteydessä.

Pidimme myös pyykinpesupäivän, sillä kaupan pihassa sattui olemaan itsepalvelupesula. Siellä törmäsimme paikalliseen asukkaaseen, ranskalaiseen herraan, joka vaimonsa kanssa oli jo useamman vuoden asunut Portugalissa. Hänellä tarinaa riitti ja mielipiteitä, ja ehti hän opettaa meille tarvittavia fraaseja paikallisella kielelläkin. Minulle jäi sellainen mielikuva, että hän oli ehkä ottanut muutaman jouluglögin (tai mitä ne nyt Ranskassa tai Portugalissa ottavatkaan) liikaa, mutta mukavahan se on kun ihmiset on iloisia kohdatessaan toisensa. Hassu ukkeli.