Corpus Christi Padre Island 16-19.5.2017 kolmas päivä

Kolmantena päivänä sitten Padre Island National Seashore. Kympin maksaa autokunnalta sisäänpääsy ja on voimassa seitsemän päivän ajan. Sisältää myös luvan ajella rannalla mielin määrin.
Kuten sanottua, minä en sinne hiekkaan lähde ajamaan joten me menimme perinteisellä apostolin kyydillä. Ja rantaahan riittää; 60 mailia etelää kohti, että ei muuta kun tassua toisen eteen.

Ja tuosta rannalle.

Tuolta me tultiin..

Ja tonne me mennään.

Padre Island on pisin luonnonmuodostama "aallonmurtaja saari" maailmassa. Saari erottaa Mexicon lahden Laguna Madresta, joka on yksi niistä harvoista laguuneista maailmassa, jotka ovat suolaisempia kuin valtameri itse.
Saarella on runsas eläimistö. Niistä tärkeimpänä Bastardikilpikonna, joka on pienin ja harvinaisin merikilpikonnista. Tänne se kuitenkin joka kevät matkaa pesimään. Mikäli tällaisen pesän rannalla kävellessään löytää, tulee se merkitä rojulla ja ilmoittaa heti annettuun numeroon (tai ensimmäiselle vastaan tulevalle puiston työntekijälle). Rannoilla kurvailee myös ihan virallinen kilpikonnapartio, joka etsii ja suojelee näitä pesiä.
Lisäksi saarella pesii yli 380 lintulajia. Me näimme tietysti vain murto-osan, mutta kyllä näin kolmantena päivänä niissä viipeltäjissä alkoi nähdä myös eroja. Lintukirjasta yritin sitten hotellilla, huonolla menestyksellä, selvittää että mitä lintuja tuli nähtyä.

Epäonninen meduusa.

Pelikaanit ylilennolla.

Hän on meripapu. Puun siemen joka on ajatunut ties mistä tänne rannalle toiveena kasvaa isona puuksi.

Mutta kyllähän rannalla riittää vaikka mitä katseltavaa, vaikka ei heti uskoisi. Merestä huuhtoutuu rannalle vaikka ja mitä, eikä pelkästään roskaa. Meripapu on kuvassakin, mutta lisäksi näimme rantavedessä pienen rauskun. Tämä yksilö oli hyvin elossa ja pääsi onneksi jatkamaan matkaa hetkellisestä rantaan huuhtoutumisesta huolimatta. Pienen pienet kotilot kaivautuvat kiireesti hiekkaan etteivät pikkulinnut pääsisi niitä syömään. Isompia kotiloiden kuoria ja simpukoita saa kerätä mielin määrin. Illemmalla selvisi myös hiekassa olevien, paikoitellen suurtenkin onkaloiden syy: niissä asui rapuja. Hiekan värisiä ja todella arkoja veijareita.

Roskista vielä. Pinnan alla lymyää oikea jätevuori, josta saa pienen ymmärryksen seuraavaa kuvaa tarkemmin syynätessä. Hurrikaanin jäljiltä rantaan on huuhtoutunut tavallista enemmän roskaa. Ei siis riitä, että puistoon tulijat vievät tuomansa roskat mennessään, niitä tulee aina vaan lisää aaltojen mukana. Puiston sisäänkäynnistä saa ottaa pusseja joihin kerätä roskat. Se on enemmän kuin tervetullutta apua työntekijöille, joilla ei yksinkertaisesti ole aikaa kerätä kaikkea roskaa mikä merestä maalle huuhtoutuu. Erittäin suositeltavaa ajanvietettä, mikäli aikoo viettää puistossa pidemmän aikaa tai kävellä rantaa pitkin kilometrikaupalla. Pussin voi jättää toki rannalle tienviereen, ne kerätään siitä pois, mutta onhan se ystävällistä tuoda ne myös tullessaan takaisin ja roska-astiaan asti (varsinkin, kun ei voi tietää tuleeko yöllä myrsky ja huolella kerätyt roskat leviävät uudestaan pitkin maita ja mantuja).