Satamaparkkiin

26.11.2023

Malaga - La Línea de la Concepción 151km

Sunnuntaina oli aika jälleen jatkaa matkaa. Ensimmäiseksi autopesupaikalle. Ollaan etsitty sellaista, jossa pääsisi pesemään katon, kas kun aurinkopaneeli alkaa olla sen verran pölyinen ettei se enää ihan täydellä teholla lataile akkuja, mutta ei onnistuttu tälläkään kertaan hankkiutumaan sellaiseen. Muuten auto kyllä tuli puhtaaksi.

Seuraava kohde on Gibraltar, joten ajoimme valmiiksi sen viereen, Espanjan puolelle La Linea de la Concepciónin satamaan, jossa on matkaparkki (tai parkkipaikka) matkailuautoille. Ei jakseta lähteä auton kanssa rajan yli pois Euroopasta, jos ne vaikka tylsyyttään haluaa tonkia koko auton. Ei sillä, että meillä olisi jotain mitä ei saisi nähdä, mutta kauhee vaiva. Ja kun kerran parkkipaikalta kävelee kymmenessä minuutissa rajan yli, niin mitä sitä turhia autolla sekoilemaan.

Satama-alue on oikeen viihtyisä ja tilava ja bonuksena voi ikkunasta katsella veneitä ja haaveilla, että jos sitä joskus tekisi matkaa vaikka vetten päällä. Myös itse kaupunki vaikuttaa oikein viihtyisältä, vaikka sunnuntaina kaikki paikat tuppaavat täälläpäin olemaankin kiinni (mistä en ole pahoillani, ja oikeastaan välillä vähän ärsyttää, että miksi kaikkien paikkojen tulisi olla joka päivä auki muutenkaan. Terveiset kotimaahan ja kauppojen aukioloajat vapauttaneille.).

Kävimme toki pienellä harjoituskävelyllä rannalla, seuraavana päivänä kun on aikomus kävellä tosissaan, ja ihmettelimme uimavalvojan koppeja ja aikaa sitten luhistunutta linnoitusta. Ajauduimme myös jalankulkijoiden virtaan, joka oli vellomassa paikalliselle jalkapallostadionille, mutta ehdimme ajoissa hypätä sivuun, ennen kuin meille olisi myyty lippu johonkin otteluun, joiden osapuolista meille ei ollut älyä eikä ymmärrystä.

Illalla jännitystä autossa aiheutti jalkapallon kokoinen hämähäkki (vähintäänkin!). Se oli nyt jo toinen mötkylä, joka autoon on jostain hiippaillut ja ei varsinaisesti olla hirveen innoissaan näistä salamatkustajista. Koitettiin miettiä päämme puhki, että mistä pirusta ne vilahtaa tänne ja onko jotain konstia estää se. Ei keksitty mitään aukotonta ratkaisua, mutta mieltä lämmittää se, että mulla on mukana koko retkeilyvarustus ja tietenkin siis myös kunnollinen rankinen, jonka voisi ehkä jotenkin virittää sängyn päälle. Ajatus siitä, että hämähäkki hiipii yöllä korvaan ja tekee sinne pesän, on ällöttävä, vaikka todennäköisyys tälle lienee kuitenkin aika pieni. Se hämähäkki kun oli isompi kun mun korvakäytävä.