Sunnuntaikävelyllä

12.11.2023

Tänään päätimme lähteä sunnuntaikävelylle. Viime kerralla kävelimme rantaa pitkin kulkevaa polkua keskustan rannalta meitä lähinnä olevalle rannalle ja kävimme ihmettelemässä linnaa, joka oli kuitenkin laitettu kiinni. Nyt ajattelimme jatkaa kävelyä tuolta linnalta rantaa pitkin seuraavalla rannalle ja sen vieressä olevalle linnalle, jos sinne vaikka pääsisi sisään.

Reitti oli pääosin päällystettyä tietä, joskin rantamaisemat olivat jälleen aika mukavat. Ihmettelimme hetken kivikossa sukeltelevaa tyyppiä ja koitimme keksiä kaktuksien elämänkiertoa, osa niistä kun näytti mätänevän tai homehtuvan pystyyn ja vieressä toinen samanmoinen kukoisti ja pukkasi uutta lehteä. Että päättyykö tämän kyseisen kaktuslajin elämä homehtumalla pystyyn. En tiedä vieläkään.

Tuo toinenkin linna oli osittain laitettu säppiin, syynä maanvyörymävaara. Kiipesimme siis viereiselle mäelle ja huomasimme, että sieltähän näki ihan meidän leiripaikkaan asti ilman kiikareitakin. Että ei tässä nyt niin pitkälle vielä olla eksytty, etteikö takaisin jaksettaisi. Tällä kertaa myös tuuli oli vienompi, joten meinasi ihan tulla kuuma, kun mäen päälle kiipesi auringon paahteessa. Ei nyt kuitenkaan annettu tämän häiritä suoritusta.

Myöhemmin katson internetistä, että tuo rantaa myötäilevä polku, on osa GR92- vaellusreittiä, joka kulkee Espanjan halki Välimeren rantoja mukaillen. Pohjoisessa reitti alkaa Portbousta ja päättyy Tarifaan. Tämä GR92 taas on osa vielä pidempää vaellusreittiä, E10 joka kulkee Suomesta Espanjaan. Toisin sanoen, voit kävellä Suomesta, Utsjoelta Espanjan eteläisimpään kärkeen Tarifaan. Alkoi muuten heti kiinnostella.

On varmaan tarpeetonta tässä alkaa luetella, mitkä kaikki reitit haluaisin kävellä, mutta muutama mahdollinen tässä on pyörinyt mielessä sillä ajatuksella, että olisivat kohtuu lähellä. Ensimmäinen on Camino de Santiago ja sen ranskalainen reitti, joka on pituudeltaan vähän vajaa 800km. Sitä kun on jo nyt valmiiksi täällä vähän lähempänä ja rinkkakin (kaikkine vaellustarvikkeineen) tuli otettua matkaan mukaan, niin mikäs se olisi keväällä käyttää reilu kuukausi ja käydä kävelemässä tämä reitti. Pohdintaa aiheuttaa lähinnä se, että jos kuljetan mukana omaa yöpymispaikkaa (eli R ajaa autolla sinne, mihin mahdollisesti jaksaisin kävellä päivän aikana), niin onko se fuskaamista. Ainakin jää kokematta ne kaikki majatalot ja luostarit, joita pyhiinvaeltajille on matkalla tarjolla. Onneksi tässä nyt voi pohtia tätä toteutusta vielä hetken.

Toinen olisi Suomen päästä päähän kävely. Lähtö Vironlahdelta Salpapolkua pitkin ja päätös Utsjoelle. Aikaa menee vähintään se pari kuukautta, joten on parempi kävellä etelästä pohjoiseen, niin voisi aloittaa jo mahdollisesti toukokuussa (koska en tykkää kovin kylmästä enkä ole ajatellut vielä ruveta talvivaeltajaksi.). Mutta nyt tuo Utsjoelta Tarifaan alkoi kiinnostella. Juurihan joku tyyppi käveli muistaakseni viime kesänä täältä Espanjasta Suomeen, en tiedä, tuliko juuri tuota reittiä pitkin. Tämä tosin tarkoittaisi sitä, että ensi syksynäkin olisi suuntana työmaan sijaan Espanja. Sinänsä se ei ajatuksen tasolla tunnu ollenkaan huonolta vaihtoehdolta, täytyy vaan suorittaa laskelmia, että mihin asti rahat riittää.