Etiäpäin, sano..

 18.10.2023

Kolmantena aamuna opin, että kahviautomaatista kannattaa ottaa tupla espresso, jos haluaa että kahvi maistuu kahville. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ja kohtahan sitä saa taas omalla pannulla keitettyä kunnollista kahvia.

Tänään ajetaan Ranskaan. Ensin on kuitenkin löydettävä huoltoasema, josta voi ostaa meidän raskassarjalaiseen kuolleista kulmista varoittavat tarrat. Sen jälkeen on Ranskan puolella löydettävä huoltoasema, jossa myyvät ympäristötarroja. Nämä kaikki lärpäkkeethän voi tilata netistä etukäteen kotiinsa, mutta eipä tullut mieleen siinä muuttohässäkässä ja nyt niitä on turha tilailla yhtään mihinkään.

Huoltoasemalla, johon pysähdyttiin ei tarroja näkynyt. Vanhana kaupantätinä kuitenkin kysyin asiaa myyjältä ja kas, tiskin altahan niitä myydään. Saatiin tarrat ja liimailtiin ne auton kylkeen puolalaisen rahtarin hyväksyvän katseen alla. Rahtari tarjosi myös mahdollisuutta tankata auto hänen alennuskortillaan, mutta kohteliaasti kieltäydyimme tästä anteliaasta tarjouksesta.

Valtion rajan ylitys oli jälleen helppo nakki, mitä nyt muutama paikallinen yritti ajaa motarin rampilta kylkeen. Käsittääkseni kärkikolmio merkitsee samaa Ranskassakin, mutta ehkä nämä eivät huomanneet tulevansa kolmion takaa. Opaskirjan mukaan ranskalainen ajotyyli on letkeämpi esim. saksalaiseen verrattuna, ehkäpä. Tai sitten vaan jo enemmän etelä-Eurooppalaisen "vähän sinne päin".

Loppumatka väiteltiin navigaattorin kanssa siitä, mitä reittiä meidän tulisi kohteeseen ajaa. Jostain syystä se itsestään ja salakavalasti muuttaa reittiä sen loppupäästä niin, että suoraksi katsomamme reitti kiertääkin yht´äkkiä kylien ja maitolaitureiden kautta. Sinänsähän sillä ei ole niin väliä, mutta joskus saattaa tulla vastaan matala sillan alitus tai painorajoitettu silta, josta ei välttämättä päästäkään tällä menopelillä ajelemaan. Siksipä pitänee ottaa käyttöön hyväksi havaittu tapa suunnistaa ihan itse, niin me on ennenkin pärjätty ja ei sen luulisi olevan sen vaikeampaa nytkään.

Yöksi tultiin Conserverie St Christophe nimisen maatilamyymälän pihaan. Yöpyä saa ilmaiseksi, mutta tietenkään palveluita ei juuri ole, vessa sentään, jos ei omaa halua käyttää. Paikalla on monipuolinen myymälä, josta saa viinit, siiderit, oluet, keksit ja makeiset, tuhatta erilaista pateeta ja jotain muita säilöttyjä juttuja, jotka eivät näyttäneet tutuilta enkä ranskankielisiä nimiä ymmärtänyt. Mutta varmasti hyviä jos tykkää. Raaka-aineina erilaiset hedelmät ja vihannekset, hunaja sekä oletettavasti ankanmaksa nyt ainakin.

Joten ollaan nyt yö tässä ja kattellaan, missähän sataisi vähän vähemmän.