San Juan Skyway 30.4.2017

Kyllä kerran reissussa pitää käydä kesärenkailla ajamassa vuoriston lumiteillä.
No joo, ei kyllä ollut tällä kertaa lunta tiellä ja vaikka aamulla väijyimme vielä kelikamerat alueelta, ja oltiin aika varmoja että puolestavälistä on tie suljettuna, niin ei ollut! Jee! Päästiin vuoristoon!!

San Juan Skyway on lounais-Coloradossa San Juanin vuoristossa kulkeva reitti, joka tarjoaa aika huikeita vuorimaisemia. Tie on noin 375km pitkä jos ajaa koko reitin ja itse ajamiseen menee aikaa ehkä noin kolmisen tuntia, mutta reissuun on hyvä varata koko päivä, sillä kuvia tulee otettua ja matkalla on muutamia vuoristokyliä joissa vierailla.
Reitti alkaa Durangon kaupungista, tietä 550 pohjoiseen aina Silvertonin ja Ouray halki Ridgwayhin. Silvertonin ja Ourayn väli oli mahtavin (tosin me ei Ourayta pidemmälle ajettukaan, koska lumisateen takia takaisintulo vuorten toisella puolella oli suljettu). Ridgwaystä tietä numero 62 länteen ja sitten tietä 145 etelään Telluriden, Ricon, Stonerin ja Doloresin kautta tielle 184 Mancosiin ja siitä tietä 160 takaisin Durangoon.
Meitä jäi vain harmittamaan tuo tie 145 jossa oli Telluriden jälkeen oikeesti lumiset ja jäiset tiet, joten ei viitsitty lähteä luistelemaan. Telluridessä olisi kuuluisien laskettelijoiden lisäksi ollut nähtävissä alueen suurin vesiputous.

Ajoimme siis ensin Durangoon Cortezista jossa yövyimme ja sitten siitä Silvertonin kautta Ourayhin. Tuo Silvertonin ja Ourayn väli on nimeltään myös Million Dollar Highway- eli miljoonan taalan tie, luultavasti siksi, että niin paljon sen rakentaminen on maksanut.
Mutta oli se kokemuksenakin ihan sen arvoinen.

Vielä tie on vaakatasossa. 

Ja sitten kohti korkeuksia.

Tässä tullaan jo alaspäin. Mutkat vähän hidastaa vauhtia..

Vanhoja kaivostyöläisten asuntoja.

Tässä myös hyljättyjä asuntoja.

Vaikka tie olikin kuiva ja hyvä ajaa, niin tällä pätkällä tuolta rinteiltä oli oikeasti vierinyt kiviä tielle ja niitä sai ihan todella väistellä ettei rikkonut autoa (taas olisi pitänyt olla sellainen kunnon maastoauto). Onneksi liikennettä ei ollut niin paljon, etteikö väistely olisi onnistunut. Yhdessä kohtaa oli myös aika ikävä sula, josta tippui pään kokoisia jääpaloja tielle. Mietitiin oikeesti tämän jälkeen tullaanko samaa tietä takaisin vai lähdetäänkö kuuden tunnin kierrokselle ettei rikota autoa. Tultiin kuitenkin samaa tietä ja selvittiin ehjinä.

Tällaiselle merenpinnantasalla kasvaneelle vuoret on aika huikeita! Halusin heti vuokrata mökin Ouraysta ja asua siellä vuoden kirjaa kirjoittaen. Mikäli joku haluaa tukea tätä toimintaa niin voi ottaa minuun yhteyttä, annan ilomielin pankkitilini numeron!
Myös nämä vuoristotiet on mahtavia ajaa. Mutkia ja kiipeämisiä sekä laskuja ja samalla yrittää olla vilkuilematta liikaa reunan yli, kun ei siinä ole edes kaiteita turvana. Voisin sahata tuota väliä ihan ilokseni joka päivä.
Olen tyytyväinen että lähdettiin katsomaan tien kuntoa, vaikka vielä aamulla oli epäselvää saako ja voiko sinne edes ilman ketjuja tai asiallisia renkaita ajaa. Sai, ja hyvä niin.

Ouray, ja kylän ainoa päällystetty tie.

Liikennemerkki kertoo kaiken.

Tunneli!

Ainoa huippu jolle onnisituin paikallistamaan nimen: Mt. Abram

Jotta sellainen vuorikiipeily, oli kyllä huikeeta! Olen edelleen vaikuttunut.