Vuoristoteillä

6.12.2023

Bemposta – Góis 135km

Sade oli yön aikana mennyt menojaan ja heräsimme auringon paisteeseen. Vaikka tien vieressä oltiinkin, nukutti hyvin. En kuullut koiran haukkua, josta useat olivat sovelluksessa valittaneet tätä yöpaikkaa arvostellessaan. Kuulin toki, kun tukkirekka lähti jatkamaan matkaa, mutta ei se nukkumiseen mitenkään muuten vaikuttanut. Joskus hämmästyttää, että herkkäuniset ihmiset lähtevät yöpymään leirintäalueille ja matkaparkkeihin ja sitten kitistään, kun on melua. Jos tietää heräävänsä jokaiseen rasahdukseen, niin luulisi ihmisten varautuvan esimerkiksi korvatulpilla. Tarvi joka asiasta aina valitta. Toki, jos lukee arvosteluja ihan mistä vaan, niin yllättävän paljon ihmiset viitsivät valittaa jonnin joutavista asioista, joilla ei oikeastaan ole edes mitään tekemistä arvostellun asian kanssa. Onneksi kuitenkin arvostelujakin voi oppia lukemaan vähän suodattaen.

Lähdimme jatkamaan matkaa. Aika pian huomasin, että taas tulee erilainen päivä maisemien suhteen. Ajoimme jälleen vuoristoon ja syheröteille ja nyt ne olivat, jos mahdollista, vieläkin syherömmällä kuin ensimmäisenä päivänä. Kiivettiin myös huomattavasti korkeammalle, ei yli puurajan sentään, mutta sellaisiakin huippuja nähtiin. Lisäksi ajettiin taas lukemattomien pienten kylien läpi ja toivottiin, että yksikään rahtari ei ole eksynyt samalla tielle, ei huvittaisi yhtään tulla vastakkain rekan kanssa kun tien leveys on puolentoista auton verran.

Vuorten välistä löytyi myös oikein muikean kokoinen pato ja pitihän sitä tietysti jäädä vähän ihmettelemään. Ihan hiukan korkeamaksi olisivat R:n mielestä voineet reunakaiteen laittaa, putoamisen riski oli kuulemma suuri. En itse huomannut tällaista, mutta meitä pelottaakin vähän erilaisissa korkeissa paikoissa. Padolta oli hienot näkymät jokilaaksoon ja sen ylittävä moottoritiesiltakin oli ihan mukavan kokoinen. Huomasin, että tuon sillan alla oli pienempi ja vanhempi kivisilta ja sinne olisi ilmeisesti päässyt retkeilemään seuraavasta kaupungista. Ei kuitenkaan lähdetty kapuamaan rinteille, vaan jatkettiin ajoa vuoristossa.

Lopulta päädyttiin matkaparkkiin (jälleen ilmainen, kunnan tarjoama palvelu) Góisn kylään. Viihtyisä vuoristokylä, jossa on erittäin hienosti toteutettu joenrantabulevardi ja tähän aikaan vuodesta kiva joulukatu. Ehkä kesällä vipinää on enemmän, nyt moni paikka oli tietysti säpissä, mutta pääkadun varresta löysimme avoinna olevan ravintolan, johon hankkiuduimme Itsenäisyyspäivän illalliselle. Hintakaan ei päätä huimannut, kaksi ihmistä sai aikaan 28€ laskun ja vatsat tuli täyteen herkkua jos jonkin laista. Ihmettelen tässä juuri, miksi olen oikeastaan tehnyt itse ruokaa ollenkaan, kun ei se näytä ravintolassakaan mitään maksavan.