Koska en ollut odottanut suuria, oli ihmetys tietysti valtaisa kun läksimme laskeutumaan luolaan. Omia taskulamppuja ei tarvitse, reitti on riittävästi valaistu, mutta paikoitellen aika jyrkkäkin ja tietysti mitä alemmas mennään niin kosteus alkaa tiivistyä ja vettä tippua katosta kävelyreitille. Liukas se ei ollut, mutta saattaisi olla.
Sanonpa nyt tähänkin heti alkuun: en ole mikään kokenut luolakuvaaja, tämä oli kolmas kertani luolassa ja taas oli uusi kamera käytössä. Kuvat ei vastaa todellisuutta, joka oli mahtava ja upea ja älytön kokemus ja en pysty ehkä myöskään kuvaamaan sitä ihmettelyn määrää mitä pieni ihminen luonnonmuodostelmien edessä tuntee.
Ja muuten; jos on käynyt kymmenen vuoden sisällä jossain toisessa luolassa, siitä pitää mainita. Ja jos on samoja varusteita mukana ne pyyhitään desinfiointiaineella. Tarkoitus on estää erään bakteerin leviäminen tähän luolaan koska se saattaisi olla vahingollinen siellä pesiville lepakoille.
 |
| Sinne vain, kohti pimeyttä. |
 |
| Nopea kuvakooste siitä, kuinka tällaiset luolat oikeen syntyy. |
Samaan aikaan, kun ihastelee luolan ihmeitä, erilaisia kivimuodostelmia ja ihmettelee koko ihmeen kokoa tulee miettineeksi, että jos ei olisi valoja ei näkisi näistä mitään. Aika veikeetä varmaan löytää tällainen luola ekaa kertaa. Varsinkin aikana kun valaistus ei ollut ihan niin tehokasta kuin nykyään.
Matka pohjalle on noin pari mailia ja siihen menee keskimäärin 1,5 tuntia. Riippuu tietysti ihan siitä, kuinka paljon matkalla ihastelee nähtävyyksiä ja lueskelee opastauluja. Tai räplää kameraa..
 |
| Tuolta kaukaa ylhäältä me tultiin, oikeesti! |
 |
| Huomatkaa kuvan keskellä oleva pilari; minusta sillä on kasvot!! |
 |
| Erikoista kivimuodostelmaa. Näihin ei sitten kosketa vaikka mieli tekisi. |
Kun päästiin kerran pohjalle asti, voidaan samantien kiertää koko luola. Eikö?
 |
| Me olemme tuo punainen piste ja läksimme tuonne oikealle kierrokselle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti