Siltojen alle

7.12.2023

Góis – Peso da Régua 188km

Lähdimme aamulla sateessa suunnistamaan ensin bensa-asemalle ja sitten tietä eteenpäin. Varsinaista määränpäätä ei tänäänkään ollut, katsellaan mihin asti jaksetaan rattia vuoristoteillä käännellä.

Jotenkin tämä pohjoisen suuntaan ajellu on tuntunut hyvältä ajatukselta sittenkin, tie kun kiipeää yhä ylemmäs vuoristoon ja maisemat sitä myöten muuttuvat aina vain huikeammiksi. Etelään päin mentäessä tämä olisi jo ohi ja edessä olisi vähän vähemmän huikeita maisemia, kauniita toki nekin. Olen myös onnellinen, ettei mun tarvitse ajaa, sillä näillä syheröillä vuoristoteillä puolikkaan rekan tullessa vastaan olisin varmaan ohjannut auton rotkoon. Onneksi R on ammattilainen, ei ole tarvinnut pelätä rotkoon syöksymistä. Kapeaa tietä on siis ajettu, mutta ainakin toistaiseksi meidän melkein seitsemän metrisellä hyvin pärjätty.

Koska satoi melkein koko päivän, ei taaskaan pysähdelty juuri mihinkään. Näin ollen tästä meidän ajomatkasta ei varmaan ole kellekään muulle juuri iloa, kuin meille. Toisaalta, ei yhtä tietä voi yhdellä kertaa kokonaan tutkiakaan, että onpahan sitten pysähdeltävää ensi kerralle. Toisaalta, Yhdysvaltain reissuilta on opittu se, että jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan, mene katsomaan. Seuraavaa kertaa ei ehkä koskaan tule. Tässä kauhun tasapainossa me sitten ollaan eletty. Tällä kertaa kaupunkinähtävyyksiä enemmän meitä on ehkä kiinnostanut ajaa itse tietä ja ihmetellä luonnon tarjoamia näkymiä. Toki ollaan välillä johonkin ihmisen rakentamaankin kiinnitetty huomiota.

Jossain kohtaa huomasin, että tien varrella on tutun näköisiä simpukka- symboleja. Santiago de Compostelaan voi vaeltaa useaa reittiä pitkin ja yksi niistä lähtee tosiaan täältä Portugalista, Lissabonista ja jossain kohtaa reitti haarautuu sisämaassa kuljettavaksi tai merenrantaa kuljettavaksi. Me näköjään ajelimme yhtä matkaa tämän sisämaan reitin kanssa.

Ajoimme myös läpi Lamegon kaupungin, ja jos olisimme olleet ajamatta ja kiertäneet sen, olisin autuaan tietämätön siitä, että siellä oli yksi nähtävyys, jonka olisin voinut pysähtyä katsomaan. Neljän ruuhkassa sekoillessa ja täyteen ammuttuja parkkipaikkoja harmitellessa, jätimme tämänkin sitten siihen kuuluisaan seuraavaan kertaan. Kyseessä olisi ollut Pyhäkkö, joka on rakennettu mäen päälle ja sinne johtaa torilta upeat portaat. Vaikuttavan näköinen se oli toki ohi ajettaessakin, mutta ehkä vielä joskus ne portaatkin pääsen kiipeämään.

Yöksi tultiin Douro joen rantaan, siltojen alle. Ehkä huomenna ei sada ja voidaan katsella vähän ympärillemme.