Vancouverista hurjastelimme sateisen Seattlen ohi Cehalikseen. Ajatuksena oli käydä ensin uudemman kerran Mount Rainierilla ja seuraavana päivänä Mount St. Helensillä. Ja näin toimimme.
Harmillisesti R. oli saanut jonkun kanadanflunssan ja yritti tartuttaa sen minuunkin, joten mitään kovin urheilullista retkeä emme kummallakaan vuorella päässeet suorittamaan. Lisäksi sää on oikukas vuoristossa; vaikka aamulla hotellilta lähteissä paistoi aurinko, niin vuorille päästessä pilvet olivat kerääntyneet juurikin korkeimpien huippujen eteen.
Tuurilla näimme kuitenkin vilauksen Mount Rainierin huipusta.
Mount Rainier on aktiivinen tulivuori joka kuuluu Kaskadien vuoristoon, se on myös kyseisen vuoriston korkein huippu. Viimeksi kaveri on purkautunut 1854 mutta teoriassa voi siis herätä unestaan milloin vain. Lämpöä kuitenkin vuoressa riittää ja sen juurella on mm. sademetsää, mitä ei ihan heti uskoisi löytävänsä täältä. Tai ainakin itse olen ajatellut että sademetsät on vaan trooppisilla leveyspiireillä.
Vaikuttava näky kaiken kaikkiaan. Ja Mount Rainerin luonnonpuistossakin on vaikka ja kuinka erilaisia vaellusmahdollisuuksia, sekä tietysti kiipeilyä vuorelle, niille jotka sitä harrastavat.
Mount St. Helensin kanssa ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri..
St. Helens purkauti viimeksi 18.5.1980, me oltiin melkein vuosipäivänä paikalla, 16.5.2015.
Harmitti ettei nähnyt itse vuorta, mutta läntisellä sisäänkäynnillä puistoon on Visitor Center jossa kerrotaan erityisesti siitä työstä mikä tehtiin purkauksen jälkeen metsän istuttamiseksi. Se oli oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen näyttely ja varmasti paras näistä "turisti-infoista" luonnonpuistoissa joissa on tähän asti käyty. Suosittelen ehdottomasti.
Suosittelen myös varaamaan useamman päivän kun lähtee näitä tulivuoria katsastamaan, sää kun voi olla oikukas.
Harmillisesti R. oli saanut jonkun kanadanflunssan ja yritti tartuttaa sen minuunkin, joten mitään kovin urheilullista retkeä emme kummallakaan vuorella päässeet suorittamaan. Lisäksi sää on oikukas vuoristossa; vaikka aamulla hotellilta lähteissä paistoi aurinko, niin vuorille päästessä pilvet olivat kerääntyneet juurikin korkeimpien huippujen eteen.
Tuurilla näimme kuitenkin vilauksen Mount Rainierin huipusta.
Mount Rainier on aktiivinen tulivuori joka kuuluu Kaskadien vuoristoon, se on myös kyseisen vuoriston korkein huippu. Viimeksi kaveri on purkautunut 1854 mutta teoriassa voi siis herätä unestaan milloin vain. Lämpöä kuitenkin vuoressa riittää ja sen juurella on mm. sademetsää, mitä ei ihan heti uskoisi löytävänsä täältä. Tai ainakin itse olen ajatellut että sademetsät on vaan trooppisilla leveyspiireillä.
Vaikuttava näky kaiken kaikkiaan. Ja Mount Rainerin luonnonpuistossakin on vaikka ja kuinka erilaisia vaellusmahdollisuuksia, sekä tietysti kiipeilyä vuorelle, niille jotka sitä harrastavat.
Mount St. Helensin kanssa ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri..
 |
| Tässä Mount St. Helens, pilvet on vaan pahasti tiellä. |
St. Helens purkauti viimeksi 18.5.1980, me oltiin melkein vuosipäivänä paikalla, 16.5.2015.
Harmitti ettei nähnyt itse vuorta, mutta läntisellä sisäänkäynnillä puistoon on Visitor Center jossa kerrotaan erityisesti siitä työstä mikä tehtiin purkauksen jälkeen metsän istuttamiseksi. Se oli oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen näyttely ja varmasti paras näistä "turisti-infoista" luonnonpuistoissa joissa on tähän asti käyty. Suosittelen ehdottomasti.
Suosittelen myös varaamaan useamman päivän kun lähtee näitä tulivuoria katsastamaan, sää kun voi olla oikukas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti