Tiistaiaamuna läksimme ajamaan Albuquerquesta kohti Grand Canyonia. Suunnitelmana oli jäädä parinkymmenen minuutin ajamatkan päähän kanjonista yöksi ja sitten keskiviikkona aamusta heti kiertoajelulle ja hieman helikopterilennätystä.
Tämä siis siksi, että R täytti kolmekymmentä ja koska minun vastaavilla juhlilla heittävät minut lentokoneesta alas (onneksi laskuvarjon kanssa), niin pitihän sitä jotakin vastaavaa hauskaa keksiä.
Matka oli aika samanlaista ajamista kuin aikaisemmatkin päivät, ja sujui jo niin rutiinilla ettei muistettu edes paljon kuvata tietä. Samalta se tosin olisi näyttänytkin.
Itse hotelli oli mielenkiintoinen. Lähinnä siksi, että meille varattun huoneen avain katosi mystisesti tiskillä sisäänkirjautumisen aikaan ja saimme sitten paremman huoneen samalla hinnalla. Arvoitukseksi jäi, mikä olisi ollut tämän alkuperäisen huoneen kunto, kun tämä parempikin oli juuri ja juuri sängyn kokoinen ja ulko-oven alla käden mentävä rako josta tuuli sisään (kunnes tukin sen koristetyynyllä). Toki, hinta oli mitätön (n. 80€ kahdelta yöltä) ja ei meidän ollutkaan tarkoitus viettää aikaa hotellihuoneessa, vaan kanjonilla. Eli jos ei ole turhan kranttu, niin tämä on kyllä ihan käypä hotelli. (Grand Canyon Inn)
Ja aamusta heti kanjonille.
Homma toimi niin, että ensin kävimme katsomassa kanjonista kertovaa dokkaria National Geographic Visitor Center:issä ja sitten läksimme Jeeppiajelulle kanjoniin. Oppaana meillä toimi aivan mainio William joka kertoi olevansa Hopi-intiaani. Joidenkin lähteiden mukaan, Hopit uskovat juuriensa olevan kanjonissa ja he pitävät sitä siksi pyhänä paikkana. William toivotti meidät kuitenkin tervetulleeksi takapihalleen.
Ajelu oli mahtava. Pysähdyimme muutamilla avainpaikoilla ja saimme enemmän kuin tarpeeksi informaatiota niin geologiasta, foolrasta ja faunasta kuin alueen parhaista ravintoloista ja paikallisista puujalkavitseistä.
Ja sitten helikopteriin!!
Olisi toki ollut siistiä, jos R olisi päässyt lentäjän viereen, mutta ilmeisesti sillä ei nyt ollut merkitystä kenellä on ollut merkkipäivä, vaan kuka painaa minkäkin verran.
Oli mieletöntä, jo siksikin, etten ole koskaan ollut helikopterissa, mutta muutenkin maisemat oli lintuperpektiivistä vieläkin siistimmät kuin kanjonin reunalta. Valitettavasti en ole mikään kuvaaja, joten se ei ehkä ihan näistä yllä olevista kuvista nyt välity, mutta käyttäkää mielikuvitusta!
Päätettiin vielä (neuvoa-antavan pitsan jälkeen) mennä ominpäin kanjoniin tutkailemaan nähtävyyksiä. Muutama kaukaisempi näköalapaikka oli vielä näkemättä ja lisäksi Grand View-näköalapaikalta pääsi laskeutumaan vanhaa kaivospolkua pitkin alas. Korkkareissa ei tietysti kovin pitkälle kannata mennä, mutta edes jonkin matkaa. Ja voisihan sen auringonlaskunkin katsella..
Ja vaikka auringonlaskuun oli kuusi tuntia aikaa, niin kyllä sen kummasti sai kulumaan! Ihan mieletön paikka, en osaa muuta sanoa. Paitsi että tahdon uudestaan, ja vaelluskenkien kanssa!!
Auringonlasku värjää kanjonin!! Vähän kylmä meinasi tosin tulla, mutta ei se haittaa!!
Tämä siis siksi, että R täytti kolmekymmentä ja koska minun vastaavilla juhlilla heittävät minut lentokoneesta alas (onneksi laskuvarjon kanssa), niin pitihän sitä jotakin vastaavaa hauskaa keksiä.
 |
| Route 66 meininkiä Grand Canyon Inn:n pihalla. |
Itse hotelli oli mielenkiintoinen. Lähinnä siksi, että meille varattun huoneen avain katosi mystisesti tiskillä sisäänkirjautumisen aikaan ja saimme sitten paremman huoneen samalla hinnalla. Arvoitukseksi jäi, mikä olisi ollut tämän alkuperäisen huoneen kunto, kun tämä parempikin oli juuri ja juuri sängyn kokoinen ja ulko-oven alla käden mentävä rako josta tuuli sisään (kunnes tukin sen koristetyynyllä). Toki, hinta oli mitätön (n. 80€ kahdelta yöltä) ja ei meidän ollutkaan tarkoitus viettää aikaa hotellihuoneessa, vaan kanjonilla. Eli jos ei ole turhan kranttu, niin tämä on kyllä ihan käypä hotelli. (Grand Canyon Inn)
Ja aamusta heti kanjonille.
Homma toimi niin, että ensin kävimme katsomassa kanjonista kertovaa dokkaria National Geographic Visitor Center:issä ja sitten läksimme Jeeppiajelulle kanjoniin. Oppaana meillä toimi aivan mainio William joka kertoi olevansa Hopi-intiaani. Joidenkin lähteiden mukaan, Hopit uskovat juuriensa olevan kanjonissa ja he pitävät sitä siksi pyhänä paikkana. William toivotti meidät kuitenkin tervetulleeksi takapihalleen.
Ajelu oli mahtava. Pysähdyimme muutamilla avainpaikoilla ja saimme enemmän kuin tarpeeksi informaatiota niin geologiasta, foolrasta ja faunasta kuin alueen parhaista ravintoloista ja paikallisista puujalkavitseistä.
Ja sitten helikopteriin!!
Olisi toki ollut siistiä, jos R olisi päässyt lentäjän viereen, mutta ilmeisesti sillä ei nyt ollut merkitystä kenellä on ollut merkkipäivä, vaan kuka painaa minkäkin verran.
Oli mieletöntä, jo siksikin, etten ole koskaan ollut helikopterissa, mutta muutenkin maisemat oli lintuperpektiivistä vieläkin siistimmät kuin kanjonin reunalta. Valitettavasti en ole mikään kuvaaja, joten se ei ehkä ihan näistä yllä olevista kuvista nyt välity, mutta käyttäkää mielikuvitusta!
Päätettiin vielä (neuvoa-antavan pitsan jälkeen) mennä ominpäin kanjoniin tutkailemaan nähtävyyksiä. Muutama kaukaisempi näköalapaikka oli vielä näkemättä ja lisäksi Grand View-näköalapaikalta pääsi laskeutumaan vanhaa kaivospolkua pitkin alas. Korkkareissa ei tietysti kovin pitkälle kannata mennä, mutta edes jonkin matkaa. Ja voisihan sen auringonlaskunkin katsella..
Ja vaikka auringonlaskuun oli kuusi tuntia aikaa, niin kyllä sen kummasti sai kulumaan! Ihan mieletön paikka, en osaa muuta sanoa. Paitsi että tahdon uudestaan, ja vaelluskenkien kanssa!!
Auringonlasku värjää kanjonin!! Vähän kylmä meinasi tosin tulla, mutta ei se haittaa!!
On kyllä mahtava paikka!! Jonkinlaisen osviitan kuvista saa vaikkei niihin korkeuseroja saakaan kunnolla, Ja kuvat ovat niitä joita haluaa katsoa yhä uudelleen ja uudelleen :)
VastaaPoista-E-
Jestas sentään..en osaa kuvitella miltä teistä on tuntunut. Mahtavat maisemat... toivottavasti auringonlasku kruunasi matkan (vaikka vähän kylmäsikin). Tästäkö paluumatka alkaa. . t.Marru
VastaaPoistaMinäpä suunnittelin jo yhdestä kuvasta taulua seinälle ;)
VastaaPoistaT. A
Oli kyllä mahtava, ei sitä turhaan hehkuteta. Ja tietysti kiinnostava, kun kukaan ei osaa varmasti sanoa, miten moinen luonnonihme on alkunsa saanut, vain erilaisia, jotkut aika villejäkin, teorioita liikkuu.
VastaaPoistaKanjonilta huruteltiin Vegasiin (siitä pian lisää) ja siitä eteenpäin onkin suunnitelmat vielä vähän auki..
Mennäkkö Grand Canyonin pohoiselle puolelle, kun on sitä ostettua autoiluaikaa puistossa vielä kuudenteen päivään asti. Vai lähteäkkö jo valumaan kohti Meksikon rajaa ja sieltä takaisin Texasiin päin.. Päätöksiä, päätöksiä. Pari päivää voi vielä harkita.