Äiti täytti pyöreitä vuosia ja lahjaksi veimme hänet Venetsiaan. Sattui hyvät ilmat osumaan kohdilleen, noin +27 astetta parhaimmillaan. Pari viikkoa myöhemmin olisimme tarvinneet jo kumisaappaita kaduilla kahlatessa.
Loma-aikataulujen yhteensovittamisessa oli pieni haaste, mutta onnistuimme kuitenkin ihan hyvin. Jouduimme vähän tinkimään matkustusajassa; ainoat meidän aikatauluun sopivat lennot olivat Turkish Airlinesin ja nehän kiertävä Istanbulin kautta. Joten pidempi matka mutkan kautta, mutta lentoyhtiöstä ei ole kuin hyvää sanottavaa, joten ei tämä nyt mikään ongelma ollut.
Lento saapui Marco Polon kentälle iltasella ja siitä karautimme taxilla hotellille. Emme yöpyneet itse Venetsian puolella, eli saarilla, vaan mantereen puolella Margheran kaupunginosassa. Tämä siksi, että vielä tähänkin aikaan vuodesta hotellit saarilla oli aika hinnoissaan ja siitä huolimatta moneenkaan niihin ei kuulunut aamupalaa, tai omaa suihkua. Me ollaan sen verran kermaperseitä, että oma suihku pitää olla ja aamupalaakin oli oltava, se oli äidin vaatimus.
Mutta ei tämäkään mikään ongelma ollut. Bussilipun sai huokealla hinnalla ja matka hotellilta linja-autoasemalle saarten puolella oli noin 15min (ruuhkassa toki kauemmin). Kun lopulta opimme myös puljaamaan bussilippujen kanssa, joita oli koko päiväksi (busseihin tai busseihin+vesibusseihin), kertalippuja ja sellaisia joihin sai useamman matkan, niin johan rupesi sujumaan reissaaminen.
Ensimmäisenä päivänä kävimme eksymässä vähän siellä sun täällä. Venetsia on jaettu alueisiin ja niiden mukaan voi hiukan suunnistaa, mutta lopulta aina eksyy. Ja me lähdimme siitä, että eksytään sitten ihan tarkoituksella. Rautatieasemalta (joka on bussiaseman läheisyydessä) lähdimme kartasta katsoen ylöspäin, maantieteellisesti varmaankin itään päin. Kävelimme ja harhailimme ja löysimme itsemme lopulta entisestä juutalaisghettosta. Kävimme siellä kahvilla ja jatkoimme harjailua. Välillä vilkaisimme kartaa ihan muodon vuoksi, ettei tule harhailtua liian kauas asemasta. Tarkoitus kun oli jaksaa kävellä sinne vielä takaisin.
Äiti kävi matkalla tutustumassa yhteen kirkkoon, minä ja R nautimme auringosta sillä välin.
Sen verran teimme suunnitelmia, että seuraavana päivänä kävisimme hautausmaa saarella ja siitä vähän eteen päin Muranon saarella. Ensimmäisellä siksi, että hautausmailla nyt tulee aina reissussa käytyä ja jälkimmäisellä siksi, että se on lasinpuhalluksestaan ja lasiesineistään maailman kuulu.
Lounaaksi kävimme syömässä pizzaa, Italiassa kun kerran ollaan. Löysimme hiljaiselta kadulta mukavan ravintolan, jossa oli ihana takaterassi. Terassilla kasvavat puut varjostivat ja viilensivät mukavasti ja pikkuiset sisiliskot juoksentelivat jaloissa.
Vahingossa olimme ravintolan viimeiset asiakkaat, kun emme huomanneet katsoa, että se todella oli vain lounasravintola ja sulki ovensa neljän aikaan. Ehdimme kuitenkin hyvin syödä ja maistella viiniä ja vatsa pullollaan oli hyvä taapertaa takaisin kohti bussiasemaa.
Ja tietysti hyppäsimme vahingossa väärään bussiin. Siinä oli kyllä sama numero kuin siinä millä tultiinkin, mutta perässä oli kirjan A. Tämä oli se oleellinen asia, jonka johdosta bussi meni aivan eri reittejä kuin aamuinen kaimansa. Ei kuitenkaan onneksi niin kauas hotellilta, etteikö olisi tunnistettu katuja ja osattu jäädä pois kyydistä. Vähän siihen kuitenkin tuli vielä kävelyä ennenkuin päästiin hotellin terassille lepäilemään ja syömään jäätelöä. Naapurissa kun oli aivan ihana jäätelökioski.
Loma-aikataulujen yhteensovittamisessa oli pieni haaste, mutta onnistuimme kuitenkin ihan hyvin. Jouduimme vähän tinkimään matkustusajassa; ainoat meidän aikatauluun sopivat lennot olivat Turkish Airlinesin ja nehän kiertävä Istanbulin kautta. Joten pidempi matka mutkan kautta, mutta lentoyhtiöstä ei ole kuin hyvää sanottavaa, joten ei tämä nyt mikään ongelma ollut.
Lento saapui Marco Polon kentälle iltasella ja siitä karautimme taxilla hotellille. Emme yöpyneet itse Venetsian puolella, eli saarilla, vaan mantereen puolella Margheran kaupunginosassa. Tämä siksi, että vielä tähänkin aikaan vuodesta hotellit saarilla oli aika hinnoissaan ja siitä huolimatta moneenkaan niihin ei kuulunut aamupalaa, tai omaa suihkua. Me ollaan sen verran kermaperseitä, että oma suihku pitää olla ja aamupalaakin oli oltava, se oli äidin vaatimus.
Mutta ei tämäkään mikään ongelma ollut. Bussilipun sai huokealla hinnalla ja matka hotellilta linja-autoasemalle saarten puolella oli noin 15min (ruuhkassa toki kauemmin). Kun lopulta opimme myös puljaamaan bussilippujen kanssa, joita oli koko päiväksi (busseihin tai busseihin+vesibusseihin), kertalippuja ja sellaisia joihin sai useamman matkan, niin johan rupesi sujumaan reissaaminen.
 |
| Ponte dei Tre Archi |
 |
| Kaffepaussilla on aikaa kuvailla esillepanoja. |
 |
| Valkopyykkipäivä |
 |
| Hautausmaa saari |
Ensimmäisenä päivänä kävimme eksymässä vähän siellä sun täällä. Venetsia on jaettu alueisiin ja niiden mukaan voi hiukan suunnistaa, mutta lopulta aina eksyy. Ja me lähdimme siitä, että eksytään sitten ihan tarkoituksella. Rautatieasemalta (joka on bussiaseman läheisyydessä) lähdimme kartasta katsoen ylöspäin, maantieteellisesti varmaankin itään päin. Kävelimme ja harhailimme ja löysimme itsemme lopulta entisestä juutalaisghettosta. Kävimme siellä kahvilla ja jatkoimme harjailua. Välillä vilkaisimme kartaa ihan muodon vuoksi, ettei tule harhailtua liian kauas asemasta. Tarkoitus kun oli jaksaa kävellä sinne vielä takaisin.
Äiti kävi matkalla tutustumassa yhteen kirkkoon, minä ja R nautimme auringosta sillä välin.
Sen verran teimme suunnitelmia, että seuraavana päivänä kävisimme hautausmaa saarella ja siitä vähän eteen päin Muranon saarella. Ensimmäisellä siksi, että hautausmailla nyt tulee aina reissussa käytyä ja jälkimmäisellä siksi, että se on lasinpuhalluksestaan ja lasiesineistään maailman kuulu.
Lounaaksi kävimme syömässä pizzaa, Italiassa kun kerran ollaan. Löysimme hiljaiselta kadulta mukavan ravintolan, jossa oli ihana takaterassi. Terassilla kasvavat puut varjostivat ja viilensivät mukavasti ja pikkuiset sisiliskot juoksentelivat jaloissa.
Vahingossa olimme ravintolan viimeiset asiakkaat, kun emme huomanneet katsoa, että se todella oli vain lounasravintola ja sulki ovensa neljän aikaan. Ehdimme kuitenkin hyvin syödä ja maistella viiniä ja vatsa pullollaan oli hyvä taapertaa takaisin kohti bussiasemaa.
Ja tietysti hyppäsimme vahingossa väärään bussiin. Siinä oli kyllä sama numero kuin siinä millä tultiinkin, mutta perässä oli kirjan A. Tämä oli se oleellinen asia, jonka johdosta bussi meni aivan eri reittejä kuin aamuinen kaimansa. Ei kuitenkaan onneksi niin kauas hotellilta, etteikö olisi tunnistettu katuja ja osattu jäädä pois kyydistä. Vähän siihen kuitenkin tuli vielä kävelyä ennenkuin päästiin hotellin terassille lepäilemään ja syömään jäätelöä. Naapurissa kun oli aivan ihana jäätelökioski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti