Huomioita Ranskasta

Ranskassahan puhutaan ranskaa ja sitä olisi varmaan pitänyt joskus viitsiä vähän opetella (ei sillä, aionkin, mutta ensisijalla on espanja). Englantia aika heikosti puhuttiin missään niissä paikoissa, joissa me pysähdyimme, mutta perusfraasit ja käsimerkit toimii kaikkialla.

Autoiluun Ranskassa liittyy muutamia kummallisuuksia: jos on yli 3,5 tonninen auto tarvitaan molempiin kylkiin ja taakse tarrat, joissa varoitetaan kuolleista kulmista (tähän on muitakin ohjeita, mutta nämä koski meitä). Lisäksi Ranskan monissa kaupungeissa on käytössä ympäristövyöhykkeet, joille ajamista tietynikäisillä ja tiettyjä polttoaineita käyttäviltä autoilta voidaan rajoittaa, mikäli ilmanlaatu menee oikeen sankaksi. Tätä varten jokaisen on rekisteröidyttävä Ranskan valtion johonkin järjestelmään ja ostettava autoonsa ympäristötarra, joka kertoo, mihin luokkaan auto kuuluu. Tarroja (molempia) voi tilata näppärästi kotiinsa ennen reissuun lähtöä. Me ei tilattu. Ympäristötarrasta muodostuikin meille mielenkiintoinen haaste. Ajettiin meinaan Ranskan läpi ilman sitä pirun tarraa. Internetissä kerrotaan, että niitä voi ostaa rajalla huoltoasemilta ja joistakin autokorjaamoista ja automyyntiliikkeistä. Käytiin kyselemässä muutamasta, ja ilmeisesti ranskalaisillekin tuli yllätyksenä, että niitä myydään jossain muuallakin kuin netissä (katsastusasemalta olisi ehkä voinut saada, ei löydetty sellaista). Yksi huoltomies tiesi meillä kääntäjän avulla kertoa, että voisi ehkä riittää, jos vaan rekisteröidytään ja tilataan tarra sitten sinne, minne ollaankin menossa. Hyvä idea, mutta kun ei tiedetä mihin ollaan menossa, niin ajettiin sitten ilman tarraa ympäristövyöhykkeet kiertäen helevetin kyytiä pois maasta (no ei vaan, sateita me karkuun mentiin).

Liikennekulttuuri Ranskassa on yhtä ärsyttävää kuin Suomessakin; kukaan ei tiedä mihin on menossa, arvotaan eikä ajeta ja jos ajetaan, niin ajetaan miten sattuu, ”minä itte sianpaskamättäällä”- periaatteella. Vaan siihenhän suomalainen on tottunut, että ei mitään uutta siinäkään. Vinkkinä kotimaahan; tiettävästi ajatuksia ei kyetä vielä lukemaan, käytä siis ajoneuvossasi olevia merkkivaloja aikeidesi tiedottamiseksi muille. Se, minkä ranskalaiset taitaa paremmin, on hätävilkkujen käyttö. Niitä käytetään järkevästi varoittamaan takana tulevia siitä, että jotain on meneillään. Tämä tietysti osataan myös muissakin maissa, joissa olemme ajaneet. (Tai R on ajanut, mä seuraan sivusta ja kuuntelen kiroilua. Enkä valita, mukavahan se on istua ja maisemia katella. Jos ajaisin, olisin tietysti täydellinen kuljettaja.)

Ranskassa on paljon maatiloja, joihin saa karavaanarit ja muuta vastaavat mennä yöpymään ilmaiseksi. Ajatuksena lienee, että ostavat sitten tilan myymälästä tuotteita. Ja näin varmasti paljon tapahtuukin ja niin teimme mekin silloin, kun ostettavaa löytyi. Kiva systeemi ja jos haluaa sniiduilla, ei Ranskassa(kaan) tarvitse yöpymisestä paljon maksella, me maksettiin 0€ (no okei, 27,70 jos ostetut tuotteet lasketaan).

Muutenhan meillä jäi näkemättä vaikka ja mitä. Että eiköhän se ole tultava takaisin Ranskaan jossain kohtaa kuitenkin. Vaikka ensi vuonna.