Venetsia lokakuu 2018, Muranon saarella

Aurinkoa ja lämmintä piisaa!
Lämmintä oli toki vielä kotomaassakin vaikka on lokakuu, mutta kyllä rapiat +25 astetta on ihan mainio tällaiselle kylmänaralle ihmiselle kuin minä.
Toisena päivänä oli ohjelmassa hautausmaa saarella käynti ja siitä vielä matka Muranon saarelle. Hautuumaa oli iso. Siis todella iso, ollakseen kuitenkin vain saari.
Siellä oli myös mielestäni kuvaaminen kielletty, joten en ottanut yhtään kuvaa. Muita samalla vaporettolla tulleita tämä kielto ei näyttänyt haittaavan. Tai sitten he osasivat italiaa paremmin kuin minä ja olivat lukeneet kyltistä jotkin valokuvausta koskevat erityisohjeet. Yhtäkaikki, minä en kuvannut mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan.

Kirkon pääty on vajoamassa mereen..

Laineet loiskii jo porrastasanteellekin..

 

Kohti Muranoa

Olispa mullakin takapihalla kranaattiomenapuu

 

Matkalla lasinpuhaltamolle

 

Lasitaidetta torilla

 

Hei Hei Murano!

Voisin minäkin päivän lehden käydä noissa maisemissa lukaisemassa..

 

Pieni kuja

Vetisempi kuja

Hautausmaalta karautimme vaporettolla Muranon saarelle, maailmankuulua Muranon lasia ihailemaan. Kävimme katsomassa lasinpuhallusnäytöksen ja sitten tutkimme hieman lasiesineitä. Ostin viinipullon korkin, kun ei sitä koko pulloa yleensä kerralla jaksa juoda ja aina ei ole kierrekorkkia =)

Kävimme toki taas syömässä, tällä kertaa pastaa. Hyvää oli sekin ja oikein hauska ja huumorintajuinen tarjoilija. Juuri sellainen kuin turistien kanssa pitää ollakin. Toivon, että hän oikeasti nautti työstään ja hänelläkin oli hauskaa, siltä se kuitenkin vaikutti.

Sitten eksyimme vähän Muranossa ja tulimme vaporettolla takaisin pääsaarille. Samaa reittiä muuten kuin mitä olimme edellisenä päivänä kävelleet.
Koko päivä raittiissa ulkoilmassa ja auringon porotuksessa väsytti kyllä matkaajat, mutta ei niin pahasti ettemmekö olisi nyt löytäneet oikeaan bussiin. Ja aina jaksaa yhden viinilasillisen hotellin terassilla hörpätä.