Jälleen etelään

 11.12.2023

Santiago de Compostela - Goián 139km

Edelleen sataa ja tuulee, mutta nyt me lähdemme liikkumaan. Sinänsä paikka oli oikein kiva. Näköala oli hieno ja kaupunkiinkin vartin bussimatka. Varmasti vähän paremmalla ilmalla olisi ollut oikeinkin miellyttävää, mutta ilmoillehan ei meistä kukaan mitään voi, että ei se nyt leirintäalueen syykään oikeen ole, että nyt meni meidän käynti vähän niin kuin vihkoon. Hintakin oli kohtuullinen 12€/vrk ja jos halusi sähköä, niin siitä sai pulittaa 4€/vrk lisää. Vessa ja suihkut oli parakissa, ihan siistit ja varmaan toimivatkin, en kokeillut kumpaakaan. Auton tyhjennys ja täyttö onnistui, niille varattu paikka oli vaan espanjalaiseen tyyliin vähän kumpareinen ja vaati tarkkuutta paikalle peruuttaessa (ei muuten, mutta toi sivuoven sähkörappu meinaa välillä rouhasta maata, jos on oikein jyrkkä kulma). Vaihdettiin vielä Hollantilaisen retkisautoilijan kanssa muutama sana ja reittisuunnitelmat ja sitten jatkettiin matkaa kohti parempia ilmoja.

Kierreltiin vaihteeksi maksutiet ja ajeltiin mukavissa maalaismaisemissa mäkien keskellä. Nähtiin myös tämän reissun halvin diesel; 1,39€/l. Harmillisesti ehdittiin ajaa asemasta ohi, eikä viitsitty enää kääntyäkään. Ei se täällä Espanjassa nyt muutenkaan niin kallista ole ollut. Sää oli harmaa, mutta ei sentään satanut.

Parkkiin tulimme Espanjan ja Portugalin rajalle, Minho- joen rannalla olevaan Goiásin kylään. Täältä löytyi matkaparkki, jonka kunta on näköjään rakennuttanut aika vasta (ja saanut siihen EU-tukia). Paikkoja on kahdeksan ja kaikki muut palvelut löytyy, paitsi sähkö, mutta jos matkaparkki on ilmainen, niin aika harvoin siihen sähkö kuuluukaan. Sijainti on keskeinen, kirkko on ihan vieressä ja kaikkiin palveluihin on matkaa noin kolme minuuttia. Mistään isosta kylästä ei siis ole kyse.

Käytiin tietysti kävelemässä lähiseudut, että mihinkä sitä ollaan tultu. Matkailufilosofiani mukaan joka paikassa on jotain nähtävää, joten täytyyhän se selvittää, että mitä täällä on. Ja onhan täällä. Vanhaa ja uutta, kesken jäänyttä ja korjattua, kaikki iloisesti sekaisin. Minusta oikein viehättävä kylä jonka pikkukujilla kävellessä voi aistia historiaa ja toisaalta keskeneräisen ja sellaiseksi jääneen ilmeisesti parkkihallin vierellä sen alkuperäistä ja kunnianhimoista tarkoitusta, sekä mahdollisuutta, että täälläkin syrjäkylät autioituu.

Kävimme myös hautausmaalla, koska tykkään käydä niissä. Täällä oli muutamia vanhoja hautoja, joiden vuosiluvuista ei enää saanut selvää, sekä ilmeisen tyypillisiä sukukryptoja. Muutenkin kauniita ja koristeellisia hautakiviä joissa myös usein on siellä lepäävän kuva (tietysti se näissä ilmastoissa on helpompi pitää hyvänä kuin räntäsateessa). Kuvia en viitsinyt juuri ottaa, kun emme olleet hautuumaalla yksin, vaan kyläläisiä oli paikalla myös muistamassa edesmenneitä.

Hauska oli myös kohtaaminen paikallisen kanssa. Epäilen, että hän oli joku kunnan työntekijä tai muuten vain vastuussa määrärahoista ja turismista. Meidät nähdessään hän heti kysyi jotakin matkaparkista. Koska meillä ei oikein ollut yhteistä kieltä, otimme avuksi kääntäjän ja johan alkoi juttu luistaa. Herra halusi tietää, mitä mieltä olemme matkaparkista. Entä onko meillä jotain parannusehdotuksia? Kerroimme että ehkä pöydät vois olla kivat, ainakin kesällä. Lisäksi hän ihmetteli, että miten olimme löytäneet heidän syrjäiseen ja pieneen kyläänsä maailman laidalla. Kartastahan me ihan katsoimme tämän paikan.

Sinänsähän tämä on oikeinkin mainio paikka. Tässä kylässä saa rauhallisesti käveleskelemällä ja putiikeissa asioimalla kulumaan päivän. Seuraavana päivän voi ajaa autolla tai pyörillä 13km päähän meren rannalle jossa voi käydä kiipeämässä mäelle jossa on kelttiläisiä rakennelmia. Lähellä on myös useampi samanmoinen pikkuinen kylä kuin tämä. Helposti siis useampana päivän löytää itselleen ihmeteltävää jos vain haluaa. Tulkaa siis tekin Goián- kylään ja sen ympäristöön jos vain olette täällä päin Galiciaa.