Suolakaivoksella

5.11.2023

Sunnuntaipäivän ratoksi käveltiin kierros kaupungilla (Salin de Giraud). Koska oli tosiaan sunnuntai, ketään ei ollut liikkeellä missään, eikä mikään paikka ollut auki. Se hyöty tästä kuitenkin oli, että löydettiin pankkiautomaatti ja saatiin täydennettyä käteisvaroja. Kaupunkikävelyn päätteeksi ohitettiin sporttibaari, jossa näyttikin olevan sitten koko kaupungin väestö istumassa jossakin tilaisuudessa. Ei jääty kuokkimaan.

Kun nyt oltiin päästy kävelemisen makuun, mutta hyljätty ajatus mennä apostolin kyydillä rannalle asti, päätettiin kävellä parin kilometrin päässä olevalla näköalapaikalle. Se olikin paikallisen suolajalostamon mailla ja ilmeisesti sinne olisi pitänyt ostaa jokin pääsylippu. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että lippukauppa oli ollut kiinni ja jos kahden sadan metrin kiipeämisestä kukkulan laelle pitää maksaa, niin ihan sama, mennään pummilla katsomaan maisemia. Epäilen vahvasti, että ne muutkaan sinne maisemia ihastelemaan tulleet ranskalaiset eivät olleet ostaneet mitään lippuja.

Maisemat oli ihan näkemisen arvoiset. Vesi suola-altaissa oli myös vaaleanpunaista, että jos siellä olisi sallittu flamingojen tepastella, nekin olisivat varmaan olleet väriltään yhteensopivia. Opittiin se, että kyseinen suolanjalostamo tekee enimmäkseen tiesuolaa, mutta että muutama nokare liikenee purkkiinkin laitettavaksi ja hyvään hintaan kuluttajalle myytäväksi. Arkisin paikalla olisi ilmeisesti suolarekka, josta saisi tuotteita ostaa, mutta nyt ei ollut.

Rankan kävelemisen päätteeksi päätimme syödä hyvät härkäpihvit alueen ravintolassa. Ulkonäkö oli mairitteleva, mutta kuoren alta paljastui jänteitä ja rustoja. Se nokare lihaa, mikä ainakin minun pihvissä oli, oli ihan syötävän makuista. Hintakin oli kuin suomalaisessa ravintolassa, että en sitten tiedä, oliko tämä meidän epäonnistunut yritys ranskalaiseen keittiöön. Ei vakuuttanut kumpaakaan meistä.

Muutenkin tämä Ranska meillä jotenkin vastustaa. Kaikkihan ei tietenkään voi tykätä kaikista maailman paikoista, mutta Ranska on meille jotenkin väärä mesta. Liikennekulttuuri on itsekästä, ihmiset on tympeitä ja loukkaantuvat, kun ei puhuta ranskaa. Kaikilla tuntuu muutenkin olevan naama nurinpäin joka paikassa. Ollaan toki ollaan tavattu kivojakin ranskalaisia ja saatu ihan hyvää palveluakin täällä, mutta kokonaisuus ei oikeen vakuuta. Näin se vaan on, ei auta kun tehdä asialle jotain.