Keskiviikkona ajoimme Seattlen keskustaan ainoalle nähtävyydelle joka kaupungista ekana tuli mieleen: Space Needle:le.
Kaupunki oli ahdas ja kapea kuten Euroopassa (vaikka en ole Euroopassa koskaan ajanut, mutta kuvittelen että siellä on ahdasta ja kapeaa) ja parkkipaikat nähtävyyksillä kalliita, tietenkin. Meillä kävi kuitenkin tuuri: Autollinen porukkaa oli juuri lähdössä, kun olin tunkemassa rahaa parkkiautomaattiin ja he antoivat meille lippunsa jossa oli vielä 2 tuntia parkkiaikaa. Ystävällistä. Täytyy muistaa laittaa hyvä kiertämään.
Meillä on aina pyrkimys korkealle, vaikka R. ei niin perusta korkeista paikoista.. Liekö tämä jokin alitajunnan viesti vai mikä?
Seattlesta jatkoimme rajan yli Kanadaan ja yövyimme White Rock:ssa mukavassa hotellissa. Itseasiassa niin mukavassa, että hotellin respa toivotti meidät tervetulleiksi Kanadaan ja antoi pullollisen punaviiniä lahjaksi (Kalifornialaista. Olisihan se tietysti voinut olla paikallistakin, mutta ei saa katsoa lahjahevosen suuhun..).
Tämä oli taas yhden yön pysähdys, sillä aamulla varhain oli ajettava lauttaan ja veden yli Vancouver Island:lle.
Oli jännää ajaa lauttaan, mutta onneksi ohjeet oli hyvät ja henkilökunta ystävällistä.
Lautta kuljetti meidät siis Vancouverin saarelle, Nanaimoon, josta otimme sen saaren ainoan highway:n kohti pohjoista ja Port McNeill:ä.
Tarkoitus oli tipauttaa heti kun mahdollista, highway:ltä pienemmälle, rantaa pitkin kulkevalle tielle, mutta vauhdin hurmassa missattiin pari liittymää ja päästiin vasta puolessavälissä matkaa tipauttamaan rantaraitille. Vaan ei hätää, samaa tietä on tultava takaisin, joten virheen voi korjata sitten paluumatkalla.
Nanaimosta on noin neljän tunnin ajo Port McNeill:n ja pikkutietä tullessa saa varata ainakin puolisen tuntia lisää. Perillä odotti vielä yksi lyhyt lauttamatka ja sitten olimme määränpäässä; Sointulassa.
Seuraavan viikonlopun vietimmekin sitten Malcolm saaren Sointulassa. Suomalaiset siirtolaiset perustivat 1901 saarelle yhteisön Matti Kurikan johdolla. Kalevan Kansa ei mielenkiintoisista vaiheistaan huolimatta onnistuntu luomaan sellaista utopiaa jota havittelivat, mutta Sointula on tänäkin päivinä voimissaan ja saarella asuu pysyvästi n.480 henkeä (plus "kesäasukkaat" jotka viettävät saarella vain osan vuodesta).
Mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin:
Kaupunki oli ahdas ja kapea kuten Euroopassa (vaikka en ole Euroopassa koskaan ajanut, mutta kuvittelen että siellä on ahdasta ja kapeaa) ja parkkipaikat nähtävyyksillä kalliita, tietenkin. Meillä kävi kuitenkin tuuri: Autollinen porukkaa oli juuri lähdössä, kun olin tunkemassa rahaa parkkiautomaattiin ja he antoivat meille lippunsa jossa oli vielä 2 tuntia parkkiaikaa. Ystävällistä. Täytyy muistaa laittaa hyvä kiertämään.
Meillä on aina pyrkimys korkealle, vaikka R. ei niin perusta korkeista paikoista.. Liekö tämä jokin alitajunnan viesti vai mikä?
Seattlesta jatkoimme rajan yli Kanadaan ja yövyimme White Rock:ssa mukavassa hotellissa. Itseasiassa niin mukavassa, että hotellin respa toivotti meidät tervetulleiksi Kanadaan ja antoi pullollisen punaviiniä lahjaksi (Kalifornialaista. Olisihan se tietysti voinut olla paikallistakin, mutta ei saa katsoa lahjahevosen suuhun..).
Tämä oli taas yhden yön pysähdys, sillä aamulla varhain oli ajettava lauttaan ja veden yli Vancouver Island:lle.
Oli jännää ajaa lauttaan, mutta onneksi ohjeet oli hyvät ja henkilökunta ystävällistä.
Lautta kuljetti meidät siis Vancouverin saarelle, Nanaimoon, josta otimme sen saaren ainoan highway:n kohti pohjoista ja Port McNeill:ä.
Tarkoitus oli tipauttaa heti kun mahdollista, highway:ltä pienemmälle, rantaa pitkin kulkevalle tielle, mutta vauhdin hurmassa missattiin pari liittymää ja päästiin vasta puolessavälissä matkaa tipauttamaan rantaraitille. Vaan ei hätää, samaa tietä on tultava takaisin, joten virheen voi korjata sitten paluumatkalla.
Nanaimosta on noin neljän tunnin ajo Port McNeill:n ja pikkutietä tullessa saa varata ainakin puolisen tuntia lisää. Perillä odotti vielä yksi lyhyt lauttamatka ja sitten olimme määränpäässä; Sointulassa.
Mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin:
Tuttuja tapaamassa - mukavaa!!
VastaaPoista