Tutustumiskävelyllä Palamosissa

 30.10.2023

Aamulla ripsi vettä, niinpä tulimme lähteneeksi liikkeelle vasta yhden aikaan. Espanjassahan vietetään siestaa siinä päivän kuumimpaan aikaan, eli juuri silloin, kun me tapaamme olla liikkeellä. Varsinkin pienemmät putiikit pitävät ovensa kiinni kutakuinkin yhdestä viiteen. Entisenä kaupantätinä kiinnostaisi tietää, että onko se omaa aikaa? koska silloinhan kahdeksan tunnin työpäivä tulee jos menee vaikka kasiin ja ja pääsee kasilta, ja välissä on neljän tunnin siesta, niin päivä on kahdeksan tunnin mittainen. En ole varma, miten itse tykkäisin sellaisesta kokopäivätyöstä, mutta en ole vielä nähnyt vaivaa ja selvittänyt espanjalaisen myyjän työehtosopimusta.

Meillä oli päivän ohjelmassa kuljeskelua ja poikkeaminen johonkin jossa rahan voisi vaihtaa tuotteisiin ja ylimääräisen rahan saisi kolikoiden muodossa takaisin. Suihkut, pesukoneet ja muutkin vempeleet kun tuntuvat toimivan useimmiten euron kolikoilla. Olin toki ennen reissua tähän varautunut ja nohevana pistänyt jemmaan kaksikymmensenttisiä. Jotenkin ajattelin, että kun Yhdysvalloissa quarter (25c) on käypä valuutta kaikkiin kolikkomaksuautomaatteihin, niin tokihan se kakskytsenttinen Euroopassa passaa. Ei passaa. Pienin on 50c ja yleensä summa on euron. Joissain itsepalvelupesuloissa myös setelit on käyneet, mutta ei sielläkään kymppiä suurempi. Automaateista taas tuttuun tapaan ei saa kuin isoja seteleitä, joten vaihtorumba on aina edessä. Mutta onpahan matkalaisella sitten jotain ohjelmaa päiviinsä, kun vaihtelee kolikoita. Toki, rahan vaihtoon ei suhtauduta yhtä nihkeästi kuin kotomaan kassoilla, joten ei tästä kannata itselleen mitään ongelmaa tehdä.

Kun kuljeskelee, eksyy kaikenlaisiin paikkoihin. Tällä kertaa eksyimme vahingossa rantakallioita kiertävään polkuun, jossa pärjäsi kyllä varvastossuilla mutta välillä meinasi huipata, kun pudotus reunalta oli useampi kymmenen metriä ja mitään aitaa ei ollut reunan ja kuikuilevan turistin välissä. Tästä järkytyksestä kun toipui, niin olihan nuo maisemat aikamoisen mukavat katsella. Ja meren rannalla tuulikin sen verran viilentävä, ettei auringon porotukseen ehtinyt tuskastua. Polun päässä odotti mainio hiekkaranta ja ravintola, missä sai kivasti vaihdettua setelin kolikoihin ja pari juomaakin tuli siihen kylkeen. Kävimme myös rannan viereisellä linnalla, koska miksipä ei, mutta siellä oli jostain syystä laitettu ovi säppiin ja rakennelmaa sai ihailla vain ulkopuolelta. Näin sitten teimme.