Extraterrestrial highway 5.5.2017

Juuri ja juuri saa selvän mistä on kyse.

Kyseessä on Nevadan osavaltion tie numero 375. Se on 98 mailia pitkä ja nimettiin uudestaan Extraterrestrial Highwayksi vuonna 1996 Independence Day- elokuvan ilmestymisen aikoihin, toiveena saada matkailu piristymään. Kyseinen tienpätkä on toki ollut jo sitä ennen UFO- fanien suosiossa: vuonna 1989 Bob Lazar niminen herra väitti työskennelleensä Area 51:llä avaruusalusten parissa ja loppu lienee historiaa.

En osaa sanoa, miten matkailun on tiellä käynyt. Me emme juuri muita autoja nähneet, mutta tarrat kyltissä antavat ymmärtää, että moni on kuitenkin käynyt.

Heti kyltin jälkeen on kauppa, missä myydään ET-jerkyä eli kuivalihaa (mistä lie tehty) ja matkamuistomyymälä joka on rajoitetusti auki. Me emme pysähtyneet tähän vaan posotimme suoraan matkaan.

Ei näy ristinsielua; ei ihmisiä eikä alienseja.

Mukavahan se on tietysti ajella, kun ei ole ruuhkaa ja on aina hauska katsella maisemaa silmänkantamattomiin, mutta siinä ne nähtävyydet seuraavan 40 mailia sitten ovatkin. Nimettömiä hiekkateitä toki lähti useampaan otteeseen kohti Area 51:stä mutta niille emme sentään uskaltautuneet, tietenkään koska meillä ei ollut sellaista autoa jolla voisi huoletta hiekkateitä lasketella, muuten kyllä olisimme menneet..

Tarkistin ihmispopulaation: n.40 henkeä

Suurin piirtein puolessavälissä matkaa on pieni kylä, Rachel nimeltään. Näin nopealla vilkaisulla siellä ei ole mitään muuta kuin tuo Little A'le'inn, jossa on siis ravintola, baari, lahjatavarakauppa, motelli ja asuntovaunuparkki. Tätä piti pystyssä kolme mainota ruovaa ja ainakin yksi nuorimies. En tiedä mitä ne 36 muuta kylän asukasta tekevät elääkseen.
Ravintola oli mainio, söimme kuuluisat Alien burgerit ja oli hyvää. Minusta on aina mahtavaa, kun ihmiset ottavat liiketoimintamielessä kaiken irti jostakin alueen erikoisuudesta tms. Mielestäni tämä oli todella hyvin toteutettu alien-teeman ympärille. Ja miksi ei olisi!? Siksihän ihmiset tänne tulevat!

Area 51 Back Gatelle olisi päässyt ajamaan (mutta ei tietenkään ole sallittua..) ihan ravintelin kulmalta. Vain noin 12 mailia hiekkatietä. Tämän tiedon toki luin vasta jälkikäteen, mutta emme me olisi sinne muutenkaan menneet, koska hiekkatie ja no, tiedätte kyllä =)

Kuivunut järvenpohja siellä pölisee.

Warm Springs ei ole enää ihan voimissaan.

Viesti ymmärretty, jatkoimme matkaa.

Extraterrestrial Highway päättyy virallisesti Warm Springsiin. Siitä kylästä ei kyllä ole jäljellä enää kuin parii ränsistynyttä tönöä. Vaihtoehtoina on kääntyä takaisin, tai sitten valita jompikumpi suunta tiellä numero 6. Oikea vie Elyyn, vasen Tonopahiin. Me menimme vasemmalle.

Hauska tienpätkä ajaa, ja hyvin rauhallinen. Aikaa saa varmasti kulumaan koko päivän jos pysähtelee ja ihastelee vielä enemmän kuin me. Pätkää on suositeltu ajettavaksi myös yöllä, jolloin tähdet näkyy hienosti (jos on pilvetöntä), mutta ongelmana saattaa olla tiellä lämpimällä asfaltilla pötköttelevät lehmät =)
Kannattaa myös tankata auton tankki täyteen ihan juuri ennen tien alkua olevalla huoltoasemalla. Seuraava tankkauspaikka on Tonopahissa noin 115 mailin päässä. Tai tietysti jos haluaa tulla samaa reittiä takaisin päin, niin sitten se on mun laskuopin mukaan vajaan 200 mailin päässä.