Venetsia lokakuu 2018, Buranon saari

Buranon saari taas on kuuluisa pitsistään ja värikkäistä taloistaan.
Muutaman värikkään kuvan tulin ottaneeksi, mutta koska reissussa aina vähän väsyy, jos ei muuhun, niin siihen että on oltava koko ajan sosiaalinen (mitä en muuten ole), niin piti vähän kiukutella. Ja siksi varmaan suurin osa kuvista jäikin ottamatta.
Kaunis saari on myös tuo Burano, sinne mennään vähän isommalla venheellä ja matkaan menee noin 20min Muranosta (ja Muranoon se 10min).
Saarella oli myös viinitarha! Ei kyllä tullut maistettua paikallista viiniä..

Buranon saari oli huomattavasti pienempi kuin Murano ja siellä oli yllättävän paljon taloja myynnissä.. Hiukan houkuttelisi kyllä oma pieni pinkki talo pienellä saarella. Voisin opetella pitsin nypläystä.

Ajauduimme syömään turhan hienoon ravintolaan, jossa ei kyllä rahoilleen saanut vastinetta. Kalmari oli kumista ja selvästi meidän kyllä annettiin ymmärtää, että olemme tasoomme nähden liian hienossa paikassa. Ärsyttävää ja vanhanaikaista, mutta minkäs teet. Tippi jäi kyllä sen tähden myös antamatta.

Reissussa väsähtää jos joka päivä sättää ympäriinsä. Ja kun on vain muutama päivä aikaa, mutta paljon nähtävää, niin usein tulee sätättyä. Ehkä sen joskus oppii ottamaan huomioon jo ennakkoon, siihen asti mennään kiukuttelupäivillä.

Kauniista Buranosta huristimme bussiasemalle ja hotellille pakkaamaan. Aamulla oli aikainen lähtö. Sen verran kuitenkin ehdimme hengähtää, että otimme jäätelöt, pizzat ja viinit hotellin mainiolla terassilla.

Värikkäitä taloja

 

Matkalla Buranoon

 

Huomaisikohan kukaan, jos uisin tuolle hylätylle rakennukselle ja asettuisin sinne erakoksi, hän mietti murjottaessaan.

       

Venetsia lokakuu 2018, San Marcon aukiolla ja kohtaaminen Da Vincin kanssa

Kolmannen päivän ohjelma oli ajella vaporettolla San Marcon aukiolle ja käydä katselemassa paikan nähtävyydet. Eli saman kaverin basilica, Basilica di San Marco di Venezia. Jälleen kaunis aurinkoinen ja lämmin päivä, joten vaporetton takahuhdolla oli kyllä oikein mukavan vilpoista ja virkistävää seisoskella. Ja toki maisematkin oli katselemisen arvoisia.

 

 

 

 

Tässä se kuuluisa Rialton silta. Me sujahdettiin vain ali tällä kertaa.

 

Ponte dell' Accademia

Kuten odottaa saattaa, Venetsian tunnetuimmalla nähtävyydellä vilisee porukkaa. Mutta eipä mitään, jonon jatkoksi vain odottamaan että pääsee tutustumaan Basilicaan. Sisäänpääsymaksua ei ovella otettu, mutta suurin osa sisällä olevista erillisnäyttelyistä oli maksullisia. Kävimme katsomassa aarteita. Kiertelimme hiukan ympäriinsä vaikka tavallaan on aika kuumottavaa leikkiä turistia samalla kun toiset pitää palvelusta. Myöskin täällä oli valokuvauskielto, mutta ei sekään näyttänyt kaikkia koskevan. Vähän nillitän tästä aiheesta. Kyllä, kuvaan itsekin, sen huomaa tästäkin postauksesta. Ei, en kuvaa paljon ja hyvin harvoin itseäni tai muita ihmisiä. Kaikkialla ei saa kuvata, siihen on yleensä olemassa jokin syy ja aika usein se on ihan hyvä ja ymmärrettävä. Miksi siis pitää kuvata jos se on kiellettyä? Enkä tarkoita nyt jotain ihmisoikeusrikkomusten tai eläinrääkkäysten dokumentointia, vaan esim. kirkossa kuvaamista jos se erikseen on kielletty. Olet ollut siellä vaikka siitä ei olisi kuvaa ja et voisi todistaa sitä muuten. Jos joku ei usko, olkoon se hänen häpeänsä.

Lopuksi kiipesimme vielä aika kuumottavia portaita ylös terassille, missä pääsi ihailemaan (ja kuvaamaan) ratsuveistoksia ja torimaisemaa. Sisäpuolella oli taidenäyttely ja se mutkitteli hauskasti pienistä ovista ja kapeista rappusista aina alttarin yläpuolelle asti.

 

 

Kauempana olevien pylväiden välistä ei kuulemma saisi kulkea, sillä se tuo huonoa onnea. Muistaakseni siksi, että kyseessä on entinen mestauspaikka.

Torille on alkanut kerääntyä vettä, kello lähentelee siis puoltapäivää..

 

 
Kun aukiolla oli tarpeeksi kauan patsasteltu, läksimme etsimään ruokapaikkaa. Harhailun jälkeen sellainen löytyikin ja maittavat oli pöperöt tälläkin kertaa. Itse otin jälleen pastaa. Ja jälkkärin.

Sitten jatkoimme harhailua, tavoitteena harhautua johonkin bussiaseman läheisyyteen. Osuimme kirkolle, jossa näytti olevan Da Vinci näyttely. Ei maalauksia vaan hänen muita keksintöjään. Ja olipa upea näyttely! Vähän Heurekan tyyppisesti monia kaverin keksimiä laitteita sai kokeilla ja oikeasti vähän yllätyin siitä, kuinka paljon hän on ehtinyt tehdä sen taulujen maalaamisen lisäksi. Vaikuttavaa! Niin vaikuttavaa, että vaikka täällä olisi saanut kuvata, unohdin.

Vähän shoppailua, kaffepaussi ja lopulta löysimme itsemme bussiasemalta.
Hotellilla tuli vielä vähän nälkä ja kävimme kokeilemassa viereisen pizzerian. Oli hyvä ja edullista ja sopi oikein hyvin yhteen hotellin talonviinin kanssa.

Venetsia lokakuu 2018, Muranon saarella

Aurinkoa ja lämmintä piisaa!
Lämmintä oli toki vielä kotomaassakin vaikka on lokakuu, mutta kyllä rapiat +25 astetta on ihan mainio tällaiselle kylmänaralle ihmiselle kuin minä.
Toisena päivänä oli ohjelmassa hautausmaa saarella käynti ja siitä vielä matka Muranon saarelle. Hautuumaa oli iso. Siis todella iso, ollakseen kuitenkin vain saari.
Siellä oli myös mielestäni kuvaaminen kielletty, joten en ottanut yhtään kuvaa. Muita samalla vaporettolla tulleita tämä kielto ei näyttänyt haittaavan. Tai sitten he osasivat italiaa paremmin kuin minä ja olivat lukeneet kyltistä jotkin valokuvausta koskevat erityisohjeet. Yhtäkaikki, minä en kuvannut mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan.

Kirkon pääty on vajoamassa mereen..

Laineet loiskii jo porrastasanteellekin..

 

Kohti Muranoa

Olispa mullakin takapihalla kranaattiomenapuu

 

Matkalla lasinpuhaltamolle

 

Lasitaidetta torilla

 

Hei Hei Murano!

Voisin minäkin päivän lehden käydä noissa maisemissa lukaisemassa..

 

Pieni kuja

Vetisempi kuja

Hautausmaalta karautimme vaporettolla Muranon saarelle, maailmankuulua Muranon lasia ihailemaan. Kävimme katsomassa lasinpuhallusnäytöksen ja sitten tutkimme hieman lasiesineitä. Ostin viinipullon korkin, kun ei sitä koko pulloa yleensä kerralla jaksa juoda ja aina ei ole kierrekorkkia =)

Kävimme toki taas syömässä, tällä kertaa pastaa. Hyvää oli sekin ja oikein hauska ja huumorintajuinen tarjoilija. Juuri sellainen kuin turistien kanssa pitää ollakin. Toivon, että hän oikeasti nautti työstään ja hänelläkin oli hauskaa, siltä se kuitenkin vaikutti.

Sitten eksyimme vähän Muranossa ja tulimme vaporettolla takaisin pääsaarille. Samaa reittiä muuten kuin mitä olimme edellisenä päivänä kävelleet.
Koko päivä raittiissa ulkoilmassa ja auringon porotuksessa väsytti kyllä matkaajat, mutta ei niin pahasti ettemmekö olisi nyt löytäneet oikeaan bussiin. Ja aina jaksaa yhden viinilasillisen hotellin terassilla hörpätä.

Venetsia lokakuu 2018, harhailua saarilla

Äiti täytti pyöreitä vuosia ja lahjaksi veimme hänet Venetsiaan. Sattui hyvät ilmat osumaan kohdilleen, noin +27 astetta parhaimmillaan. Pari viikkoa myöhemmin olisimme tarvinneet jo kumisaappaita kaduilla kahlatessa.

Loma-aikataulujen yhteensovittamisessa oli pieni haaste, mutta onnistuimme kuitenkin ihan hyvin. Jouduimme vähän tinkimään matkustusajassa; ainoat meidän aikatauluun sopivat lennot olivat Turkish Airlinesin ja nehän kiertävä Istanbulin kautta. Joten pidempi matka mutkan kautta, mutta lentoyhtiöstä ei ole kuin hyvää sanottavaa, joten ei tämä nyt mikään ongelma ollut.

Lento saapui Marco Polon kentälle iltasella ja siitä karautimme taxilla hotellille. Emme yöpyneet itse Venetsian puolella, eli saarilla, vaan mantereen puolella Margheran kaupunginosassa. Tämä siksi, että vielä tähänkin aikaan vuodesta hotellit saarilla oli aika hinnoissaan ja siitä huolimatta moneenkaan niihin ei kuulunut aamupalaa, tai omaa suihkua. Me ollaan sen verran kermaperseitä, että oma suihku pitää olla ja aamupalaakin oli oltava, se oli äidin vaatimus.
Mutta ei tämäkään mikään ongelma ollut. Bussilipun sai huokealla hinnalla ja matka hotellilta linja-autoasemalle saarten puolella oli noin 15min (ruuhkassa toki kauemmin). Kun lopulta opimme myös puljaamaan bussilippujen kanssa, joita oli koko päiväksi (busseihin tai busseihin+vesibusseihin), kertalippuja ja sellaisia joihin sai useamman matkan, niin johan rupesi sujumaan reissaaminen.

Ponte dei Tre Archi

 

Kaffepaussilla on aikaa kuvailla esillepanoja.

Valkopyykkipäivä

 

 

Hautausmaa saari

 

 

Ensimmäisenä päivänä kävimme eksymässä vähän siellä sun täällä. Venetsia on jaettu alueisiin ja niiden mukaan voi hiukan suunnistaa, mutta lopulta aina eksyy. Ja me lähdimme siitä, että eksytään sitten ihan tarkoituksella. Rautatieasemalta (joka on bussiaseman läheisyydessä) lähdimme kartasta katsoen ylöspäin, maantieteellisesti varmaankin itään päin. Kävelimme ja harhailimme ja löysimme itsemme lopulta entisestä juutalaisghettosta. Kävimme siellä kahvilla ja jatkoimme harjailua. Välillä vilkaisimme kartaa ihan muodon vuoksi, ettei tule harhailtua liian kauas asemasta. Tarkoitus kun oli jaksaa kävellä sinne vielä takaisin.
Äiti kävi matkalla tutustumassa yhteen kirkkoon, minä ja R nautimme auringosta sillä välin.
Sen verran teimme suunnitelmia, että seuraavana päivänä kävisimme hautausmaa saarella ja siitä vähän eteen päin Muranon saarella. Ensimmäisellä siksi, että hautausmailla nyt tulee aina reissussa käytyä ja jälkimmäisellä siksi, että se on lasinpuhalluksestaan ja lasiesineistään maailman kuulu.

Lounaaksi kävimme syömässä pizzaa, Italiassa kun kerran ollaan. Löysimme hiljaiselta kadulta mukavan ravintolan, jossa oli ihana takaterassi. Terassilla kasvavat puut varjostivat ja viilensivät mukavasti ja pikkuiset sisiliskot juoksentelivat jaloissa.
Vahingossa olimme ravintolan viimeiset asiakkaat, kun emme huomanneet katsoa, että se todella oli vain lounasravintola ja sulki ovensa neljän aikaan. Ehdimme kuitenkin hyvin syödä ja maistella viiniä ja vatsa pullollaan oli hyvä taapertaa takaisin kohti bussiasemaa.

Ja tietysti hyppäsimme vahingossa väärään bussiin. Siinä oli kyllä sama numero kuin siinä millä tultiinkin, mutta perässä oli kirjan A. Tämä oli se oleellinen asia, jonka johdosta bussi meni aivan eri reittejä kuin aamuinen kaimansa. Ei kuitenkaan onneksi niin kauas hotellilta, etteikö olisi tunnistettu katuja ja osattu jäädä pois kyydistä. Vähän siihen kuitenkin tuli vielä kävelyä ennenkuin päästiin hotellin terassille lepäilemään ja syömään jäätelöä. Naapurissa kun oli aivan ihana jäätelökioski.