Tunnustan, etten oikeastaan tiennyt paikasta mitään etukäteen, sen mitä netistä nyt äkkiseltään löytää. Onneksi vierailuumme kuului myös mahdollisuus päästä käsiksi kohtalaisen kattavaan kirjavalikoimaan, joten ehdin lukaista yhden saaren historiaa käsittelevän kirjan.
Lyhyestä virsi kaunis:
Sointula on suomalaisten siirtolaisten 1900-luvun alussa Malcolm saarelle, Brittiläiseen Kolumbiaan perustama yhteisö. Kaivostyöläiset halusivat tavoitella parempaa ja mielekkäämpää elämää ja kutsuivat avukseen Matti Kurikan, joka oli mm. perustamassa Australiaan Kalevan Kansa- nimistä yhteisöä. Austraalia ei sujunut hyvin, mutta Brittiläisessä Kolumbiassa hommat saatiin käyntiin. Siirtolaiset saivat ostettua itselleen saaren johon he alkoivat rakentaa unelmiensa utopiaa, Sointulaa.
Alku oli hankalaa; saari oli eristyksissä, varsinaista pääomaa ei juuri ollut ja parin vuoden kuluttua sattunut tulipalo tuhosi vasta valmistuneen "kokoustilan" vieden mukanaan 11 henkeä.
Matti Kurikka saattoi olla oiva visionääri, mutta taloudenpidosta hänellä ei ollut hajuakaan. Valitettavasti se homma oli uskottu hänelle. Kasvavat velat pakottivat huonihin sopimuksiin ja lopulta Kurikan ja muiden yhteisön jäsenten välit tulehtuivat niin, että Kurikka joutui lähtemään saarelta. Muutama uskollinen kannattaja seurasi häntä uuteen utopiaan, mutta sekin yhteisö sulki lopulta Kurikan ulkopuolelleen.
Kurikan koulukaveri suomesta, A.B.Mäkelä oli saapunut aikaisessa vaiheessa saarelle ja otti nyt ohjat käsiinsä. Hän onnistui järjestämään niin, että vaikka saari jouduttiin myymään takaisin valtiolle velkojen kuittaamiseksi, ihmiset saivat kuitenkin pitää omat tonttinsa ja talonsa.
Elämä asettui pikkuhiljaa uomiinsa, kalastuksella ja metsätöillä elätettiin perheet.
Hippiliike toi 60- , 70-luvulla uusia asukkaita saarelle, yksinkertaisen ja vapaan elämän perässä ja monet heistä jäivät. Näihin aikoihin tosin englannin kieli alkoi korvata suomenkielen saarella ja vaikka nykyäänkin suomenkielen taitajia saarella on, valtakieli on kuitenkin englanti.
Tulevaisuus näytää mihin suuntaan Sointula kehittyy; kalastus elinkeinona on aika ahtaalla monien säädösten takia, vaikka säätely ei pelkästään huono asia olekaan. Työpaikkoja muutenkin on nykyään vähän ja missä ne sitten ovat on toinen asia. Vaikka saarelle kulkee lautta useamman kerran päivässä, ei se nyt varsinaisesti ihan kasvukeskusta Sointulasta tee.
Ensimmäisenä päivänä meille esiteltiin saari. Kävimme Majakalla (A.B. Mäkelä oli muuten ensimmäisiä majakanvartijoita saarella, tosin silloin majakka oli vähän eri näköinen). Kävimme kävelyllä myös saaren mantereen puoleisella rannalla, Bere Point:ssa mutta valaita ei näkynyt. Ajelimme "keskustassa", näimme uuden baseball-kentän, vanhainkodin, hautausmaan, paikallisen puusepän taidonnäytteen ja paljon mukavan näköisiä taloja (joista osa oli muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa).
Iltapäivästä kävimme kävelemässä Mateoja's heritage trail:n. Metsät on ihan jotain muuta täällä kuin kotona Suomessa, ja puut, ne on valtavia!
Ja Valkopää merikotka! Olipa siistiä nähdä sellainenkin, toki niitä tuli myöhemmin nähtyä useampiakin, mutta kuitenkin.
Illalla grillasimme rantamaisemissa hodareita, kyllä meri-ilmassa nälkä tuleekin..
Alla demonstraatio vuorovedestä: Ylemmässä kuvassa oleva kivi oli laskuveden aikaan kokonaan näkyvissä, ja kuten alemmasta näkyy, nousuvesi peitti sen kokonaan .
Ja tässä vielä rantaa toiseen suuntaa; ensin laskuvesi sitten nousuvesi.
Lyhyestä virsi kaunis:
Sointula on suomalaisten siirtolaisten 1900-luvun alussa Malcolm saarelle, Brittiläiseen Kolumbiaan perustama yhteisö. Kaivostyöläiset halusivat tavoitella parempaa ja mielekkäämpää elämää ja kutsuivat avukseen Matti Kurikan, joka oli mm. perustamassa Australiaan Kalevan Kansa- nimistä yhteisöä. Austraalia ei sujunut hyvin, mutta Brittiläisessä Kolumbiassa hommat saatiin käyntiin. Siirtolaiset saivat ostettua itselleen saaren johon he alkoivat rakentaa unelmiensa utopiaa, Sointulaa.
Alku oli hankalaa; saari oli eristyksissä, varsinaista pääomaa ei juuri ollut ja parin vuoden kuluttua sattunut tulipalo tuhosi vasta valmistuneen "kokoustilan" vieden mukanaan 11 henkeä.
Matti Kurikka saattoi olla oiva visionääri, mutta taloudenpidosta hänellä ei ollut hajuakaan. Valitettavasti se homma oli uskottu hänelle. Kasvavat velat pakottivat huonihin sopimuksiin ja lopulta Kurikan ja muiden yhteisön jäsenten välit tulehtuivat niin, että Kurikka joutui lähtemään saarelta. Muutama uskollinen kannattaja seurasi häntä uuteen utopiaan, mutta sekin yhteisö sulki lopulta Kurikan ulkopuolelleen.
Kurikan koulukaveri suomesta, A.B.Mäkelä oli saapunut aikaisessa vaiheessa saarelle ja otti nyt ohjat käsiinsä. Hän onnistui järjestämään niin, että vaikka saari jouduttiin myymään takaisin valtiolle velkojen kuittaamiseksi, ihmiset saivat kuitenkin pitää omat tonttinsa ja talonsa.
Elämä asettui pikkuhiljaa uomiinsa, kalastuksella ja metsätöillä elätettiin perheet.
Hippiliike toi 60- , 70-luvulla uusia asukkaita saarelle, yksinkertaisen ja vapaan elämän perässä ja monet heistä jäivät. Näihin aikoihin tosin englannin kieli alkoi korvata suomenkielen saarella ja vaikka nykyäänkin suomenkielen taitajia saarella on, valtakieli on kuitenkin englanti.
Tulevaisuus näytää mihin suuntaan Sointula kehittyy; kalastus elinkeinona on aika ahtaalla monien säädösten takia, vaikka säätely ei pelkästään huono asia olekaan. Työpaikkoja muutenkin on nykyään vähän ja missä ne sitten ovat on toinen asia. Vaikka saarelle kulkee lautta useamman kerran päivässä, ei se nyt varsinaisesti ihan kasvukeskusta Sointulasta tee.
Ensimmäisenä päivänä meille esiteltiin saari. Kävimme Majakalla (A.B. Mäkelä oli muuten ensimmäisiä majakanvartijoita saarella, tosin silloin majakka oli vähän eri näköinen). Kävimme kävelyllä myös saaren mantereen puoleisella rannalla, Bere Point:ssa mutta valaita ei näkynyt. Ajelimme "keskustassa", näimme uuden baseball-kentän, vanhainkodin, hautausmaan, paikallisen puusepän taidonnäytteen ja paljon mukavan näköisiä taloja (joista osa oli muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa).
Iltapäivästä kävimme kävelemässä Mateoja's heritage trail:n. Metsät on ihan jotain muuta täällä kuin kotona Suomessa, ja puut, ne on valtavia!
Ja Valkopää merikotka! Olipa siistiä nähdä sellainenkin, toki niitä tuli myöhemmin nähtyä useampiakin, mutta kuitenkin.
Illalla grillasimme rantamaisemissa hodareita, kyllä meri-ilmassa nälkä tuleekin..
Alla demonstraatio vuorovedestä: Ylemmässä kuvassa oleva kivi oli laskuveden aikaan kokonaan näkyvissä, ja kuten alemmasta näkyy, nousuvesi peitti sen kokonaan .
Ja tässä vielä rantaa toiseen suuntaa; ensin laskuvesi sitten nousuvesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti