Kolhuja Ranskassa

6.11.2023

Gamarguesta lähdimme ajamaan kohti Cannesia. Olimme katsoneet Agaysta hyvältä vaikuttavan leiripaikan ja kylältä pääsisi mukavasti puolessa tunnissa junalla Cannesiin. Vaihtoehtona oli ollut ajaa auto Cannesiin parkkiin, mutta tultiin siihen tulokseen, että jos voidaan välttää ranskalaisten kanssa autoilu ahtaissa kaupungeissa, tehdään se. Ehkä se oli hyvä päätös.

Poistuimme aamun leiristä lautalla. Tietä pitkinkin olisi päässyt, mutta se olisi ollut tunnin pidempi reissu ja ajattelimme, että kerrankos sitä Ranskassa lautalla ajellaan. Homma rokkasi hyvin, maksoi kymmen rahaa ja kesti noin viisi minuuttia. Lautalta poistuttaessa, saksalainen pakettiautoilija ei oikein hahmottanut autonsa mittoja ja tölväisi ohiajaessaan meidän kuskin puolen peiliin. Onni onnettomuudessa, meidän peili kääntyi ympäri, mutta ei mennyt särki. Saksalainen sen sijaan joutuu ostamaan itselleen uuden peilin. Tyypilliseen tapaan, hän ei pahoitellut asiaa, vaan oli sitä mieltä, että meidän pitäisi kääntää peilit noin ahtaassa tilassa. Eipä ollut tullut hänelle itselleenkään mieleen. Ja tila ei ollut ahdas, olisi ottanut vähän enemmän toiseen reunaan (jossa oli puoli metriä tilaa) niin olisi säästynyt hänenkin peili.

Vaan eipä siinä, matka jatkuu. Ilmaisia teitä pitkin tietenkin. Nyt alkoi kyllä jo vähän kiinnostelemaan maksutietkin, sillä en ollut uskonut, että liikenneympyröiden määrään voi väsyä. Mutta kyllä voi. Sovittiin, että jos tullaan samaa tietä takaisin, niin mennään sinne motarille ja maksetaan siitä rahaa, ettei tarvii pyöriä joka pikkukylässä seitsemän miljoonan liikenneympyrän läpi.

Vähän ennen Agayta ja leiripaikkaa sattui päivän toinen peilionnettomuus. Hieman taustaa: Espanjassahan skootterit ja moottoripyörät ajavat autojen ohi kaistojen välistä, pientareelta ja mistä nyt sattuvat mahtumaan. Tämä ei varsinaisesti ole häiritsevää, kunhan muistaa, että näin on tapana tehdä. Lähestyessämme määränpäätä, ranskalaiset skootterikuskit alkoivat toimia samalla tavalla. Jostain syystä, he eivät kuitenkaan onnistu tekemään sitä yhtä sujuvasti kuin espanjalaiset kollegansa, vaan aiheuttavat vaaratilanteita jatkuvasti, lähinnä itselleen. Näin kävi myös sille nuorelle herralle, joka liikenne ympyrästä kurvasi meidän vasemmalle puolelle aikeena huristella ohitse. Harmi vaan, että tällä kertaa kaistojen väliin oli laitettu jakaja ja R huomasi skootterikuskin olemassa olon siinä vaiheessa, kun hän joutui ottamaan vähän tukea meidän auton kyljestä, ettei kaadu mopollaan kokonaan. Ilmeisesti skootteriin peili otti vähän osumaa ja tipahti maahan seuraavan kaivonkannen kohdalla. Meidän auto ei kärsinyt vaurioita. Onneksi kaveri ei jäänyt meidän, eikä kenenkään muunkaan auton alle.

Olimme vain vahvemmin sitä mieltä, että pois tullaan motaria pitkin jos onnistutaan selviytymään leiriin ilman suurempia vaurioita. Onnistuttiin. Oli oikeen hyvä paikkakin, ihan meren rannalla. Ei jätetty autoa eturiviin, ettei aallot kastele nokkapeltiä.