Route 1 to Los Angeles

     San Franciscosta lähdettäessä odotin jännityksellä tieosuutta, olin juuri lukenut hesarin kirjoituksen aiheesta ja koitin tarkkailla, olenko toimittajan kanssa samaa mieltä. Alkuun ei kyllä niin hurjia kurveja näkynyt kuin tiellä aikaisempina päivinä, mutta väkeä oli sitäkin enemmän, maine siis pitää paikkansa.
Senkin huomasin, että ystävällinen ajokulttuuri, jossa päästetään perässätulijat ohi jos itse ajaa hissukseen ja ihastelee maisemia, jäi San Franciscoon. Tällä tien tunnetummalla pätkällä ei muista autoilijoista piitattu ja jonoa kertyi aika ajoin pitkästikin. Onneksi ei ole kiire mihinkään.

Maisemat oli kyllä mahtavia tässäkin tiellä. Kerran pysähdyimme katselemaan valaan pärskähtelyä ja toisen kerran kun bongasimme merinorsujen katselupaikan. Luulin että niitä on siellä pari, mutta oli niitä vähän enemmän..

Nämä kaverit haisi ihan tolkuttoman pahalle, mutta oli niitä mainio seurata. Koko ajan jotain hässäkkää menossa osalla, ja toiset köllötteli ihan unessa seljällään kylki kyljessä. Mainioita otuksia!

Illaksi pääsimme hotellille ja oikeastaan vähän harmitti, että oltiin vain yksi yö. Oikein mukavan tuntuinen paikka. Mutta jos nyt jotain moitittavaa on löydettävä niin vessapaperi rulla oli laitettu telineeseen väärinpäin (tiedätte kyllä miten päin sen kuuluu olla!!). Niin ja aamiaisella ei ollut kuin hiilihydraatteja ja sokereita, mutta muuten aivan ihana paikka. (http://www.bestwesterncasagrande.com/)

Seuraavanä päivänä ajettiin vielä pari tuntia Los Angelesiin, otettiin hotelli läheltä lentokenttää, palautettiin auto ja käveltiin vähän edelliskerran maisemissa. Suunnitelmissa oli käydä Griffith Observatoryssä, mutta jotenkin päivä hukkui johonkin ja päätimme mennä sinne sunnuntaina (jolloin siellä on varmaan kaikki, kun on Memorial Day viikonloppu). Taksi hotellille ja nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja sen aiomme nukkua!