Mites me nyt taas Ranskaan?

1.11.2023

Se on marraskuu ja lähdön aika. Tällä kertaa takaisin Ranskaan. Ei siksi, että jotenkin tykättäisiin erityisen paljon Ranskasta (ei tykätä, en osaa sanoa miksi), mutta koska olemme sopineet treffit Cannesiin seuraavan viikon tiistaiksi, niin johan se on aika alkaa valua siihen suuntaan.

Päivässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Paitsi että oli pyhäpäivä. Jossain päin maailmaa kaikkia pyhiä ei olekaan siirretty viikonloppuun, vaan ne ovat siinä kohtaa viikkoa, kun kalenteri kunakin vuonna jonkin tietyn päivän päättää pätkäyttää. Tiedoksi siis, että 1.11. on ainakin Espanjassa pyhäinpäivä ja nyt se sattui olemaan keskiviikko. Varsinaisesti tälläkään ei ollut mitään merkitystä meille, koska mihinkään kauppaan tahi muuhun rahaa tavaraan tai palveluksiin vaihtavaan asiointiin ei ollut tarvetta.

Ranskaan tuloa ei oikeastaan muusta huomannut, kuin siitä, että autoilijat eivät taas osanneet ajaa ollenkaan niin, että huomioisivat muutkin tienkäyttäjät. Ja tietysti liikenneympyröiden määrä kasvoi eksponentiaalisesti verrattuna vaikka, ihan mihin tahansa muuhun maahan.

Koska tarkoituksena oli ajaa Cannesiin silleen sopivan rauhallisesti, katsoimme ensimmäisen yöpaikan eräältä rantakaistaleelta. Kyseessä oli matkaparkki ja hintaa oli 8€/24h. Alkuun suunnittelemamme kahden yön pysähdys muuttui kolmeksi yöksi ja harmitteluksi siitä, että meille ei ole kahta hupiakkua. Aurinkohan ei meille Ranskassa koskaan tunnu paistavan ja kun paneeli katolla ei lataa akkua, niin jo toisen päivän iltana piti tehdä, kuten kunnon rekkakuskit tekee ja käyttää autoa parikymmentä minuuttia tyhjäkäynnillä, että saatiin akkuihin vähän virtaa. Oltaisiin toki voitu huvikseen ajalle vaikka johonkin, mutta kun ei millään viititty pakata kaikkia kamoja moisen huviajelun vuoksi.

Retkeilyautolla (ja myös matkailuautollakin) lähteminen ei ole ihan niin simppeliä, kuin haluaisi ajatella. Kuten sanottua, meillä menee aamutoimiin noin puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Tähän sisältyy se kaikki säätäminen, mitä tarvitaan, että autolla voi lähteä liikkumaan. Penkit pitää tietysti kääntää ajosuuntaan ja ”keittiönpöytä” siirtää niin, ettei se osu kuskin penkkiin mutta ei myöskään tärise koko ajan. Sille on siis tarkka kohta, mihin se laitetaan. Talouspaperiteline pitää nostaa lattialle, ettei se lennä kuskin niskaan jarrutuksessa (varmaan tähän olisi toinenkin ratkaisu, mutta en halua sellaista). Vessan oven väliin laitetaan vaahtomuovipala, muuten ovesta lähtee ärsyttävä nakutus ajaessa. Hellan levyjen ritilät nostetaan puolimilliä irti tasostaan, muuten ne rämisee koko ajan. Kaikki tarvittava siirretään käden ulottuville, mistä ne on leiriydyttäessä siirretty mahdollisten murtautujien käden ulottumattomiin. Tarkistetaan, että jääkaapissa tavarat on tiukasti kylki kyljessä, muuten ne rämisee. Tätä ennen on tietysti pedattu pedit, suljettu kaikki laatikot ja kaapit kunnolla ja viikattu ikkunoiden verhot talteen, tai laskettu ne alas. Lopuksi lakaistaan hiekat eteisen matolta ja sen jälkeen vielä kerran kävellään hiekkaisilla kengillä sulkemaan kattoluukku, joka unohtui auki ja ottamaan camping-mode pois järjestelmästä.

Tästä kaikesta tulee nopeesti rutiini. Ja asiaa helpottaa, kun tavarat menee heti käytön jälkeen takaisin niille varatuille paikoille (käsittämätön konsepti minulle, mutta ehkä siihenkin tottuu). Yksikin asia väärässä paikassa, ja sekamelskakaaos on valmis. Tunnustan, että minä olen se joka tätä kaaosta tässä autossa aiheuttaa.