Tutustuminen paikalliseen poliisiin

 27.10.2023

Jälleen hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä tehdä suunnitelmia päivää varten. Tarkoituksena on porhaltaa taas keskustaan ja ainakin muutama drinkki maistella jossakin mahdollisesti ylihintaisessa turistiravintolassa. Ylihintainen on toki suhteellinen käsite, sillä kuten tulemme huomaamaan, täällä ei aineksia drinkkeihin mittakipon kautta kaadeta ja vaikeaa on löytää paikkaa, jossa juoma silti maksaisi yli kymppiä. Yritettiin kyllä.

Vaihtelun vuoksi jäimme junasta asemaa aikaisemmin ja käveleskelimme epämääräisesti kohti rantaa. Eksyimme puistoon, jossa oli aika vaikuttavan oloinen rakennelma, kahvila ja katusoittaja. Ja tietysti paljon muitakin ihmisiä. Puiston toisella reunalla oli mahdollisuus mennä soutelemaan pieneen lätäkköön ja viihdytimme itseämme hetken katsellen kahta nuorta miestä, jotka selvästikään eivät olleet koskaan ennen olleet soutuveneessä. Selvisivät kuitenkin lopulta ilman suomalaisten, syntymässä soutuveneen käyttötaidon saaneiden turistien apua, ja saatoimme jatkaa matkaa rauhallisin mielein.

Rantamaisemiin päästyämme suunnistimme ravintolaan. Se on tuo syöminen aina niin ihmeellistä, jos on ohuempi ilma, ei ole nälkä. Jos on lämmin, ei ole nälkä. Jos liikkuu kovasti, ei ole nälkä. Sohvalla jos pötköttää ja toljottaa televisiota, niin johan ruoka maistuu. Onneksi tähän ikään on jo oppinut sen, että syödä ihmisen pitää, mikäli mielii pysymän hyvällä tuulella ja muutenkin tolkuissaan. Onneksi nykypäivän matkaajalle on niin monenmoista ruokaa tarjolla, että ei tarvitse väkipakolla nieleskellä, aina jotain suunmukaista löytyy ruokalistalta tai lähikaupan hyllystä. Tällä kertaa se oli paella ja salaatti. Maistui.

Ruokailun ja muutaman drinkin jälkeen siirryimme suuremmalla porukalla kaupan kautta puistoon, josta avautui hieno näkymä Barcelonan ylle, ja sopivasti vielä ennen auringonlaskua. On sitä huonommissakin paikoissa puhuttu politiikkaa ja pohdittu elämän suuria kysymyksiä. Sen sijaan huonommissa paikoissa poliisi ei ehkä tule hätistämään turisteja, jotka kehtaavat kaljoitella julkisella paikalla. Kiltisti laitoimme oluet roskiin, vakuutimme, että muita päihteitä ei ole tarkoitus käyttää (eikä olekaan) ja poliisien poistuttua joimme jäljelle jääneet oluet kunnon huligaanien tapaan. Jotta emme aiheuttaisi enempää pahennusta, jatkoimme matkaa keskustan ravintoloihin, joissa saa istua ja juopotella ihan laillisesti.

Hyvässä seurassa aika rientää ja kun seuraan liittyy natiiveja jotka yrittävät opettaa suomalaisia lausumaan espanjalaisten taiteilijoiden nimiä oikein, niin helposti missaa viimeisen junan ja joutuu tulemaan taksilla takaisin autolleen. Hinta oli kohtuullinen viisikymppinen, kun ottaa huomioon, että Helsingistä Espooseen on sama hinta ja nyt tultiin sentään 20km pidempi matka.