Gamargue

4.11.2023

Aika siirtyä seuraavaan kohteeseen. Matkaparkissa ei saanut olla kuin kolme yötä, vaikka en tiedä, valvooko sitä joku oikeesti. Ainakaan tähän aikaan vuodesta. Oltiin kuitenkin kunnon matkalaisia, ja lähdettiin ajallaan pois tilaa viemästä, vaikka ei se parkki yhtenäkään yönä täynnä ollut. Vaan johan se onkin aika liikkua, kun hupiakkukin täytyy saada ladattua.

Olin katsonut, että Gamarguessa olisi ehkä yksi leirintäalue auki. Suuri osa Gamarguen alueesta on luonnon puistoa, se on pääosin suoaluetta, josta erikoisesti iso osa on kuitenkin laitettu viljely- tai laidunmaaksi. Myös teollista toimintaa alueella harjoitetaan, lähinnä suolan jalostusta. Kuulostaa erikoiselta luonnonpuistolta, mutta koska on mahdollisuus nähdä flamingoja ja gamarguen hevosia, niin tokihan mennään.

Ja näimmehän matkalla tosiaan flamingoja, vaikka kuinka ja paljon! Ja ne olivat todella vaaleanpunaisia. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että väri johtuu flamingojen syömistä äyriäisistä tai kasveista, mutta yhtä kaikki, ruokavaliosta. En jaksa nyt tarkistaa tätä asiaa internetistä, joten tällä luulolla mennään. Olen kuitenkin muistavinani nähneeni jonkin ohjelman, jossa kerrottiin, että flamingot ovat oikeasti valkoisia, mutta ruokavalion jotkut ainesosat saavat ne muuttumaan tietyillä alueilla vaaleanpunaisiksi.

Myös hevosia nähtiin. Ei sellaisia villihevoslaumoja, joita kuvittelin, mutta kohtalaisen suurissa aitauksissa käyskentelemässä kuitenkin. Kävimme myös keskustelua siitä, mikä on ero hevosen värityksessä kimon ja valkoisen välillä. R oli sitä mieltä, että jos se elikko on valkoinen, miksi ei voi sanoa, että se on valkoinen. Kimo värinä nyt kuitenkin on eri asia. Kimot hevoset syntyvät ruskeina tai harmaina ja aikuistuessaan muuttuvat valkoisiksi. Kimon hevosen iho on kuitenkin aina harmahtava. Valkoisen hevosen iho taas on vaaleanpunainen. Näin mukavasti hevosten väreistä ja niiden nimityksistä väitellen saa kulumaan automatkaillessa ainakin tunnin. Mahdutaan edelleen samaan autoon.

Leirintäalue oli auki, ja otimme sieltä paikan kahdeksi yöksi. Olin ajatellut, että kävelemme läheiselle rannalle sunnuntain ratoksi, mutta kävi ilmi, että ranta on 12km päässä. Se ei ole ongelma, mutta että sieltä pitää vielä kävellä takaisin ja rantaa pitkin kävellä erilaisille majakoille ja muille nähtävyyksille, saattaa kerryttää päiväpatikan 30-40km välille. Alan ymmärtää, miksi ihmisillä on autojensa perässä usein pyöräteline. Tai skootteri. Tai se perheen kakkosauto.

Tämä nyt kuitenkin on aasi, ei Gamarguen hevonen.